Elämästä ja unelmista

Viime keväänä ajattelin hyvin varovasti, että vuoden 2014 alussa ehkä kenties mahdollisesti perustaisin oman yrityksen, jotta voisin luoda itselleni mielekkään työn. Kun aloin hieman raottaa ovea tälle unelmalleni, niin ovihan lävähti sepposen selälleen, ja hyvää on alkanut tulvia sisään vielä ikkunoistakin. Toisinaan on vain kestänyt hetken huomata se. Hyvä ei aina tule lappu otsassa, vaan joskus se voi aluksi näyttää joltain ihan muulta.

Keväästä asti minulla on kuitenkin ollut tämä erikoinen tunne. Kuin jokin tuuppisi lempeästi eteenpäin, kun pysähdyn epäröimään liian pitkäksi aikaa. Kerta toisensa jälkeen, oikeaan suuntaan.

Olen kesän ja syksyn aikana tehnyt paljon asioita, joita en olisi aiemmin uskaltanut tehdä. Monta sellaista asiaa, jotka aiemmin tuntuivat liian epämukavilta oman epävarmuuteni vuoksi. En ollut edes tajunnut tuleeni niin epävarmaksi! Siten en ollut voinut tietää sitäkään, kuinka suureksi esteeksi se oli itselleni kasvanut.

Joskus, kun asioiden antaa tapahtua, palaset loksahtavat paikoilleen nopeammin kuin osaa kuvitellakaan. Se varovainen ajatus omasta yrityksestä parin vuoden päästä onkin totta jo tänään!

Tullaan tähän viikkoon. Vapaana virtaavia oli tämän blogin myötä ehtinyt kasvaa osaksi unelmaani. En osannut ajatellakaan muuta nimeä tulevalle yritykselleni. Niinpä viikko sitten koin hyytävähkön yllätyksen, kun Kaupparekisteristä ilmoitettiin, ettei sellaista nimeä voi rekisteröidä. Minä puolestani ilmoitin, että en voi antaa periksi.

Seurasi päivien tuskainen vääntäminen. Tiedän, että yrittäjän täytyy sietää epävarmuutta ja keskeneräisyyttä. Tässäpä jälleen oiva kurssi siihen! Kuin myös sen tosiasian hyväksymiseen, etteivät kaikki asiat voi aina olla hallinnassani. Samalla, kun tein kaikkeni voidakseni muodossa tai toisessa rekisteröidä Vapaana  virtaavia -nimen, keksin kavereiden kanssa kuumeisesti jotain uutta varalle. Yksikään nimi ei vain tuntunut omalta.

Lopulta päädyin vielä yhteen varsin pitkäksi kasvaneeseen nimiviritykseen, joka piti sisällään myös sanat vapaana virtaavia. Seuraavana aamuna herätessäni kuitenkin tajusin, että olin menossa jo liian kauas alkuperäisestä ajatuksesta. Joskus on viisainta päästää irti unelmastaan, jotta tilalle voi tulla jotain kenties vielä parempaa. Niinpä annoin tämän unelman mennä.

Prosessi Kaupparekisterissä oli etenemässä nyt siis väärällä nimellä, ja sille piti tehdä nopeasti jotain. Mitä tilalle? Olin tähän saakka kieltäytynyt edes harkitsemasta omaa nimeäni toiminimeksi. Vaan jos jotain olin kuluneesta kesästä oppinut niin sen, etten olisi edennyt unelmissani metriäkään, jos en olisi alkanut tehdä asioita toisin kuin ennen. Viikon vääntämisen jälkeen tajusin osuneeni maaliin.

Toisinaan vaikuttaa vahvasti siltä, että elämällä on kyllä keinonsa ohjata meitä oikeille urille.

6 thoughts on “Elämästä ja unelmista

  1. Nyökyttelen… Ja kun ottaa sen ensimmäisen haparoivan askeleen kohti unelmaa, polku on avattu ja elämä tuuppaa tarvittaessa. Pitää vain oikeassa kohdassa antaa juuri sopivasti periksi.

    Onnea omalle yritykselle!

  2. Kiitos! Aikamoinen myräkkä oli lauantaina, kun noita kuvia otettiin. Suurimmassa osassa kuvia ei kasvoja erottanut tuulen tuivertamilta hiuksilta, mutta joku kelvollinen otos sieltä seasta kuitenkin löytyi. Saatiin vähän sadettakin samalla reissulla. :)

  3. Tänä aamuna raotin silmiäni ensimmäisen kerran auringon sarastukseen, ja onnellisena ajattelin,että suljempa silmäni vielä hetkeksi ja annan auringon herättää minut. Mitä vielä – nukahdin ja kun heräsin, niin ei auringosta tietoakaan, vettä tihkuttaa ja pilvi on synkkää.

    Olen miettinyt tuon kirjoittamasi asian molempia puolia usein, ja tavallaan olen myös onnekas siitä, että salilla, jossa käyn, ei käy yhtäkään niin sanottua ennenstään tuttua kaveria, tuttuja naamoja kyllä, mutta ei ketään jonka kanssa ”täytyisi” sopia kohtaamisia. Näin ollen olen tutustunut valtavaan määrään ihmisiä, vaikka yksin kulkeminen ei aina olekkaan mukavaa, mutta tavallaan saan hetken mennä ja tulla ihan itselleni, milloin haluan, ja olen samalla avoimempi kohtaamaan uutta. Ihan harmittaa nämä perjantait, kun ei ole sopivaan aikaan mitään sellaista jumppaa joka minulle sopisi, ja salilla pitkästyn niin äkkiä, että tästä on muotoitunut tälläinen pakollinen lepopäivä – päivä jonka liikuntavajetta yritän korjailla siivoilemalla ja järjestelemällä kotio, mutta viimeaikoina huonoin tuloksin.

    Koti jotenkin junnaa paikoillaan, ja tavarat jotka jäivät suurimmasta buumista ylimääräisiksi, eivät vain tahto löytää paikkaansa, ja jostain syystä myös tavara on alkanut kulkeutua itsestään kaapeista ulos ja jäämään niille sijoilleen!

  4. Täällä näkyy pitkästä aikaa sinistä taivasta ja aurinko! Aivan ihanaa!

    Sainkin tästä lisää aineksia mielessäni pyörineeseen kirjoitukseen liikkumisesta – ystävän kanssa ja ilman. Itselläni on nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa tilanne, että voin sopia ystävän kanssa liikuntatreffejä. Aikaisemmin olen aina tullut ja mennyt omin päin, ja nauttinut siitä. Nykyisessä elämäntilanteessa taas samalla salilla käyvä ystävä on ollut mielettömän hyvä asia. Menemme molemmat ominkin päin, mutta minulla ei tällä hetkellä tulisi välttämättä käytyä niin usein ilman tätä houkutinta. Kirjoitan tästä lisää lähiaikoina! Kiitos inspiraatiosta!

    Kotona meillä on nyt suurimpana haasteena uusi elämäntilanne, joka on rikkonut aiemmin hyvin toiminutta rutiinia ja tuonut mukanaan uutta säilytettävää, ja koko ajan käytössä pyöriviä elementtejä. Eli paikkojaan etsiviä juttuja täälläkin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s