Saata lentoon ja päästä irti

Olen innostuja. En ihan heti keksi parempaa tekemistä kuin uuden ideoiminen ja siitä innostuminen.

Sain taas tänä aamuna idean. Kirjoitin yhdeksän tuntia sitten Facebook-seinälleni: Sain idean uudesta projektista. Katsonko kalenteriani vai kuuntelenko sydäntäni?

Idea nyt lähti toteutumaan vähän niin kuin itsestään siltä samalta istumalta, mutta tuo ajatus jäi pyörimään mieleeni. Miksi ihmeessä hautaisin idean vain siksi, että jos se nyt sitten lässähtää siihen, ettei sille olekaan aikaa? Tai jos olenkin ainoa ihminen maailmassa, joka siitä innostuu. Tai että kun ihan juuri äsken toteutin yhden idean, niin ei kai näitä nyt voi syntyä kuin sieniä sateella!

Mitä? Onko meillä joku ideakiintiö täällä?

Voi luoja. Aika pysäyttävää huomata, että mieli jaksaa vieläkin suoltaa tällaista tuubaa aina välillä.

Haluan idean syntyessä ajatella vain, että ideallani on siivet juuri sillä hetkellä. Minun tehtäväni on saatella se lentoon ja päästää irti.

Ja luottaa.

Niin. Mitäpä jos vain luottaisin.

Jokainen ideani lentää juuri niin kauas kuin lentää. Nautin joka tapauksessa kaikista eniten siitä hetkestä, kun se avaa siipensä ensimmäistä kertaa ja näen sen juuri sellaisena kuin se on.

Eikä minun ole tarkoitus pitää sitä vain itselläni.

Perhonen | Butterfly

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s