Maksaako vaivan?

Paljon tila maksaa?

Sain äskettäin sähköpostin, jossa pohdittiin hyvin yleiseksi huomaamaani kysymystä:

Kuinka paljon aikaa ja energiaa käyttää siihen, että yrittää etsiä tavaroille uutta kotia myymällä ne itse?

Myyminen yleensä vaatii hinnoittelua, lajittelua, kuljettamista tai postittamista, mahdollisesti valokuvaamista ja ilmoitusten tekemistä. Tämä luonnollisesti vie aikaa ja energiaa, jota ei välttämättä ole liiaksi asti. Siitä huolimatta saattaa tuntua siltä, ettei tavarasta voi luopua ilmaiseksi, vaan siitä pitäisi saada ennemmin edes se 50 senttiä. Mieli laskee nopeasti, että sadasta tavarasta saisi jo 50 euroa.

Usein järjestäminen tyssääkin tähän vaiheeseen. Tavarat, joista on päätetty luopua, jäävätkin kaappeihin, vaatehuoneisiin, varastoon. Jopa vuosiksi, koska tuo urakan sovittaminen omiin voimavaroihin tuntuu mahdottomalta.

Jos näin uhkaa käydä, voit miettiä asiaa parilta eri kantilta.

Kuinka kauan aikaa menee sadan tavaran hinnoitteluun, kuvaamiseen, myymiseen ja postittamiseen? Jos tavaroiden myymisestä saisi 50 euroa, millaisen tuntipalkan tästä työstä saisit?

Voisiko aikasi olla enemmän arvoinen?
Kuinka paljon tilaa tavarat vievät kotonasi?

Voisitko ajatella, että maksaisit tuon 50 euroa vapautuneesta tilasta ja säästyneestä ajasta?

Voisitko ajatella, että vaikka 50 euroa on iso raha, voit nämä tavarat lahjoittamalla ilahduttaa jotain toista ihmistä, jolla on käyttöä tavaralle, jota et itse enää tarvitse?

Tai olisiko paikkakunnallasi kirpputoria, joka hinnoittelee ja myy tavarat puolestasi tietyllä provisiolla?

Kuinka sinä olet ratkaissut tämän asian?

7 thoughts on “Maksaako vaivan?

  1. Minusta tämä on sinänsä erinomainen kirjoitus, mutta ilmaiseksi antaminen ei välttämättä poista kuin kohdat ”hinnoittelu” ja (hyvällä tsägällä) ”kuljetus”.
    Haluaisin sellaisen ratkaisun, että käyttämätön ja tarpeeton roina vain ikään kuin leijuu itsekseen jollekulle sitä tarvitsevalle ja tekee täten kaksi ihmistä onnelliseksi.

  2. Minä kiusaan itseäni tietoisesti myymällä ylimääräistä kaappiin kertynyttä hyvälaatuista tavaraa netissä pienissä erissä. Minimihinta, jolla vaivaudun ruljanssiin on 20 euroa. Opetan täten itselleni, että turhaa ei osteta. Jos lasken kuinka paljon säästän rahaa oppimalla uuden kuluttamiskulttuurin, kannattaa minun aikaani näin käyttää. Vien ylimääräisiä kirjoja kirjastoon ja leluja ja askartelutarpeita päiväkotiin. Vielä kerran vien tavaraa kirpputorille, mutta taitaa olla viimeinen kerta. Lasten pieneksi jääneet vaatteet voi kierrättää kaveripiirissäkin.

    Paljon vien taloyhtiön kierrätyspisteeseen, josta tavarat ihmeellisen nopeasti poistuvat, melkein leijailevat.

    Nopeat ratkaisut voivat olla lukkiutuneessa tilanteessa tarpeen, jotta pystyy kokoamaan elämänsä uudelleen ilman tavaroiden aiheuttamaa murhetta. Vinkkinä: huutokaupatkin hakevat ylimääräistä myyntiin. Tälläiselle tasapainoa hakevalle ei vauhdilla ole väliä. Ihanaa huomata tilan lisääntyvän kotona.

  3. 365morelife, kiitos antoisasta vastauksesta! Hyviä pointteja.

    Meilläkin on taloyhtiössä kierrätyspiste ja se on huippu juttu!

  4. Meillä ei ole lähistöllä mitään kirppareita joissa voisi myydä itse. Joten ainoat vaihtoehdot itselleni ovat joko myydä netissä, lahjoittaa johonkin tai laittaa roskiin. Juuri meneillä oleva varastonsiivous onkin antanut ajattelemisen aihetta. Tiedän jo kokemuksesta, että olen erittäin laiska nettimyyjä.. Joten paljon luontevampaa on pakata tavarat vaan lahjoitettaviin tai laittaa roskiin.

    Ensin käyn mielessä läpi tuttavat ja mahdollisesti kierrätämme heidän kanssaan esimerkiksi lasten lelut ja pelit. Seuraavaksi kartoitan onko tavara semmoista jonka voisi lahjoittaa johonkin hyväntekeväisyyshommaan. Useimmiten on :)
    Tässä vaiheessa on toki aika tärkeää miettiä joku aikaraja milloin ne tavarat tulee vietyä päätepysäkille. Niillä kun on taipumuksena jäädä sitten sinne varaston nurkkaan odottelemaan pidemmäksi aikaa..

    Minulle lahjoittaminen on luontevaa siinä mielessä, että en ajattele useinkaan tavaran rahallista arvoa kun teen päätöksiä raivatessa. Esimerkiksi tuolla varastossa ne tavarat vaan ”ovat”, eivät hyödytä mitenkään meidän perhettä, enkä myöskään ajattele että siellä hyllyllä olisi kymppejä kasassa.
    Itselleni myöskin tulee aina hyvä mieli kun vien lahjoitettavia tavaroita eteenpäin. Tuntee tehneensä jotain tärkeää :)

  5. Elli, kiitos kommentistasi! Uskon, että näistä näkökulmista on apua monille!

  6. olen tavattoman laiska myymään – mieluummin lahjoitan. En kertakaikkiaan jaksa nähdä sitä vaivaa, että pohtisin mitä kautta ja mihin hintaan myisin, ja mitä teen, jos tarpeeton tavara jääkin myymättä tai en saakaan siitä haluamaani hintaa. Ihan vihoviimeistä on järjestää vaatekaappi kauniisti ja jättää valtava ryönävaatekasa odottamaan sitä hetkeä, että on aikaa ja mahdollisuus kuljettaa vanhat vaatteet Pelastusarmeijalle!

    Päiväkodit, perhekerhot, koulujen iltapäiväkerhot ovat aina ensimmäisenä mielessäni. Sinne lapsetkin ovat yllättävän hyvillä mielin antaneet vanhoja lelujaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s