Mukavuusalueen laajennustöitä

Maanantaina kirjoitin blogin Facebook-sivuilla jo lyhyesti siitä, kuinka seitsemän päivän intensiivisen NLP-kurssin jälkeen tuntui oudolta jäädä aamulla kotiin. Miten sitä nyt jo kaipasikin jotain, mikä vielä viikko sitten melkein meinasi ahdistaa.

Kurssiviikko oli siis huikea, mutta ainakin minulle myös todella raskas. Päivät olivat pitkiä ja perusteellisia. Oma mieli askarteli isojen asioiden kanssa heti kurssin alkumetreiltä. Lisäksi kurssin pääpaino oli ihan konkreettisessa tekemisessä, eli harjoittelimme oppimiamme asioita koko ajan keskenämme.

Kun kuukausi sitten kirjoitin haluavani heittäytyä, en osannut arvatakaan, että siihen tarjoutuisi pian mahdollisuus toisensa perään. Tällaiset ryhmän keskellä parin kanssa tehtävät harjoitukset ovat olleet jotain, mitä olen välttänyt niin pitkälle kuin mahdollista. Etenkin silloin, kun ihmiset eivät ole minulle entuudestaan tuttuja. Vielä hanakammin, kun kyse on asioista, joita vasta opettelen. Kuten tälläkin kurssilla.

Varsinkin alkuviikosta tuntui, että olin jatkuvasti sillä kuuluisalla epämukavuusalueella, henkisesti hampaat irvessä. Miksi teen itselleni näin? Miksi käytän tähän kokonaisen viikon mieheni kesälomasta? Miksi maksan tästä? Tiistaiaamuna olisin todella halunnut lyödä hanskat tiskiin.

Miksi en lyönyt hanskoja tiskiin? Koska olin toteuttamassa yhtä haaveistani. Juuri sillä hetkellä se ei tuntunut siltä, mutta riitti, että tiesin sen. Ei auttanut kuin pitää mielessä, että olen oppimassa asioita, jotka haluan osaksi elämääni ja tulevaa työtäni. Uskoa, että asiat alkavat tuntua helpommilta viikon mittaan.

Niinhän siinä sitten kävikin. Harjoitteluun alkoi tottua, ja jos kurssi tarjosikin jatkuvasti uusia haasteita, se tarjosi niihin myös huomattavan määrän erilaisia työkaluja. Aika täydellinen ympäristö ihmiselle, joka haluaa oppia heittäytymään ja nauttimaan siitä. Oli hauska huomata, kuinka loppuviikosta alkoi olla jo hyvinkin mukavaa. Luokkakuvassamme ainakin on havaittavissa jo varsin vapautuneita hymyjä!

Kun muistaisikin aina, kuinka palkitsevaa uskaltaminen ja itsensä ylittäminen on. Jokainen kokemus opettaa jotain uutta, ja tekemisen myötä asiat yleensä löytävät järkevämmät mittasuhteet. Se, mikä itsestä on saattanut tuntua riittämättömältä, saakin monelta muulta vilpitöntä kiitosta.

Tunnistan ja tunnustan, että olen jättänyt elämässäni monta hyvää mahdollisuutta käyttämättä siksi, etten ole halunnut käydä tätä alun epämukavuutta läpi. Onneksi ihminen oppii. Esimerkiksi sen, että se epämukavuus on ihan oikeasti vain hetkellistä. Ainakin, jos itse niin haluaa.

One thought on “Mukavuusalueen laajennustöitä

  1. Ihanaa, että jaksoit sen pienen ajan epämukavuusalueella. Palkinto lienee ollut sitäkin suurempi:) ja ensi kerralla sitä ei edes hätkähdä sitä pientä epämukavuutta:)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s