Arjen huomioista syntyi korttipakka

Korttipakka_600

Useita vuosia sitten esikoiseni suostui nukkumaan päiväunet vain ulkona vaunuissa. Portaiden vuoksi emme päässeet kesken päiväunien kotiin, joten naapurusto tuli tutuksi päivittäisillä parin tunnin kävelylenkeillä.

Aika pian keksin alkaa kantaa kameraa mukana aikani kuluksi. Kameran kanssa kulkiessani aloin nähdä tutut lähitienoot aivan uusin silmin, ja erilaiset valokuvaprojektit saivat etsimään mitä merkillisimpiä yksityiskohtia reittieni varrelta. Aloin muutenkin kiinnittää arjessani huomioita asioihin, joita en ollut aiemmin huomannut lainkaan.

Valokuvaamisesta tuli arjen ilo ja rakas harrastus, ja nyt näistä vuosien varrella otetuista tuhansista valokuvista on valittu 54 otosta Selkeyttävään korttipakkaan muidenkin iloksi ja työvälineeksi.

Kuvia selatessani ei voinut kuin todeta, että jestas sentään, kaikkea sitä onkin tullut kuvattua, mutta juuri siksi kuvat sopivatkin pakkaan niin hyvin. Ne jättävät reilusti tilaa erilaisille tulkinnoille ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivan symboliikan löytämiselle.

Tällä hetkellä tarjolla on kaksi pakkaa. Molemmissa pakoissa on samat 54 kuvaa, mutta toisessa pakassa kuvien kääntöpuolella on englanninkielisiä kysymyksiä, kun taas toinen pakka koostuu pelkistä kuvakorteista ilman kysymyksiä.

Kortteja voi käyttää hyvin monipuolisesti omaksi iloksi ja inspiraatioksi, mutta ne ovat myös mainio työväline esimerkiksi valmentajille ja kouluttajille. Nettisivuiltani voi ladata ideoita korttien käyttöön.

=

Lue lisää kuulumisia tämän viikon viikkokirjeestäni.

Mainokset

Täydellisesti taiteltu paperi

Täydellisesti taiteltu paperi

Katselin kolmevuotiaan iloista piirtelyä. Tämän pöydän ääreen ei mahtunut pienintäkään ajatusta siitä, että jokin voisi mennä pieleen ja piirros epäonnistuisi. Oli vain riemu siitä, että sai piirtää tusseilla.

Kuva tuli valmiiksi ja pieni ihminen alkoi huolellisesti taitella piirrostaan, koska se oli tulossa lahjaksi. Katselin tätä määrätietoista taittelua ja lapsen täydellistä tyytyväisyyttä aikaansaannostaan kohtaan. Olin täynnä ihailua.

Itse olin ehtinyt jo hiljaa mielessäni huudahtaa, että apua, nyt se menee pilalle! Tietenkään se ei mennyt. Tässä oli ilolla luotu piirros, hienosti lahjaksi taiteltuna, valmiina ilahduttamaan saajaansa juuri sellaisena kuin on.

Tämän haluan muistaa.

Antaa jumittaa

Feather

Usein lauantai- ja sunnuntaiaamut ovat minulle parasta luovan työskentelyn aikaa. Ei tarvitse lähteä minnekään, vaan voi heti alkaa toteuttaa aamukahvin aikana mieleen pulpahtaneita ideoita.

Eilen oli sunnuntai. Pian aamukahvin jälkeen ilmoitin ryhtyväni töihin. Kellahdin sängylle tuumailemaan, ja ehkä noin tunnin kuluttua ovelta käytiin toteamassa, että toimintani vaikuttaa jumittamiselta. Tarkkanäköinen diagnoosi osui oikeaan. Makailin siinä edelleen Facebookia selaillen, ja tajusin olevani todella väsynyt.

Tällaisen jumituksen keskellä on kolme vaihtoehtoa:

1) Repiä itsensä työn äärelle ja pakottautua tekemään se, mitä on tehtävä.
2) Antautua jumittamiselle, kuunnella itseään ja toimia sen mukaan.
3) Vetkutella kahden edellä mainitun vaihtoehdon välissä saamatta aikaiseksi kumpaakaan.

Olen kokeillut näitä kaikkia vaihtoehtoja, ja erityisen hyväksi olen tullut vaihtoehdossa numero kolme, jossa on kaikista vähiten järkeä. Pitäisi saada töitä eteenpäin, mutta ei jaksa. Pitäisi levätä, muttei pysty siihen hyvällä omallatunnolla, koska pitäisi tehdä töitä. Nousen tästä ihan kohta – paitsi että illalla huomaan yrittäneeni nousta koko päivän.

Väkisin yrittäminenkin on niin nähty. Mitä luovempi homma, sitä onnettomampaa jälkeä pakottamalla saa aikaan. Ei kannata. Onneksi tekemisen pakko on usein vain korvien välissä. Jos ei ole, niin moni asia on järjestettävissä toisin, jos vain tahtoa löytyy. Jos ei tällä kertaa, niin jatkossa voi opetella aikatauluttamaan lempeämmin.

Niinpä päätin valita jumittamiselle antautumisen. Olen viimein oppinut, että se on todellisuudessa nopein ja mukavin tie vapautua jumista. Päätin, että jos en saa itseäni sängystä ylös tänä sunnuntaina, niin kehollani on siihen varmasti hyvä syy. Jos taas jossain vaiheessa ryhdyn johonkin puuhaan, niin sekin käy.

Päädyin kameran kanssa luontoon, ja nukuin sen päälle makeat päiväunet. Tänään huomaan taas innostuksen nostavan päätään. Vapaapäivillä on paikkansa. Yrittäjälläkin.

Uutta ei tule, jos tilaa ei ole

21/365

Tarvitseeko aina saada jotain aikaseksi?

Että saisi jotain aikaiseksi, on välillä tärkeää olla saamatta aikaiseksi mitään. Toisaalta voisin nähdä tämän haahuiluksikin kutsutun olemisen osana tekemistä. Se on itsensä kuuntelemista ja tilan tekemistä jollekin. Ei edes tarvitse tietää mille. Jotain tulee, kun vain on. Ideoita pulpahtelee pintaan, ratkaisuja, vastauksia kysymyksiin. Pakottamatta, yllättäenkin.

Kirjoitin eilen tärkeysjärjestyksestä. Oman listani kärjessä tärkeimpänä projektina on juuri nyt Unelmien koti -verkkokurssin valmiiksi saaminen. Sen jälkeen suunnitelmien kärkipäässä onkin oleminen. Kalenteriin on paikoitellen merkitty pelkkää viivaa, etten mene sopimaan mitään.

Hyvä suunnitelma jättää tilaa palautumiselle, olemiselle, yleiselle ihmettelylle. Tätä on toipuvana suorittajana saanut opetella kerta toisensa jälkeen. Joskus sitä innoissaan lupautuu johonkin, jonka valmistelu viekin paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin on etukäteen ajatellut. Viime vuonna näin kävi monet kerrat. Tänä vuonna niin käy harvemmin.

Voisiko tekeminen olla yhä enemmän olemista?

Unelmavire

Unelmavire

Valmentajana olen hyvin mielelläni myös itse valmennettavana. Nyt marraskuussa olen käsitellyt unelmiani Marie D. Tigerin luovan valmennuksen keinoin – ensin Skypen välityksellä ja viime torstaina pääsin Helsinkiin Unelmavire-työpajaan.

Luovan valmennuksen voimaa on vaikea selittää, se täytyy kokea itse. Vaikka käytän luovia menetelmiä itsekin ja tiedän, kuinka ne toimivat, onnistuu prosessi yllättämään ja hämmästyttämään joka kerta. Valmennettavana saatan jopa ensialkuun miettiä työni äärellä, että mitenkähän tämä nyt taas liittyy mihinkään. Kun sitten avaudun intuitiolle ja valmentajan kysymyksille, alkaa oivalluksia tulla.

Näiden unelmatöiden äärellä asiat ovat kirkastuneet aivan hetkessä. Huomasin uria, joita pitkin olin kulkenut ympyrää jo jonkun aikaa. Huomasin ilmavuuden ja keveyden tarpeen. Tekemäni installaation avulla pystyin heti aivan konkreettisesti purkamaan urautuneita ajatuksiani, luomaan ilmavuutta ja uusia suuntia. Sain vahvan kokemuksen, jonka avulla pystyn viemään oivallukseni käytäntöön.

Unelmavire

Marie | Unelmavire | MadeBy Helsinki

Tupaantuliaislahja

Aarrekarttavalmennus

Tupaantuliaislahja meneillään torstai-illassa.

Ensimmäinen aarrekarttavalmennuksen lahjakortti käytössä. Lahjakorttieni idea on, että lahjan antaja ja saaja viettävät aikaa yhdessä. Ja mikäpä sen mukavampi aihe luovaan yhdessäoloon kuin unelmat ja niiden toteuttaminen.

Uusia ovia avaamassa

DIY Valmentava tehtäväkirja

Lauantaina pidin viime kesältä tutuksi tulleen DIY Valmentava tehtäväkirja -workshopin yhtenä koko päivän valmennuksena. Olipa rentouttava päivä! Aivan ihana ryhmä, jonka ansiosta päivä oli juuri sellainen kuin oli. Upeaa, kuinka ihmiset tulevat rohkeasti kauempaakin valmennuksiini. Me tamperelaiset olimme tällä kertaa vähemmistönä!

Päivän päätteeksi pyytämiini palautteisiin eivät meinanneet aaneloset riittää. Sain ihan oikeita kirjeitä, jotka olen lukenut onnellisena jo moneen kertaan. Jaan tässä luvan kanssa osan Suvin palautteesta.

”Päivä osoittautui mielettömän antoisaksi. Se sai pohtimaan niin monia asioita uudesta näkökulmasta ja päivän jälkeen kehossa tuntuu tyyneys ja kiitollisuus siitä, miten asiat ovat oikeasti, vaikka juuri nyt onkin muutamia vastoinkäymisiä. 

Sain älyttömästi ideoita tehtäväkirjan ulkopuoleltakin, joten tämä todella toimii ja pääsin syvälle itseeni, vaikka prosessi vasta laitettiin alkuun. Esille tuli jo monen monta yllätystä itsestäni, joten tehtäväkirjan täyttäminen tulee varmasti avaamaan uusia ovia niin sisimpääni kuin muutenkin.”

Kun tämä vamennus alkoi syntyä mielessäni viime keväänä, nämä olivat juuri niitä asioita, joita visioin ja haaveilin voivani mahdollistaa tämän itselleni hyvin luonnollisen työskentelymuodon välityksellä. Oli mahtavaa lukea palautteista, kuinka avoimin mielin valmennukseen oltiin tultu, vaikka tällaiset menetelmät eivät olleet kaikille ennestään tuttuja.

Tällä kertaa päivä vietettiin Tampereen Napapiirillä, mutta seuraavan kerran tehtäväkirjoja tehdään jo uusissa tiloissani Tampereen Armonkalliolla. DIY Valmentava tehtäväkirja saa uuden sisällön kaksiosaisella Unelmien koti -kurssilla marraskuussa.