Haluan heittäytyä

En alas sillalta, vaan tilanteisiin – omalla persoonallani.

Ajatus on kuplinut pinnan alla pitkään, mutta muotoutui tietoisemmaksi viime sunnuntaina. Olin menossa kuntosalille, kun huomasin Sh’bam-tunnin alkavan samoihin aikoihin. Olin kokeillut sitä kerran viime talvena, ja vaikka Sh’bam periaatteessa olisi tanssillisena tuntina voinut kuulua suosikkeihini, se tuntui omaan makuuni hieman turhan.. no, jotenkin teennäiseltä. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että menen! Annan toisen tilaisuuden.

Ohjaaja oli joltain toiselta tunnilta etäisesti tuttu, ei varsinaisesti suosikkini. Tunnin edetessä aloin kuitenkin ihailla hänen heittäytymistään ja kykyä irrotella estoitta. Aivan kuin olisin nähnyt hänet omassa elementissään ensimmäistä kertaa, ja sitä oli oikeasti hauska seurata. Tuollainen välittömyys ja rentous tarttuu väistämättä muihinkin. Kokemus lähetti päässäni liikkeelle jonkinlaisen ajatusketjun, jota koitan tässä hieman jäljittää.

Kouluaikoina en jännittänyt luokan edessä puhumista, vaan olin luonnostani ulospäinsuuntautunut. Sittemmin olen jostain syystä tullut varautuneemmaksi. En ole enää niin herkästi kuuluttanut mielipiteitäni vieraassa seurassa, vaan mieluummin tarkkaillut muita ihmisiä pitkäänkin. Lisäksi vuodet kotiäitinä ovat mahdollistaneet oleilun omalla mukavuusalueella. Olen itse saanut valita kodin ulkopuoliset tilanteet, enkä ole kaivannut erityisiä haasteita sillä tontilla.

Nyt keväällä yllätyin, kuinka vieraiden ihmisten edessä puhuessani poskeni alkoivatkin kuumottaa ja hapuilin sanoissani. Päätin saada varmuuteni takaisin, ja aloin tietoisestikin puhua vieraille ihmisille. Sanoin kauppojen kassoilla muutakin kuin kiitos, vaihdoin pari sanaa yhtä aikaa hissiin astuneen ihmisen kanssa. Tapasin paljon uusia ihmisiä, ja aloin rohkeammin tuoda ajatuksiani julki.

Olen edistynyt asiassa, ja varmaan sen innoittamana esiin on pyrkinyt myös tarve heittäytyä rennommin tilanteisiin. Kun annan persoonani tulla esille, opin itsekin itsestäni enemmän. Kukapa ei haluaisi olla pidetty. Toisaalta on vaikea pitää ihmisestä, joka ei anna itsestään mitään. Sellaista ihmistä on vaikea oppia tuntemaan.

Kaikkia ei tarvitse pystyä miellyttämään, mutta olemalla avoimemmin oma itseni, annan itsestäni enemmän niille, jotka viihtyvät kanssani. Vielä muutama päivä sitten en todellakaan olisi uskonut, että teen näin – julkaisen oman kuvani täällä blogissa. Ajattelin ensin tehdä tämän pelkästään Kirjoittaja-sivulla, mutta tehdään tämä nyt ihan kunnolla, niin on sekin kynnys ylitetty!

Me today

Kuva: Ville Talarmo

7 thoughts on “Haluan heittäytyä

  1. Typeräkommennttilaatikkokadotti!!

    Mutta hieno homma, heittäytyminen kunniaan :) Toivottavasti minä pystyn jatkossakin heittäytyä juttuihin, vaikka nyt kotiäitivuosina on helppo tosiaan pysyä sillä omalla mukavuusalueella…

  2. Voi, olipa ihana teksti. Mulle tuli eilen sellainen olo, että pitäisi vain ehkä pitää suunsa kiinni, ja siksi juuri oli kiva lukea siitä, miten itse koet, että annat itsestäsi jotain kun olet avoin ja juttelet. Tuli hyvä mieli – jatka ehdottomasti tuolla linjalla.

  3. Waapo, pidä kiinni siitä taidosta!

    Ihana kuulla, Liina! Kiitos kannustuksesta!

  4. Tiedätkö Sandy, mä uskon että maailma ilahtuu valtavasti siitä että heittäydyt ja annat itsestäsi, koska sussa on niin paljon sellaista hehkua, jolla voit luoda ympärillesi hyvää. Kun kerran olen itse aina kokenut niin, uskon että moni muukin tulee nyt kokemaan saman. Hienoa.

    Ja niin – ilmankos tuo kuva onkin niin kaunis, kun nyt näin kuka sen on ottanut :)

  5. Ja kaikki se varmuus loistaa sinusta kuin aurinko:) Ja kun muistat nimenomaan sen, että se on sinua ja se on ollut koko ajan sinussa. Välillä se heittäytyminen ja ulospäinsuuntautuneisuus oli vain hieman lepäämässä, mutta oikeasti SE OLET SINÄ <3

  6. Upeaa edistystä. Ja kuten Duussi sanoikin, kun on yksi joka uskaltaa heittäytyä, se vaikuttaa myös muihin ihmisiin, ehkäpä siihen kassantätiin, jonka päivää piristit juttelulla. Itse olen työssäni koko ajan ihmisten kanssa tekemisissä, ja on todella mukavaa kohdata sellaisia, jotka rupattelevat edes hetken. Muutamassa kuukaudessa on ehtinyt kuulemaan kaikenlaisia juttuja, eikä kaikki todellakaan ole sellaisia, mitä välttämättä itse olisin jutellut – eli opetuksena itselleni, että ennemmin juttelee mitä tahansa kuin on täysin hiljaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s