Mitä olen oppinut rytäkasoilta?

Rytökasa opettaa elämäntaitojaRytökasa. Epämääräisten tavaroiden epämääräinen kinostuma. Levinneisyysalue kattava. Tavataan pienempinä ja isompina muodostelmina asuintiloissa, varastoissa, autotalleissa, ullakoilla, mökeillä ja työtiloissa. Kasvaa rönsyillen ja lisääntyy vaivatta vaatimattomissakin olosuhteissa. Kitkettävä huolellisesti juurineen tai kasvaa herkästi takaisin. Aiheuttaa ihmisestä riippuen eritasoisia ahdistustiloja.

Näistä vähemmän toivotuista ominaisuuksista huolimatta rytökasat ovat opettaneet minulle monta sellaista asiaa, jotka nykyisin helpottavat elämääni yllättävissäkin yhteyksissä. Avaan tässä muutaman esimerkiksi.

Valinnat vaativat itsetuntemusta ja rohkeutta

Rytökasa on syntynyt, koska olen lykännyt vaikeiden valintojen ja päätösten tekemistä. Onko tämä tärkeä? Mihin tämä kuuluu? Voiko tämän laittaa pois? Entä jos tarvitsen tätä vielä? Varautuminen ja päätösten lykkääminen vievät molemmat yllättävän paljon tilaa. Rytökasa tarjoaa kuitenkin myös ratkaisun – matkan itsetuntemukseen. Samalla reissulla kasvaa myös rohkeus tehdä valintoja. Kun opin kuuntelemaan, mitä tarvitsen, en haali ylimääräistä varmuuden vuoksi.

Isokin kasa koostuu yksittäisistä asioista

Kun rytökasaa uskaltautuu tarkastelemaan lähemmin, voi huomata, että se koostuukin yksittäisistä asioista. Minun ei siis tarvitsekaan ratkaista koko kasaa kerralla, vaan voin ottaa käsittelyyn yhden asian kerrallaan. Aloitan helpoimmista päästä, koska polku kirkastuu sitä mukaa kuin etenen. Samoin selkenee myös oma pääni. Tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy koko ajan helpommaksi.

Kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä

Kun tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy helpommaksi, minun on myös helpompi suunnata aikani ja energiani oikeisiin asioihin. Tiedän nyt, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä, joten minun ei tarvitse panostaa jokaiseen asiaan yhtä paljon. Tunnistan, milloin on syytä viilata yksityiskohtia ja milloin taas riittää, että kokonaisuus toimii tarkoituksenmukaisesti. Tällä tavalla saan enemmän aikaiseksi niitä asioita, joilla on minulle merkitystä.

Minulla on lupa harjoitella

Harjoittelun ajatuksessa asuu lempeys, josta pidän. Harjoittelu tarkoittaa minulle sitä, että olen luomassa itselleni tapaa, joka helpottaa elämääni. Siihen sisältyy ajatus, että on lupa opetella, kokeilla, ihmetellä ja tutkia. Tiedän, että teen parhaani ja se riittää. Jos en aina onnistukaan, uusi mahdollisuus on jo seuraavassa hetkessä.

Uutta viikkokirjeestäni

Tiesithän, että voit nyt vapauttaa sähköpostisi viikkokirjeistä ja seurata viikkokirjettäni sille omistetun Facebook-ryhmän kautta, jos se sopii sinulle paremmin. Ryhmässä julkaistaan ainoastaan viikkokirjeitä, joten myös aiemmin ilmestyneiden kirjeiden selaaminen on jatkossa helppoa.

Kotiäitiyden kertausharjoitukset

kotiäitiyden kertausharjoitukset

Olen iloisesti yllättynyt. Kun muutamia kuukausia sitten sain tietää, että mies viettää kesäkuussa viikon jossain perämetsissä kertaamassa, sain kevyehkön hermoromahduksen jo etukäteen. Alle kouluikäisten lasten, pitkien päivien ja yleisen hälinän keskellä olen kokenut arkemme melko raskaaksi, usein kaoottiseksikin. Arkemme on suunniteltu kahden aikuisen kannateltavaksi, joten en osannut odottaa, että se voisi olla yhden ihmisen voimin näin kevyttä ja sujuvaa.

Tässä on ollut jopa aikaa miettiä, mistä arjen sujuvuus on tällä viikolla rakentunut ja mitä ehkä voisi tehdä jatkossa toisin tämän keveyden ylläpitämiseksi. Toki olen jo keväältä saakka suunnitellut tämän viikon poikkeuksellisen kevyeksi ja kotitoimistopainotteiseksi työni osalta. Työpäivät ovat päättyneet jo puoli neljältä, kun olen hakenut lapset hoidosta. Töiden tärkeysjärjestystä on tullut mietittyä tarkemmin, kun aikaa on ollut käytettävissä rajallisemmin. On selvää, että hyötyisin suunnitelmallisemmista toimistopäivistä jatkossakin.

Olen kokenut helpottavaksi myös sen, että vaikka meillä on lasten vuoksi tietyt aikatauluihin liittyvät rutiinit, olen voinut tehdä arjen pyörittämiseen liittyviä asioita paljon myös omaan tahtiini. En nyt ihan vielä saa kiinni, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, eli mikä on eri tavalla silloin, kun täällä pyörii kaksi aikuista. Vaikka ihan samat asiat täällä odottavat tekijäänsä nytkin, tunnen kuitenkin olevani jollain tavalla vapaa odotuksista. Itselleni oleelliset asiat tulevat tehdyiksi varsin vaivattomasti, ja voimia riittää vielä muuhunkin.

Olin kotiäitinä kuusi vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimin samaan aikaan jo yrittäjänä. Jälkikäteen katsoen en oikein edes ymmärrä, kuinka sen tein. Luulen, että niiltä ajoilta on jäänyt elämään jonkinlainen uskomus siitä, etten pärjää tämän arjen kanssa yksin. Siksi on ollut erityisen ilahduttavaa huomata, että sujuuhan tämä näinkin.

Toki hiljaisemmat toimistopäivät ovat ladanneet akkuja loppupäiväksi. Olen myös käynyt aamuisin rauhassa ruokakaupassa samalla, kun olen vienyt lapset hoitoon ja verkkokaupan tilaukset postiin. Päivässä on toisella tavalla ryhtiä. Tavanomaisella työviikolla tällainen rytmi toteutuu harvoin, koska normaalisti työni on hyvin liikkuvaista ja usein iltapainotteistakin. Työni on ihanaa, mutta luulen, että tietynlainen suunnitelmallisuus jättäisi väljyyttä enemmän kuin sitä on viime aikoina ollut.

Mikä on sinulle totta tänään?

Matkalla

Koostin viikonloppuna valokuvakirjan viime vuoden Instagram-kuvistani.

Huomattavan paljon kuvia linja-autoasemista, rautatieasemista, maisemista junien ja linja-autojen ikkunoista – etenkin ihmiselle, joka vielä muutama vuosi sitten oli sitä mieltä, että ei sitten ainakaan sellaista työtä, jossa joutuu yhtään matkustamaan!

Huomattavan paljon kuvia Lontoosta eri vuodenaikoina – etenkin ihmiselle, joka ei vielä reilu vuosi sitten voinut kuvitellakaan enää lentävänsä yhtään mihinkään.

Huomattavan paljon kuvia yrittäjän arjesta – etenkin ihmiselle, jonka ei pitänyt enää ikinä ryhtyä yrittäjäksi.

Mikä muuttui?

Uskon, että kaiken ytimessä on luottamus elämää kohtaan. Se on kasvanut kuluneen kolmen vuoden aikana niin merkittävästi, että sitä on vaikea kuvailla. En edes ymmärtänyt, kuinka vähän tuota luottamusta oli ennen kuin se alkoi kasvaa.

Luottamus alkoi kasvaa valmennuksen kautta. Valmennus on avannut minulle mahdollisuuden tarkastella avoimesti ja rehellisesti itseäni, elämääni, uskomuksiani ja ajatusmallejani. Samalla se on antanut paljon erilaisia keinoja muuttaa näitä vanhoja uskomuksia ja ajatusmalleja, jotka eivät enää palvele minua.

Kasvanut luottamus on mahdollistanut itseni kohtaamisen, mahdollisuuksien näkemisen ja niihin tarttumisen, päätösten tekemisen. Aiemmin tein valintoja ja päätelmiä epävarmuuden kautta, jolloin maailmani kutistui hyvin pieneksi. Uskoin, etten halunnut asioita, joita todellisuudessa vain pelkäsin. Kielsin itseltäni monta asiaa, joita tänään rakastan.

Jos nyt ajattelet omaa elämääsi, tunnetko enemmän epävarmuutta vai luottamusta?
Mikä on sinulle totta tänään?

Varmaksi en tiedä, mutta luotan

Sandy-Talarmo-Hampstead-Heath-600

Löysin juuri lähes päivälleen vuosi sitten kirjoittamani viikkokirjeen, jonka teema on edelleen hyvin ajankohtainen. Tuntuu hyvältä huomata, että tuolloin tuntemani luottamus ja suhtautuminen asioiden järjestymiseen on vain vahvistunut kuluneen vuoden aikana. Voin yhä luottavaisempana todeta, että näinhän se on.

17.12.2013

Tämän viikkokirjeen kirjoittamisprosessi on ollut erikoinen. Päiväkaudet on mielessäni vilistänyt aiheita, joita olen sovitellut tähän tekstimuotoon – ja pyyhkinyt pois. Päällimmäisenä taitaa sinnikkäästi kieppua luottamuksen teema, joka on nyt elämässäni erityisen pinnalla, ja josta olen kirjoittanut aiemminkin.

Sille on tapahtunut jotain, luottamukselle. Se on kasvanut ja muuttanut muotoaan. Olen tainnut oivaltaa, että varmuus ja luottamus eivät ole sama asia. En voi saada varmuutta tulevasta, mutta voin silti tuntea luottamusta asioiden järjestymisestä ajallaan.

Tämän tekstin piti esimerkiksi olla valmis jo eilen, jotta voisin ajastaa viikkokirjeen tälle aamulle. No, eilen oli päiväkotiin tutustuminen, eikä sen jälkeen tullut hetkeä, jolloin olisin voinut istua rauhassa ja kirjoittaa ajatuksella paria riviä enempää. Se teksti syntyy sitten huomenna, ajattelin tyynesti. En tiedä vielä, missä vaiheessa tai mistä aiheesta, mutta se syntyy kyllä.

Joulukuu on kulunut nopeammin kuin olin ajatellut. Tehtävälistani tälle kuukaudelle on ollut töiden osalta pitkä. Aloin jo hieman ahdistua siitä, etten ole saanut asioita aikaiseksi siinä tahdissa kuin olin etukäteen suunnitellut. Pysähdyin ajattelemaan asiaa. Tämä on viimeinen kotiäitikuukauteni. Työni aikataulut ovat suurelta osin itseni laatimia ja liittyvät tulevaan kirjaan, verkkokurssiin ja valmennuksiin. Nyt on tämä hetki.

Sen sijaan, että puskisin väkisin eteenpäin, antaudun tälle hetkelle ja teen ilolla sen, minkä voin. Luotan siihen, että asiat valmistuvat oikeaan aikaan. Tehtävät asettuvat mielekkäästi tärkeysjärjestyksen, kun kuuntelen itseäni ja muistan kysyä itseltäni useamman kerran päivässä, mikä on tärkeintä juuri nyt.

Ja kyllä, Unelmien koti -verkkokurssi valmistui aikanaan, samoin Yksinkertaistamisen tehtäväkirja. Molemmilla on ollut tänä vuonna merkittävä rooli monessa myönteisessä muutoksessa.

Punainen lankasi vuodelle 2015

mood_board_sandy_talarmo

Kirjoitin lokakuun lopussa viikkokirjeessäni, kuinka vuosi sitten valitsin tämän vuoden sanaksi englanninkielisen sanan open, ja kuinka toden totta olen avautunut elämälle ja sen suomille mahdollisuuksille tänä vuonna isommin kuin koskaan aikaisemmin.

Teemaa on nyt harjoiteltu menestyksekkäästi vuoden verran, joten ensi vuonna haluan nostaa esille uuden teeman punaiseksi langakseni. Aloitin uuden teeman pinnalle nostamisen tekemällä tunnelmakartan ensi vuodelle.

Lontoon tunnelmat olivat vahvasti esillä, joten käytin kartassani paljon omia valokuviani sieltä. Halusin karttaani myös eräät aiemmin mieleeni jääneet kuvat kahden vuoden takaisesta Deko-lehdestä.

Näitä sisustuskuvia katsellessani panin merkille, että huoneiston malli on melko tyypillinen tietyn aikakauden englantilaisille taloille. Kun aloin lukea tekstiä, kävikin ilmi, että kyseinen talo sijaitsee Lontoossa. En ollut enää edes yllättynyt!

mood_board_sandy_talarmo_23

Eniten itse prosessissa ilahdutti se, että esille nousi sanoja, joita en ollut aiemmin pyöritellyt mielessäni, mutta jotka nyt tuntuivat todella osuvilta ja rohkaisivat ajattelemaan isommin. Näiden sanojen kautta ymmärsin, että joiltain osin edelleen alitajuisesti pidättelen itseäni.

Huomasin, että saatan edelleen ajatella joistain asioista niin, että ei tuollainen voi olla minulle mahdollista. Jopa niinkin, että olisi suorastaan naiivia ajatella, että tuollaista voisi tapahtua. Hyvä, että asia tuli esille, koska siitä syntyi rakentava sisäinen keskustelu.

Kun olin käynyt tämän keskustelun itseni kanssa ja muistelin tämän vuoden upeita kokemuksia päinvastaisesta, löysin rohkeuden luoda kartalle ne asetelmat, joista tulee aidosti se tunne, että wau – juuri tätä haluan! Juuri näiden tunteiden haluan ohjaavan valintojani ensi vuonna.

No, mikä on teemani ensi vuodelle? Kun on saanut kartalleen jotain itselleen todella isoa, sen jakaminen voi ujostuttaa ja vaatia sulattelua. Nyt valitsemani teema nousi ehdolle jo vuosi sitten, mutta silloin en uskaltanut sitä vielä valita. Edelleen kihelmöi, mutta ihanalla tavalla. Nyt on tämän aika!

mood_board_sandy_talarmo_2

Pakko kertoa tähän loppuun hauska sattumus. Tein tunnelmakartan sunnuntaina. Kartan vasempaan laitaan tuli kuva kauniin yksinkertaisesta keittiöstä – niitä Lontoon sisustuskuvia. Tämän jälkeen meiltä hajosi kylpyhuoneesta pistorasia, jonka vuoksi jouduimme soittamaan vuokraemännällemme. Samalla otimme puheeksi keittiöremontin, josta olimme maininneet jo viime vuonna. Keskiviikkona saimme tietää, että saamme ensi vuonna uuden keittiön! Tällä tulee olemaan valtavan suuri vaikutus siihen, miltä kotimme minusta tuntuu.

=

Ammattijärjestäjän vinkit Huomenta Suomessa

Huomenta Suomi Sandy Talarmo

Huomenta Suomessa näytettiin viime viikolla parina aamuna ammattijärjestäjän arkea, ja joukosta löytyy muutamia vinkkejä, joita voi soveltaa omassa kodissaankin.

Kuinka saada muu perhe mukaan kodin järjestämiseen? Ensi viikolla viikkokirjeeni tilaajat saavat ilmaisen Koko perhe mukaan -oppaan yhteisen sävelen löytämisen tueksi.

Jatkossa opas on viikkokirjeeni tilaajalahja, jonka saa tilausvahvistuksen mukana.

Täydellisesti taiteltu paperi

Täydellisesti taiteltu paperi

Katselin kolmevuotiaan iloista piirtelyä. Tämän pöydän ääreen ei mahtunut pienintäkään ajatusta siitä, että jokin voisi mennä pieleen ja piirros epäonnistuisi. Oli vain riemu siitä, että sai piirtää tusseilla.

Kuva tuli valmiiksi ja pieni ihminen alkoi huolellisesti taitella piirrostaan, koska se oli tulossa lahjaksi. Katselin tätä määrätietoista taittelua ja lapsen täydellistä tyytyväisyyttä aikaansaannostaan kohtaan. Olin täynnä ihailua.

Itse olin ehtinyt jo hiljaa mielessäni huudahtaa, että apua, nyt se menee pilalle! Tietenkään se ei mennyt. Tässä oli ilolla luotu piirros, hienosti lahjaksi taiteltuna, valmiina ilahduttamaan saajaansa juuri sellaisena kuin on.

Tämän haluan muistaa.