Addiktion yksinkertaistaminen

Oululainen kollegani Katriina laittoi jokin aika sitten puhelimensa viikoksi arestiin. Ratkaisua oli edeltänyt 4-vuotiaan kysymys päivällispöydässä – mitä varten sää äiti aina katot sitä puhelinta?

Tunnen ilmiön hyvin. Itsellänihän on puhelin käytännössä kasvanut käteen kiinni, mitä sitä kaunistelemaan. Seurassa osaan kyllä olla ilman, ja asialliset hommat hoidetaan, mutta kotona ollaankin sitten kuin ne kuuluisat kanat. Jos perimmäinen ajatukseni on opetella keskittymään yhteen asiaan kerrallaan, niin tämä nyt ei ihan ole sitä! Turha uskotella itselleen, että aidosti keskittyisi mihinkään, jos sivusilmällä kuitenkin vilkuilee nettiä.

Olen miettinyt, mikä omalla kohdallani olisi se hyvältä tuntuva tasapaino. Kokonaiskuvaa en ole vielä hahmottanut, mutta pystyn osoittamaan useita yksittäisiä tapoja, joissa ei ole mitään järkeä. Miksi en siis aloittaisi niistä? Yksinkertaistan tämän addiktion askel kerrallaan.

Ei näin

Yksi lempipaheistani on vielä juuri ennen nukahtamista selata netti läpi, niin sanotusti. Se on korvannut kirjan. Huomaan, että tähän on johtanut talven pimeys ja se, että lukuvalo on ollut hieman hankalasti asennettavissa. Kirjalla on tyynnyttävä vaikutus. Puhelimen näyttö taas loimottaa suoraan silmiin, ja kaikki maailman asiat pitävät mieleni kierroksilla. Valvon jo muutenkin liian myöhään!

Ja juttuhan sen kuin paranee. Kun herään keskellä yötä, katson puhelimesta kelloa. Samalla saatan harhautua vilkaisemaan sähköpostia tai Facebookia. Virhe! Jos siellä on mitään vähänkään mieltä liikauttavaa, ajatus lähtee laukkaamaan ja uni karkaa samaa reittiä. Aamun varmasti osaatte arvatakin. Olen tuskin silmiäni auki saanut, kun jo selailen sähköpostia.

En edes pelkää, että jäisin jostain paitsi, jos vähentäisin tätä netissä notkumista. Minulla on vain tiukkaan juurtunut tapa täyttää pienimmätkin tyhjät hetket jollain sen sijaan, että ottaisin ne ihan vaan tyhjinä hetkinä. Ihminen tarvitsee tyhjiä hetkiä!

Vaan näin

1) Jätän puhelimen toiseen huoneeseen yöksi ja käytän kellona työpuhelinta, jolla ei pääse nettiin. Hankin ehkä herätyskellon.
2) Asennan lukuvalon niin, että sitä on helppo käyttää, jolloin voin tarpeen vaatiessa lukea kirjaa. Yritän olla tarttumatta kirjaan, jos herään yöllä.

On aina yhtä hämmästyttävää, kuinka pieniä muutoksia lopulta tarvitaan. Alati hämmästyttävä on myös tämä taipumus pyöritellä asiaa jossain mielensä perällä viikkokaudet ennen kuin lopulta käyttää sen konkreettisen viisi minuuttia asian ratkaisemiseksi yksinkertaisin keinoin.

Katriinan kirjoitus: Oletko sinäkin informaatioaddikti?

One thought on “Addiktion yksinkertaistaminen

  1. Kiitos Sandy. Kuulostipa tutulta.

    Arestiviikon jälkeen puhelin jo saanut luvan palata asuintiloihin. Loppujen lopuksi päädyin samaan minimiratkaisuun kuin sinäkin: makuuhuoneeseen puhelin ei enää tule ja olen ottanut taas käyttöön perinteisen herätyskellon.

    Addiktiotietouteni olen pääosin hankkinut Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjasta. Olen onnellinen, että oma addiktioni ei ole hengenvaarallinen vaikka selvästi haitallinen onkin. Kirjassa riippuvuuden vähemmän tieteellinen määritelmä menee näin: ”Kun voi luopua jostakin milloin tahansa, kunhan se on ensi tiistaina.” Osui ja upposi. :-)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s