Se suuri oivallus

Voisin tässä välissä kirjoittaa siitä oivalluksesta, josta tämä kaikki lähti.

Taustaksi sen verran, että minulla on aikuisiällä hankittu sosiaalialan ammattikorkeakoulutus, ja neljä vuotta sitten jäin alan töistä kotiäidiksi. Tein äitiysloman sijaisuutta, joten valmista työpaikkaa ei ole odottamassa. Sellainen olo on ollut, että tuleva työni tuskin löytyy siltä perinteisimmältä sosiaalialan kentältä. Olen toistuvasti harkinnut opiskelevani lisää. Mielellään jotain, jossa saisin entistä enemmän käyttää luovia taipumuksiani. Olen miettinyt paljon myös sitä, kuinka voisimme kotihoidon tuen jälkeenkin olla tavallista työelämää joustavammin lastemme kanssa.

Oivallukseeni liittyy vahvasti hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme tunteneet yli kaksikymmentä vuotta. Välillä oleme ajautuneet maantieteellisestikin kauemmaksi toisistamme, kunnes viime syksynä elämä toi ystäväni jälleen samoille nurkille kanssani. En osaa tässä nyt edes kuvata, kuinka suuri merkitys sillä on ollut minulle.

Huomenna tulee tasan kuukausi siitä, kun kirjoitin ystävälleni hätäisen viestin Facebookissa. Olimme puhuneet paljon life coachingista ja ystäväni valmennuskokemuksista. Tuntikausien keskusteluiden jälkeen olin päässyt myös ihan uudella tasolla kiinni itseeni, ajatuksiini ja tarpeisiini. Koin, että palaset alkoivat yhtäkkiä loksahtaa kohdalleen, ja tällä kaikella oli isompi rooli elämässäni. Tuli vahva intuitio kaiken tämän tarkoituksesta, ja yhtäkkiä olin aivan täpinöissäni. Uskalsin ensimmäistä kertaa sanoa sen jollekin – haluan tulla life coachiksi. Tavallaan olin juuri saanut taloudellisenkin mahdollisuuden tähän, vaikka olin ajatellut rahat ensisijaisesti siihen, että voisin olla joustavasti lasten kanssa kotona.

Tästä se Suuri Oivallus lähti. Samaan nippuun liittyi pian ajatus kouluttautua myös professional organizeriksi, ammattijärjestäjäksi. Tämäkin mahdollisuus oli jollain tavalla vain hiipinyt tietoisuuteeni. Oivalsin, että näillä eväillä voisin toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana, ja muovata elämäni niin työn kuin perheenkin kannalta juuri sellaiseksi kuin itse haluan.

Kuluneen kuukauden aikana olen selvittänyt koulutusmahdollisuudet, lähettänyt hakemukset, tullut haastatelluksi ja hyväksytyksi sekä Valmentamon LCF Life Coach –koulutukseen, että Anne te Velde-Luoman professional organizer –koulutukseen. Olen ehtinyt käydä jopa Ensimetrin infossa herättelemässä yrittäjyyden henkeä, vaikka asia ei vielä siltä osin ajankohtainen olekaan.

Käytännön puoli onkin sujunut kevyesti rallatellen, mutta oman ajatusmaailmani kanssa olen joutunut tekemään töitä hartiavoimin. Huomasin nimittäin pian, että tämä kaikki on äkkiseltään ihan liikaa vanhalle turvallisuushakuiselle minälleni. Kun on neljä vuotta pyörinyt kotiympyröissä kaikkeen tuttuun ja turvalliseen tuudittautuen, alkoi mieli tämän tulevan muutoksen edellä keksiä miljoonia syitä, miksi olisi sittenkin parasta pysyä vanhassa tutussa lestissä, ja joskus sitten tyytyä johonkin turvalliseen palkkatyöratkaisuun. Säästyisivät ne rahatkin, joissa roikun kuin henkeni hädässä!

Jossain tämän kaoottisen tilan keskellä kuitenkin ymmärsin, että minulla on käsissäni elämäni tilaisuus, ja katuisin myöhemmin, jos nyt pelkuruuttani kääntyisin kannoillani ja palaisin entiseen. Tajusin, että tässä koko kuviossa voi pettää lopulta vain yksi lenkki, ja se olen minä itse! Tehtäväni on nyt siis varmistaa, etten heitä kapuloita rattaisiini, ammu itseäni jalkaan, sahaa omaa oksaani tai mitä älytöntä nyt peloissani saattaisinkaan saada aikaiseksi. Tämä blogi on keskittynyt juuri siihen kasvuun ja muutokseen, jonka avulla saan sen, mitä oikeasti haluan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s