Uutiskirjeet ojennukseen

Tilaan useita mielenkiintoisia uutiskirjeitä, mutta olen huomannut omissa tavoissani piirteen, joka aiheuttaa sotkua ja ruuhkaa sähköpostilaatikossani.

Pidän hyvin yksinkertaisista käytännöistä, eikä minulla ole tapana laittaa sähköposteja erillisiin kansioihin. Tämä on toiminut omalla kohdallani mainiosti vuosikaudet ja löydän hakutoiminnolla nopeasti tarvitsemani sähköpostit.

Ainoa ongelma on se, että aina ei ole hyvä hetki lukea uutiskirjeitä. Niinpä olen jättänyt niitä lukematta ja pian ne hautautuvat muun postin sekaan, enkä tule palanneeksi niihin enää paremmalla hetkellä. Tämä on myös tehnyt ennen niin selkeästä sähköpostilaatikostani sekavan.

Mietin tähän ratkaisua ja ymmärsin, että koska sähköpostikäytäntöni toimii muilta osin niin hyvin, sitä ei kannata lähteä muuttamaan. Keinotekoinen muutos ja uuden systeemin opettelu veisivät turhaan huomiota ja energia. Helpointa olisi perustaa uutiskirjeille oma sähköpostitili ja sen lopulta teinkin.

Tämä on osoittautunut inspiroivaksi ratkaisuksi. Uutiskirjeistä löytyy yleensä kirjeen lopusta linkki, josta pääsee päivittämään omat tietonsa. Olen päivittänyt uutiskirjeisiin nyt uuden osoitteen sitä mukaa, kun uutiskirjeitä on tullut.

Kun tiedän, että minulla on mukavasti aikaa lukea uutiskirjeitä, klikkaan itseni uutiskirjeiden postilaatikkoon ja vietän viihdyttävän lukuhetken. Gmailissa on helppo hallinnoida useita tilejä, joten kaikki uutiskirjeet ovat yhden klikkauksen päässä – hyvässä järjestyksessä.

Tämä on selkeyttänyt sähköpostilaatikkoani huomattavasti ja pitkästä aikaa huomaan oikeasti palaavani uutiskirjeiden pariin. Nyt on ollut myös helppo laittaa asetukset niin, ettei uutiskirjeistä tule ilmoitusta silloin, kun haluan muista posteista edelleen ilmoitukset.

Tarinan opetus

Mitä paremmin tunnet omat tapasi ja syyt niiden taustalla, sitä helpompi sinun on valita sinulle sopivat käytännöt ja muuttaa asioita vain sen verran kuin on oikeasti tarpeen.

Kaikkea ei tarvitse laittaa uusiksi tai opetella uusia monimutkaisia systeemejä, jos se ei palvele sinua. Se, mikä toimii yhdellä, ei välttämättä sellaisenaan toimi toisella. Muuta sen verran kuin on tarpeen ja testaa toimivuutta käytännössä. Pienillä, yksinkertaisisilla muutoksilla voi saavuttaa suuren hyödyn.

Roskapostikansio

Olen tässä uudessakin sähköpostilaatikossa hilannut roskapostikansion niin ylös listalla, että näen helposti, jos jokin sähköposti on eksynyt roskaposteihin. Jos sinulla on käytössäsi Gmailin sähköposti, voit tehdä saman. Joskus lista on niin pitkä, että listan lopuksi täytyy klikata vielä suurenna, että roskapostikansion saa näkyviin. Saat siirrettyä sen paikkaa raahaamalla.

Roskaposteihin eksyneet asialliset postit on syytä siirtää postilaatikkoon. Ne voi myös merkitä tärkeäksi.

Viikkokirjeeni

Valmennan ihmisiä löytämään tilaa, aikaa ja rohkeutta elämäänsä. Olen kirjoittanut viikkokirjeitä syksystä 2012 saakka. Viikkokirjeeni herättelee lempeästi miettimään ja muistamaan, mikä omassa elämässä on tärkeää juuri tällä hetkellä. Kerron viikkokirjeessä myös ajankohtaisista asioista, kursseistani ja muista tapahtumista.

Nykyisin viikkokirjeen voi tilata sähköpostiin tai sitten se voi lukea viikkokirjeen omassa Facebook-ryhmässä, jossa julkaisen ainoastaan viikkokirjeitä.

Miksi joitain asioita ei saa tehdyksi?

Viime aikoina on tullut puheeksi useamman asiakkaan kanssa yksi selkeä syy, miksi aloittaminen tuntuu joskus niin vaikealta ja monimutkaiselta, että sitä lykkää loputtomiin. Vaikeus on siinä, että asioita ajattelee liian monta askelta eteenpäin, jolloin niistä tulee monimutkaisia.

Kodin järjestämisestä saa tähän hyvän esimerkin. Olen jakanut kodin järjestämisen kolmeen selkeään vaiheeseen:

1) tarpeettoman karsiminen
2) samankaltaisten tavaroiden kerääminen yhteen
3) toimivien paikkojen miettiminen tavararyhmille

Mitä sekavampi tilanne on, sitä oleellisempaa on keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan – siis todella olla miettimättä seuraavia vaiheita vielä lainkaan. Jos taas yrittää tehdä vähän kaikkea kerralla, on lopputuloksena usein vain isompi sotku.

”Kun en mä sit tiedä, mihin mä nää laitan.”

Kun alat karsia tarpeetonta, oleellista on tietää vain se, mihin tarpeettomat tavarat viedään. Karsimisen vaiheessa ei siis tarvitse yrittää järjestää säilytettäviä tavaroita oikeille paikoilleen, koska tässä vaiheessa voi olla vielä mahdotonta tietää, mikä järkevin säilytysratkaisu tulee olemaan. Voi myös olla, ettei tarvittavaa tilaakaan ole vielä olemassa.

Voit siis rauhassa ottaa yhden laatikon tai hyllyn kerrallaan, karsia tarpeettoman ja antaa muun vielä olla niin kuin on. Kun keskityt ensin pelkkään karsimiseen, tekemisen meininki ei keskeydy paikkojen miettimiseen. Karsimalla teet tilaa ja samalla saat koko ajan selkeämmän käsityksen siitä, mitä sinulla on ja kuinka paljon. Tämän vaiheen päätteeksi olet siis valmiimpi seuraavaan vaiheeseen.

Missä kohtaa polkua seisot?

Sama tilanne on myös esimerkiksi unelmien toteuttamisessa. Koska et tiedä vielä jokaista askelta kohti unelmaasi, voi tuntua siltä, ettei asia ole sinulle lainkaan mahdollinen.

Mutta kuvittelepa itsesi seisomassa mutkittelevalla metsäpolulla. Seisot paikallasi ja näet sen verran kuin juuri siitä kohtaa on mahdollista nähdä. Mitä tapahtuu, kun otat yhden askeleen? Näet todennäköisesti jotain, mitä et vielä edellisellä askelmalla nähnyt. Kun otat taas askeleen, näet ehkä jo seuraavan mutkan taakse. Näet jotain, mitä et olisi vielä kaksi askelta sitten osannut kuvitellakaan.

Tällä tavalla löytyvät myös monet ratkaisut erilaisten asioiden ja unelmien toteuttamiseksi. Askel kerrallaan.

Oma suunta

Sain kirjeen Vuodelle 2015 -projektiin osallistuneelta Marjalta.

Kiitos, vuoden matka on ollut elämää, nyt on joulukuu, vuosi loppumaisillaan ja minulle kuuluu hyvää!

Kuluneen vuoden teema ja sana oli suunta. Tein siitä kuvan, iso nuoli oikealle, joka merkitsi eteenpäin ja nuolen sisällä sana SUUNTA. Kuvaan oli mukava palata useita kertoja vuoden aikana. Oma suunta oli ihan selvä, en tavoitellut ylöspäin, en yrittänyt loikkia tai ajatellut ottaa hyppäyksiä mihinkään, vaan halusin edetä vakaata ja maltillista tahtia suoraan eteenpäin.

Vuoteen on mahtunut paljon ennenkokemattomia asioita, asioiden järjestämistä ja uuden opettelua, isoja ilon aiheita ja surua, jota on vielä surematta.

Ison ilon loikan sai useita vuosia kipeän olleen käden parantuminen hyvän hoitajan käsittelyssä, ilon aiheita ja hyvän mielen tuojia olivat lukuisat matkat, kohtaamani ihmiset, monet elämykset.

Surultakaan en välttynyt, läheisen poisnukkuminen maaliskuussa väritti lähes puolet vuodesta, loppukevään, kylmän kesän ja vielä syksyä. Hautajaisjärjestelyt ja asioiden hoitaminen yksin toivat paljon tekemistä, välillä en olisi jaksanut, halunnut, pystynyt, tiennyt. Suunta auttoi, kun tarvitsin voimia. Jossain vaiheessa elimistökin väsyi, tulehdus johti kahteen leikkaukseen. Mutta onneksi paraneminen meni hyvin ja nopeasti.

Nyt tässä mietiskellessä kulunutta vuotta tuntuu hyvältä ja oikealta teema SUUNTA. Jostain se sana tuli, en tainnut sitä itse valita, vaan se valitsi minut. Tarvitsin sen tasaisen voiman, suunnan mieleeni luoman olotilan, vaikka eihän vuosi mennyt niin kuin Strömsössä tai joka hetki siihen suuntaan kuin oli tavoite. Suunta oli siksakkia useana päivänä, kuukausittain ja loivempana koko vuoden mittaan tarkasteltaessa. Mutta kaikki ne kokemukset ovat olleet tarpeellisia ja arvokkaita.

Matka jatkuu, ensi vuoden teemalle on ajatus kypsymässä. Jatkan edelleen uusien kokemusten keräämistä.

Olen kiitollinen rakkaista läheisistä ihmisistä ja ystävistä. Kaikki on hyvin!

Marja

Millainen vuosi sinulla on ollut? Minkä teeman valitsisit vuodelle 2016?

Tarina rohkeudesta ja luottamuksesta

Sanoilla voi olla uskomaton voima.

Sain sykähdyttävän kirjeen ihmiseltä, joka osallistui Vuodelle 2015 -projektiini. Vuosi sitten jokainen valitsi oman tunnelmakarttansa avulla sanan, jonka tarkoitus olisi toimia kompassin lailla läpi vuoden. Kuukausittaiset sähköpostit ovat herätelleet tarkastelemaan elämää tuon teeman valossa.

Kirjoittaja kertoi suhtautuneensa alun perin koko juttuun aika kepeästi. Olisi mukavaa ajanvietettä miettiä aina kuukauden päätteeksi, kuinka kuukausi oli mennyt ja mitä haluaisi tulevan kuukauden tuovan tullessaan. Hän ei ajatellut valitsemiaan sanoja koko ajan tai miettinyt, että olenpas nyt rohkea ja teen tämän jutun.

– Mutta kai ne sanat ja teemat sitten omassa rauhassa muhivat alitajunnassa ja tulevat käyttöön silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee, hän pohtii kirjeessään.

Sain luvan jakaa tämän tarinan. Kannattaa lukea!

”On ehkä hieman pelottavaakin, miten konkreettiseksi teemani/sanani tälle vuodelle on tullut. Minulle oli jo ennen tunnelmakartan tekoa selvää, että sana vuodelle 2015 olisi ROHKEUS. Rohkeus kulki mukanani kevään, ja kesällä sai rinnalleen LUOTTAMUKSEN. En tiedä mistä se tuli, yhtäkkiä alkoi vain tuntua siltä, että LUOTTAMUS on se sana/tunne/teema, mikä sopii tähän hetkeen. Tuntui, että pitää vain luottaa, että kaikki sujuu, omalla painollaan.

Äitiyslomani loppui keväällä, jonka jälkeen menin töihin. Lapsiperheen arki oli aika raskasta, sillä mieheni työn vuoksi jouduin olemaan paljon yksin lasten kanssa. Onneksi äitini oli apuna usein. Rohkenin toteuttaa itseäni, tehdä tykkäämääni työtä, ja luotin siihen, että elämä kantaa, kaikessa. Syksyllä jatkoin taas opintojani. Sanat ROHKEUS ja LUOTTAMUS kulkivat mukana jossain alitajunnassa.

Sitten elämäni synkkeni. Äitini sairastui vakavasti. Se, mitä tähän asti olin pitänyt itsestäänselvyytenä, ei ollutkaan enää itsestäänselvää: että minulla on (terve) äiti, että saan apua lastenhoidossa melkeinpä milloin vain.

Nyt rohkeus ja luottamus ovat mielessä vahvasti. On ollut pakko olla rohkea tekemään nopeitakin ratkaisuja arjen hallinnassa, on ollut pakko luottaa – itseeni ja elämään. Rohkeasti luotan siihen, että vaikka mitä tapahtuisi, elämä jatkuu, omalla painollaan. Tietysti olen järkyttynyt viime aikojen tapahtumista, olen surrut ja olen ollut rikki, mutta olen ollut myös vahva, olen ollut rohkea kohtaamaan erilaisia tunteita, olen luottanut itseeni ja siihen, että kyllä asiat järjestyvät.

En olisi vuoden alussa osannut villeimmissä kuvitelmissanikaan uskoa, että asiat voivat mennä näin. En olisi myöskään uskonut, minkälainen voima valitsemillani sanoilla voisi olla. Vuoden alussa ROHKEUTEEN liittyi lähinnä konkreettisia asioita, kuten hammaslääkärin varaaminen, mutta nyt ymmärrän, että se ”oikea” rohkeus tarkoittaa jotain muuta kuin myöntämistä, että on pakko mennä paikkaamaan hammas.

Että osasinpa valita oikeat sanat – vai valitsivatko sanat minut? Uskomatonta.”

Mikä on sinun sanasi vuodelle 2016?

Vuodelle 2016 -paketti on nyt myynnissä: Vuodelle 2016

Kun tilaat paketin, postitan sinulle heti ohjeet oman tunnelmakarttasi tekemistä varten.

Mitä olen oppinut rytäkasoilta?

Rytökasa opettaa elämäntaitojaRytökasa. Epämääräisten tavaroiden epämääräinen kinostuma. Levinneisyysalue kattava. Tavataan pienempinä ja isompina muodostelmina asuintiloissa, varastoissa, autotalleissa, ullakoilla, mökeillä ja työtiloissa. Kasvaa rönsyillen ja lisääntyy vaivatta vaatimattomissakin olosuhteissa. Kitkettävä huolellisesti juurineen tai kasvaa herkästi takaisin. Aiheuttaa ihmisestä riippuen eritasoisia ahdistustiloja.

Näistä vähemmän toivotuista ominaisuuksista huolimatta rytökasat ovat opettaneet minulle monta sellaista asiaa, jotka nykyisin helpottavat elämääni yllättävissäkin yhteyksissä. Avaan tässä muutaman esimerkiksi.

Valinnat vaativat itsetuntemusta ja rohkeutta

Rytökasa on syntynyt, koska olen lykännyt vaikeiden valintojen ja päätösten tekemistä. Onko tämä tärkeä? Mihin tämä kuuluu? Voiko tämän laittaa pois? Entä jos tarvitsen tätä vielä? Varautuminen ja päätösten lykkääminen vievät molemmat yllättävän paljon tilaa. Rytökasa tarjoaa kuitenkin myös ratkaisun – matkan itsetuntemukseen. Samalla reissulla kasvaa myös rohkeus tehdä valintoja. Kun opin kuuntelemaan, mitä tarvitsen, en haali ylimääräistä varmuuden vuoksi.

Isokin kasa koostuu yksittäisistä asioista

Kun rytökasaa uskaltautuu tarkastelemaan lähemmin, voi huomata, että se koostuukin yksittäisistä asioista. Minun ei siis tarvitsekaan ratkaista koko kasaa kerralla, vaan voin ottaa käsittelyyn yhden asian kerrallaan. Aloitan helpoimmista päästä, koska polku kirkastuu sitä mukaa kuin etenen. Samoin selkenee myös oma pääni. Tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy koko ajan helpommaksi.

Kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä

Kun tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy helpommaksi, minun on myös helpompi suunnata aikani ja energiani oikeisiin asioihin. Tiedän nyt, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä, joten minun ei tarvitse panostaa jokaiseen asiaan yhtä paljon. Tunnistan, milloin on syytä viilata yksityiskohtia ja milloin taas riittää, että kokonaisuus toimii tarkoituksenmukaisesti. Tällä tavalla saan enemmän aikaiseksi niitä asioita, joilla on minulle merkitystä.

Minulla on lupa harjoitella

Harjoittelun ajatuksessa asuu lempeys, josta pidän. Harjoittelu tarkoittaa minulle sitä, että olen luomassa itselleni tapaa, joka helpottaa elämääni. Siihen sisältyy ajatus, että on lupa opetella, kokeilla, ihmetellä ja tutkia. Tiedän, että teen parhaani ja se riittää. Jos en aina onnistukaan, uusi mahdollisuus on jo seuraavassa hetkessä.

Uutta viikkokirjeestäni

Tiesithän, että voit nyt vapauttaa sähköpostisi viikkokirjeistä ja seurata viikkokirjettäni sille omistetun Facebook-ryhmän kautta, jos se sopii sinulle paremmin. Ryhmässä julkaistaan ainoastaan viikkokirjeitä, joten myös aiemmin ilmestyneiden kirjeiden selaaminen on jatkossa helppoa.

Helpompaa elämää

Johanna Junkkari

”Reissun loppuvaiheessa törmäsin netissä sattumalta Life Coach Sandy Talarmon valmennukseen nimeltään ”Ihan omaa aikaa”, jonne oitis ilmoittauduin. Kurssi oli vain muutama päivä reissusta kotiutumisen jälkeen, ja tällä muutaman tunnin iltakurssilla yhden ainoan kysymyksen herättämien ajatusten myötä alkoi tapahtua rytinällä.”

Näin kirjoittaa Johanna Junkkari uudessa Helpompaa elämää -kirjassaan.

Elettiin kevättä 2013 ja Johanna oli viettänyt juuri kolme kuukautta ulkomailla maailman menoa ja omaa elämäänsä miettien. Ihan omaa aikaa -illan aikana Johanna oivalsi, että hänen suurin ongelmansa ei suinkaan ole asiat, tapahtumat tai olosuhteet, vaan se löytyikin hänen omista ajatuksistaan. Tämän oivalluksen jälkeen Johannan matka jatkui pian NLP:n peruskurssille, sekä MB Elämäntaidon valmentajan koulutukseen.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Johanna on kirjoittanut hyvin rehellisen ja käytännönläheisen kirjan näiden vuosien aikana kokemistaan elämänmuutoksista, sekä matkan varrella mukaan tarttuneista oivalluksista.

Moni ihminen pohtii valmennukseen tulemista omalla kohdallaan. Milloin valmennukseen kannattaa mennä? Mitä valmennuksessa tapahtuu? Voisiko valmennus selkeyttää elämääni? Johanna on osannut kuvata valmennuksen merkitystä omassa elämässään niin hyvin, että pyysin häntä vastaamaan muutamaan näistä kysymyksistä.

Mihin life coachia tarvitaan?

Itse koen, että valmennus on loistava tapa selkeyttää omia, monesti sekavia ajatuksia – oli kyse sitten mistä elämän osa-alueesta tahansa. Valmennukseen mennäkseen ei siis tarvitse olla mitään isoa ongelmaa tai kriisiä, tai ongelmaa ylipäätään, vaan valmennus toimii itselleni erityisen hyvin myös selkeyttäjänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitä valmennuksessa tapahtuu? 

Valmennukseen mennessä on tuntunut, että jokin asia junnaa paikallaan, eikä mitään järkevää ratkaisua meinaa löytyä, vaikka asiaa kuinka joka kantilta miettii. Valmennuksessa esitettyjen kysymysten avulla asia onkin alkanut selviämään kuin itsekseen – olen siis kysymysten avulla itse löytänyt kaikki vastaukset asioihini.

Oleellista on päästä valmennuksessa asian todelliseen ytimeen. Tämä on onnistunut, kun kysymyksiä kysytään tarpeeksi ja kaivetaan esille nimenomaan se, mikä on todellinen asian ydin, eikä esimerkiksi ne selitykset, joita itse koittaa itselleen kerta toisensa jälkeen markkinoida.

Vaikka olen itsekin nykyisin valmentaja, kaipaan säännöllisesti valmennusta. Itseään ei voi valmentaa kovinkaan hyvin, vaikka kuinka tietäisi oikeat kysymykset ja tekniikat. Toisen valmentajan tuki ja kannustus on ollut itselleni oleellisen tärkeää.

Kuinka valmennus tuki kirjan kirjoittamista?

Kirjaprojekti olisi takuuvarmasti jäänyt kesken ilman valmennusta. Kävin Sandyn valmennuksessa useamman kerran projektin aikana, milloin hakemassa vahvistusta suunnalle mihin kirjaa haluan viedä, milloin kirjoitusaikatauluun, milloin kirjan markkinointiin.

Todellinen ongelmani taisi kuitenkin koko matkan ajan olla uskalluksen puute. En olisi uskaltanut julkaista kirjaa ilman Sandyn valmennuksissa saamaani tukea, kannustusta ja rohkaisua. On hienoa, kun Sandy valmentajana uskoi minuun 110 % silloinkin, kun itse en uskonut.

Ja mikä olikaan se kysymys, johon Johanna löysi vastauksen Ihan omaa aikaa -valmennuksessani?

Mikä on tärkeää juuri nyt?

Saat Helpompaa elämää -kirjan nyt hintaan 19,90 € kampanjakoodilla vapaanavirtaavia. Normaalisti 24,90 €.

Hallinnasta sallimiseen

Sandy Talarmo London April 2015

Hyvinvoinnillemme on tärkeää tuntea, että meillä on ainakin jollain tavalla homma hanskassa oman elämämme suhteen. Erityisen tärkeää on, että koemme voivamme vaikuttaa oman elämämme kulkuun ja meitä koskeviin asioihin. Usein tässä yhteydessä puhutaan elämänhallinnasta.

Joskus hallinnasta tulee kuitenkin vankila. Minusta siitä tulee vankila silloin, kun hallinta ajautuu suorittamisen puolelle ja alamme vaatia itseltämme liikaa. Kun toistuvasti työnnämme tunteitamme ja todellisia tarpeitamme syrjään hallitaksemme sellaisiakin asioita, joihin emme ehkä todellisuudessa voi edes vaikuttaa.

Tämä tapahtuu yleensä huomaamatta. Ehkä unohdamme, ettemme voikaan hallita kaikkea. Petymme ja tunnemme riittämättömyyttä, vaikka teemme kaikkemme. Näkökenttämme kaventuu, katsomme elämäämme ikään kuin putken läpi. On vaikea nähdä vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia.

Sallimisella tarkoitan lupaa pysähtyä ja uskallusta katsoa kaikessa rauhassa, mistä oikein on kysymys. Annan itselleni luvan hengittää syvään ja kuunnella itseäni. Mikä on tärkeää juuri nyt, mihin voin vaikuttaa, mihin haluan keskittyä? Mistä haluankin päästää irti sen sijaan, että kuluttaisin kaiken energiani taistelemalla vastaan?

Salliminen on sen ymmärtämistä ja hyväksymistä, että kaikkea ei voi hallita. Salliminen on kuulolla olemista itselleen ja elämälleen. Kun yhteys itseen on luotu, on helpompi luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Pystyn tekemään omaa hyvinvointiani tukevia valintoja elämässäni. Niinäkin hetkinä, kun elämä ympärillä vaikuttaa epävarmalta tai hallitsemattomalta.

Salliva mieli on vastaanottavainen uusille ideoille ja oivalluksille. On helpompi nähdä sellaisiakin ratkaisuja, joilta aiemmin ummisti silmänsä.