Nälkä kasvaa syödessä

Ensimmäisen todellisen karsimiskierroksen tein kodissamme syksyllä 2010. Työhuoneeni oli paisunut varastoksi, ja nyt siitä täytyi saada lapselle oma huone. Tuolloin tein varsinaisen pohjatyön tulevalle, ja se olikin melkoinen urakka. Oli järjestettävä koko koti uudestaan, että lopputulos olisi mahdollisimman järkevä ja kestävä.

Tuohon aikaan en kuitenkaan ollut käsitellyt mielessäni niinkään tavarasta luopumista kuin sen järjestämistä mahdollisimman hyvin. Toki tavaraa lähti kierrätykseen huomattavia määriä, mutta vasta myöhemmin opin esittämään itselleni ihan toisenlaisia kysymyksiä tavaroiden tarpeellisuudesta. Pidin eri asioita tärkeänä, enkä osannut vielä unelmoidakaan siitä, mikä nyt alkaa olla arkipäivää. Vaivaton koti, tilaa ja aikaa asioille, joita todella haluan.

Ensimmäisen karsimiskierroksen ja tämänhetkisen inventaarion välissä on ollut useampi pienimuotoisempi kierros. Joskus huonekohtainen, joskus laajempi projekti. Joka kerta olen osannut luopua monista sellaisista tavaroista, joista edellisellä kierroksella pidin vielä kiinni.

Huomaan, että nälkä vain kasvaa syödessä. Olen tehdessä oivaltanut, millainen oma prosessini turhasta tavarasta luopumiseen on ollut. Se on edennyt kerroksittain, totutellen, opetellen. Visio tavoitteestani kirkastuu projektin edetessä, opin koko ajan lisää. Nyt tiedän, että olisin inventaarion alkupäässä voinut luopua enemmästäkin. Siksi tulen aloittamaan vielä viimeistelevän kierroksen saatuani tämän projektin loppuun.

Näen, että tämän inventaarion päätyttyä on helppo sopivan hetken tullen ottaa joku yksittäinen kaappi tai laatikko, ja käydä se läpi. Sehän vie nykyisin vain hetken! Kenties luovun jostakin, kenties vain vilkaisen todetakseni kaiken olevan hyvässä järjestyksessä ja nautin siitä.

5 thoughts on “Nälkä kasvaa syödessä

  1. Tuli mieleen jo aiemmin, että miten näet sellaisen vaaran, tai näetkö ylipäänsä vaaraa siinä, että siivoilu ja järjestäminen menee ikäänkuin ”yli”? Että tavarattomuudesta ja siisteydestä tulee pikemminkin pakkomielle ja tavoite, eikä niinkään asioiden mahdollistaja tai hengitystilan antaja? Tai siis oletan, että tarkoitus on mahdollistaa, eikä tehdä ”tilasta vankilaa”, jos ymmärrät mitä tarkoitan.

    Samoin pohdin joskus sitä, että miten perheesi on ottanut vastaan nämä uudet tavoitteesi ja haaveesi ts. esim. kodin järjestelyt ym vaikuttavat kuitenkin kaikkiin siellä asuviin. Ei tarvitse vastata, jos on liian henkilökohtaista, mietin vain sitä joskus ihan uteliaisuudesta, koska tämä kai kuitenkin on enemmän ns sinun ”projektisi”?

    Meillä on vielä suhteellisen siistiä ts. jo vajaan viikon on ollut sen näköistä kuin siivouksen jälkeen. ;)

  2. Mikä tahansa asia voi mennä yli. On hyvä kysyä itseltään, mitä toiminnastaan saa ja miksi sitä tekee. Mihin tarpeeseen se vastaa ja mikä itselle riittää? En tarkoittanut tällä kirjoituksella, etten koskaan tulisi olemaan tyytyväinen. Olen hyvin lähellä päämäärääni, ja nautin kodistani päivittäin jo nyt. Olen haaveillut tästä koko aikuisikäni! Toimiva, siisti koti, jossa ajatukset voivat virrata vapaasti, ja jonka siivoaminen on helppoa! Ylimääräinen tavara alkoi toden teolla ahdistaa viime talvena, ja tavarasta luopumista haluan opetella vielä jatkossakin. Lähinnä sitä tarkoitin tuolla nälällä.

    Perheeni on ollut tosi tyytyväinen ja kannustava. Meillä on kaikilla nyt parempi olla. Mies siivoili eilen omia hyllyjään, ja laittoi vinttikomeroa uuteen uskoon, oma-aloitteisesti. Siivouskaappi siivottiin yhdessä.

    En mitenkään hulluna täällä riehu. :D Meillä on nykyisin aina siistiä vähällä vaivalla, ja se on ihanaa. Tämä on ennen kaikkea minun projektini, koska varmaan 85% tavaroista on minun. Ja toki tämä on myös osa sitä professional organizer -koulutustani.

  3. Siis mun kysymys ei ollut mitenkään kritisoiva tai arvosteleva, eikä varsinaisesti liittynyt ko. postaukseen, vaan sain sen luettuani lähinnä aikaiseksi kysyä/kommentoida, kun mietin sitä jo joskus aiemmin ikäänkuin yleisellä tasolla. Eli esim. onko koulutuksessa puhuttu asiasta tai mikä lähestymistapa siellä on käytössä. :)

    Tää tuli lähinnä siitä mieleen, että olen viettänyt paljon aikaa ns siisteyshullujen ihmisten kanssa, jotka eivät pysty lepäämään, jos joku kaapin ovi on hieman auki tai jos joku tavara on väärällä paikalla. Ja usein ko. tapauksissa mulle on tullut sellainen olo, että he pyrkivät järjestelemään fyysistä ympäristöä (ja muiden asioita) ikäänkuin sijaistoimintana sille, että kohtaisivat mahd. itsessään ja omassa elämässään olevia epäkohtia. Eli ulkoista ympäristöä voi olla helpompi kontrolloida, samoin muiden ihmisten käytöstä ja ulkonäköä, ja jos ne saa mieleisekseen, niin voi tuudittautua ajatukseen, että oma elämä on kunnossa. Ja korostan vielä, että tämä ei liity mitenkään suhun, vaan tuli ikäänkuin puoliksi off topic mieleen joskus, että tuleeko esim. tällaiset asiat esiin mitenkään sun koulutuksissa ja valmennuksissa.

  4. Joo, ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Kuviohan on tuttu monella muullakin saralla, kuten esimerkiksi syömisessä ja liikkumisessa. Professional organizer -koulutuksen lähijakso on vasta edessä, mutta oletuksenani on, että näitäkin käsitellään. Valmennuskoulutuksesta tiedän, että siinä käydään läpi, mihin saakka meidän tonttimme yltää, ja missä kohtaa asiakasta ohjataan eteenpäin. Sinällään asiat ovat minulle tuttuja jo sosiaalialan opintojen puolelta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s