Muistikirja

Kun kuukausi sitten sain sen suuren oivallukseni tulevasta elämästäni, otin tyhjän muistivihkon ja aloin kirjata kaiken asiaan liittyvän ylös. Tämä osoittautui nopeasti erittäin tärkeäksi työvälineeksi. Ajatuksia ja ideoita pulppuaa pitkin päivää, mutta ilman muistivihkoa ne kiitäisivät samalla vauhdilla suoraan unohduksiin. Kun touhuaa pienten lasten kanssa kepeässä univajeessa, ajatus katkeaa jatkuvasti. Muistiinpanojen avulla saan kuitenkin aina uudestaan ajatuksesta kiinni. Iltaisin saatan hämmästellä päivän aikana saatuja ideoita kuin olisin nähnyt ne ensimmäistä kertaa. Oho, olenko tällaisenkin ehtinyt keksiä!

Samaan tapaan olen kirjoitellut asioita muistiin lukemistani kirjoista, ja luonnollisesti vihko on ollut mukana myös jokaisessa valmennuksessa tai vastaavassa tilaisuudessa. Vihko kulkee laukussa joka paikkaan, joten olen voinut selailla sitä aina sopivan hetken tullen, palauttaa asioita mieleeni ja miettiä niitä eteenpäin.

Ihan äskettäin oivalsin muuten sellaisenkin asian, että aiemmin tavoitteeni ja unelmani (jos niitä voi edes sellaisiksi sanoa) olivat todella vaatimattomia. Sellaisia, joista jo tiesin, kuinka ne toteuttaisin. Jos en tiennyt, en osannut edes unelmoida. Nyt osaan keskittyä siihen, mitä haluan, ja luottaa siihen, ettei minun tarvitse heti tietää, kuinka saavutan haluamani. Asiat järjestyvät kyllä, kun uskon itseeni, pidän tavoitteet mielessäni ja keskityn tekemään oikeita asioita.

3 thoughts on “Muistikirja

  1. Tämä tavoite-asia on kiinnostava, pohdin sitä itse toisessa yhteydessä aiemmin. Tulin ajatelleeksi, että mulla ei itse asiassa ole tällä hetkellä mitään ”tavoitteita” tai ”unelmia”, tai mitään muuta kuin tutkinnon saaminen valmiiksi, mutta se valmistuu kovaa vauhtia palikka kerrallaan. Melkein jo stressasin siitä, että apua, mulla pitäis olla varmaan joku tavoite, mutta en vaan keksi mitään. Siis mitään sellaista suurempaa visiota. Mutta totesin, että kaipa sellainen tulee jossain vaiheessa, jos on tullakseen. :)

  2. No siinä tutkinnossahan sitä tavoitetta jo onkin!

    Itse ajattelen niin, että tavoitteet voivat olla myös ns. pieniä juttuja. Vaikka se, että vietän tänään hyvän päivän. Ja kun tarkemmin miettii, niin sekin voi olla aika iso juttu!

  3. Joo, onhan tutkinto sikäli tavoite ja monilta jää roikkumaan, mutta jotenkin olen ottanut tähän sellaisen pragmaattisen otteen ts. teen välitavoitteita ja suoritan niitä yksi kerrallaan. Eli yritän olla ajattelematta sitä elefanttia vaan syön haarukallisen siinä järjestyksessä kuin ne listallani ovat ja ehkä tämä ei sen takia tunnu minkään Suuren Unelman toteuttamiselta. Eli sellaista suurempaa näkemystä siitä, esim. missä haluaisin työskennellä tai asua tai… ei tällä hetkellä ole. Toisaalta olen jo tämän opintovapaani aikana tehnyt kaikenlaisia juttuja, joita en olisi kyllä etukäteen uskonut tekeväni (mm. juossut melko kylmiltään puolimaratonin), enkä niitä kovin kauaa ole ehtinyt suunnitella. Että ehkä työstän nyt tätä projektia ja kunhan se on ohi, pohdin seuraavia mahd. välietappeja. :)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s