Näin saat lapset mukaan siivoamaan

Näin saat lapset mukaan siivoamaan

Heli jakoi Unelmien koti -verkkokurssin ryhmässä mainion idean, joka oli juuri testattu menestyksekkäästi aidoissa olosuhteissa.

Siivousarpajaiset!

Yksittäisille arpalipukkeille kirjoitetaan noin viidessä minuutissa toteutettavia siivoushommia. Arpalipukkeet laitetaan pipoon ja hauskuus alkaa. Lapset nostavat yhdet tehtävät kerrallaan ja aikaa tehtävän tekemiseen on viisi minuuttia. Aikuinen saa auttaa sopivaksi katsomallaan tavalla. Viiden minuutin jälkeen arvotaan seuraavat tehtävät ja siivous etenee tähän tapaan vauhdikkaasti, kunnes pipo on tyhjä.

Mahtaisiko toimia aikuisillakin?

Varoitus

Myöhemmin ryhmässä raportoitiin, että nyt lapset haluavat siivousarpajaiset joka ilta.

Lisää vinkkejä

Photo: Yekophotostudio + Sandy Talarmo

Mainokset

Mitä olen oppinut rytäkasoilta?

Rytökasa opettaa elämäntaitojaRytökasa. Epämääräisten tavaroiden epämääräinen kinostuma. Levinneisyysalue kattava. Tavataan pienempinä ja isompina muodostelmina asuintiloissa, varastoissa, autotalleissa, ullakoilla, mökeillä ja työtiloissa. Kasvaa rönsyillen ja lisääntyy vaivatta vaatimattomissakin olosuhteissa. Kitkettävä huolellisesti juurineen tai kasvaa herkästi takaisin. Aiheuttaa ihmisestä riippuen eritasoisia ahdistustiloja.

Näistä vähemmän toivotuista ominaisuuksista huolimatta rytökasat ovat opettaneet minulle monta sellaista asiaa, jotka nykyisin helpottavat elämääni yllättävissäkin yhteyksissä. Avaan tässä muutaman esimerkiksi.

Valinnat vaativat itsetuntemusta ja rohkeutta

Rytökasa on syntynyt, koska olen lykännyt vaikeiden valintojen ja päätösten tekemistä. Onko tämä tärkeä? Mihin tämä kuuluu? Voiko tämän laittaa pois? Entä jos tarvitsen tätä vielä? Varautuminen ja päätösten lykkääminen vievät molemmat yllättävän paljon tilaa. Rytökasa tarjoaa kuitenkin myös ratkaisun – matkan itsetuntemukseen. Samalla reissulla kasvaa myös rohkeus tehdä valintoja. Kun opin kuuntelemaan, mitä tarvitsen, en haali ylimääräistä varmuuden vuoksi.

Isokin kasa koostuu yksittäisistä asioista

Kun rytökasaa uskaltautuu tarkastelemaan lähemmin, voi huomata, että se koostuukin yksittäisistä asioista. Minun ei siis tarvitsekaan ratkaista koko kasaa kerralla, vaan voin ottaa käsittelyyn yhden asian kerrallaan. Aloitan helpoimmista päästä, koska polku kirkastuu sitä mukaa kuin etenen. Samoin selkenee myös oma pääni. Tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy koko ajan helpommaksi.

Kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä

Kun tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy helpommaksi, minun on myös helpompi suunnata aikani ja energiani oikeisiin asioihin. Tiedän nyt, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä, joten minun ei tarvitse panostaa jokaiseen asiaan yhtä paljon. Tunnistan, milloin on syytä viilata yksityiskohtia ja milloin taas riittää, että kokonaisuus toimii tarkoituksenmukaisesti. Tällä tavalla saan enemmän aikaiseksi niitä asioita, joilla on minulle merkitystä.

Minulla on lupa harjoitella

Harjoittelun ajatuksessa asuu lempeys, josta pidän. Harjoittelu tarkoittaa minulle sitä, että olen luomassa itselleni tapaa, joka helpottaa elämääni. Siihen sisältyy ajatus, että on lupa opetella, kokeilla, ihmetellä ja tutkia. Tiedän, että teen parhaani ja se riittää. Jos en aina onnistukaan, uusi mahdollisuus on jo seuraavassa hetkessä.

Uutta viikkokirjeestäni

Tiesithän, että voit nyt vapauttaa sähköpostisi viikkokirjeistä ja seurata viikkokirjettäni sille omistetun Facebook-ryhmän kautta, jos se sopii sinulle paremmin. Ryhmässä julkaistaan ainoastaan viikkokirjeitä, joten myös aiemmin ilmestyneiden kirjeiden selaaminen on jatkossa helppoa.

Kovalevyltä kuvakirjaksi

Valokuvakirjakurssi | Sandy TalarmoVietimme eilen toimistollani leppoisan kurssipäivän valokuvakirjojen parissa.

Idea tällaisesta kurssista syntyi, kun juttelimme kotien järjestämisen yhteydessä valokuvista ja siitä, kuinka valokuvakirjat jäävät usein vain hyviksi aikomuksiksi. Satuimme kaikki olemaan äitejä ja esille tulivat myös syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet siitä, ettei näitä kallisarvoisia vuosia saa dokumentoitua kirjoihin ja kansiin. Esikoinen on ehkä vielä kirjansa saanutkin, mutta kuopuksen kohdalla se sitten jäi.

Vuodet kuluvat ja kynnys tuntuu vain kasvavan samaa tahtia lasten kanssa. Syyllisyydestä tulee helposti ryhtymisen jarru. Niin kuin moni muukin tekemätön asia, kasvaa tämäkin projekti mielessä isommaksi kuin onkaan. Ja kun asia on niin tärkeä, ei lopputuloskaan saisi olla mitään muuta kuin täydellinen. Ryhdynpä tässä tekemään täydellistä valokuvakirjaa! Voi olla, että jää ryhtymättä.

Monella valokuvakirjojen tekeminen lykkääntyy sen vuoksi, että meillä on usein tarve edetä kronologisesti. Jos siis esimerkiksi lapsesta on tehty viimeksi valokuvakirja vauvana ja hän on nyt yhdeksän, voi näiden vuosien kiriminen kirjoiksi tuntua aikamoiselta urakalta. Voi tuntua hankalalta päästää irti siitä ajatuksesta, että pitäisi dokumentoida ihan kaikki – vaikka silloin myös ihan kaikki jää helposti dokumentoimatta.

Lisäksi arki on usein sen verran täyttä, että on vaikea kuvitella löytävänsä aikaa tuhansien kuvien selaamiseen, valitsemiseen ja sen päälle vielä uuden ohjelman opettelemiseen.

Madalla ryhtymisen kynnystä

  1. Unohda vuosien kuilu ja aloita uusimmista kuvista.
  2. Valitse kirjalle yksi selkeästi rajattu teema, esimerkiksi jokin tietty juhla tai tapahtuma.
  3. Tule tekemään kuvakirja pienryhmässä, jolloin saat nopeammin juonesta kiinni ja apu on lähellä.

Idea teemakirjaksi: syntymäpäivät

Jos väliin jääneet vuodet harmittavat, on erilaisia mahdollisuuksia saada lapsen kaikki ikävuodet yksiin kansiin, kun tehdään riittävän helppoja rajauksia. Yhtenä vaihtoehtona on tehdä valokuvakirja kaikista lapsen syntymäpäiväjuhlista. Kun jaat kirjan sivumäärän lapsen ikävuosilla, tiedät jo aika hyvin, kuinka monta sivua tai aukeamaa voit varata kullekin vuodelle.

Kuvia ei tarvitse olla jokaiselta vuodelta yhtä paljon, koska voit itse päättää, kuinka monta kuvaa kullekin aukeamalle tulee. Joltain vuodelta voi olla vain pari valokuvaa, joltain toiselta sitten taas vaikka kymmenen kirjan koosta riippuen. Kuvamuistojen rinnalle voi kirjoitella mieleen muistuvia hetkiä kultakin ikävuodelta.

Syntymäpäivien sijaan kirjan vuosittaiseksi teemaksi voi valita samaan tapaan kesälomat, joulut tai muut perheen vuosittaiset perinteet. Voit myös poimia kirjaksi tietyn kuukauden valokuvia jokaiselta vuodelta, esimerkiksi lapsen syntymäkuukauden mukaan.

Helpompaa elämää

Johanna Junkkari

”Reissun loppuvaiheessa törmäsin netissä sattumalta Life Coach Sandy Talarmon valmennukseen nimeltään ”Ihan omaa aikaa”, jonne oitis ilmoittauduin. Kurssi oli vain muutama päivä reissusta kotiutumisen jälkeen, ja tällä muutaman tunnin iltakurssilla yhden ainoan kysymyksen herättämien ajatusten myötä alkoi tapahtua rytinällä.”

Näin kirjoittaa Johanna Junkkari uudessa Helpompaa elämää -kirjassaan.

Elettiin kevättä 2013 ja Johanna oli viettänyt juuri kolme kuukautta ulkomailla maailman menoa ja omaa elämäänsä miettien. Ihan omaa aikaa -illan aikana Johanna oivalsi, että hänen suurin ongelmansa ei suinkaan ole asiat, tapahtumat tai olosuhteet, vaan se löytyikin hänen omista ajatuksistaan. Tämän oivalluksen jälkeen Johannan matka jatkui pian NLP:n peruskurssille, sekä MB Elämäntaidon valmentajan koulutukseen.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Johanna on kirjoittanut hyvin rehellisen ja käytännönläheisen kirjan näiden vuosien aikana kokemistaan elämänmuutoksista, sekä matkan varrella mukaan tarttuneista oivalluksista.

Moni ihminen pohtii valmennukseen tulemista omalla kohdallaan. Milloin valmennukseen kannattaa mennä? Mitä valmennuksessa tapahtuu? Voisiko valmennus selkeyttää elämääni? Johanna on osannut kuvata valmennuksen merkitystä omassa elämässään niin hyvin, että pyysin häntä vastaamaan muutamaan näistä kysymyksistä.

Mihin life coachia tarvitaan?

Itse koen, että valmennus on loistava tapa selkeyttää omia, monesti sekavia ajatuksia – oli kyse sitten mistä elämän osa-alueesta tahansa. Valmennukseen mennäkseen ei siis tarvitse olla mitään isoa ongelmaa tai kriisiä, tai ongelmaa ylipäätään, vaan valmennus toimii itselleni erityisen hyvin myös selkeyttäjänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitä valmennuksessa tapahtuu? 

Valmennukseen mennessä on tuntunut, että jokin asia junnaa paikallaan, eikä mitään järkevää ratkaisua meinaa löytyä, vaikka asiaa kuinka joka kantilta miettii. Valmennuksessa esitettyjen kysymysten avulla asia onkin alkanut selviämään kuin itsekseen – olen siis kysymysten avulla itse löytänyt kaikki vastaukset asioihini.

Oleellista on päästä valmennuksessa asian todelliseen ytimeen. Tämä on onnistunut, kun kysymyksiä kysytään tarpeeksi ja kaivetaan esille nimenomaan se, mikä on todellinen asian ydin, eikä esimerkiksi ne selitykset, joita itse koittaa itselleen kerta toisensa jälkeen markkinoida.

Vaikka olen itsekin nykyisin valmentaja, kaipaan säännöllisesti valmennusta. Itseään ei voi valmentaa kovinkaan hyvin, vaikka kuinka tietäisi oikeat kysymykset ja tekniikat. Toisen valmentajan tuki ja kannustus on ollut itselleni oleellisen tärkeää.

Kuinka valmennus tuki kirjan kirjoittamista?

Kirjaprojekti olisi takuuvarmasti jäänyt kesken ilman valmennusta. Kävin Sandyn valmennuksessa useamman kerran projektin aikana, milloin hakemassa vahvistusta suunnalle mihin kirjaa haluan viedä, milloin kirjoitusaikatauluun, milloin kirjan markkinointiin.

Todellinen ongelmani taisi kuitenkin koko matkan ajan olla uskalluksen puute. En olisi uskaltanut julkaista kirjaa ilman Sandyn valmennuksissa saamaani tukea, kannustusta ja rohkaisua. On hienoa, kun Sandy valmentajana uskoi minuun 110 % silloinkin, kun itse en uskonut.

Ja mikä olikaan se kysymys, johon Johanna löysi vastauksen Ihan omaa aikaa -valmennuksessani?

Mikä on tärkeää juuri nyt?

Saat Helpompaa elämää -kirjan nyt hintaan 19,90 € kampanjakoodilla vapaanavirtaavia. Normaalisti 24,90 €.

Ei se nyt niin paha ollutkaan

Ei tämä nyt niin paha ollutkaan

”Eihän se nyt niin paha ollutkaan!”

Näin olen todennut itse aivan äskettäin lastenhuoneessa, ja sama on kuultu monen muunkin kotiaan raivanneen suusta.

Uskon monen tietävän sen tunteen, kun seisoo huoneen ovella käsi ovenkahvalla ja sisäinen energiamittari kilahtaa nollille. Näkymä on kasvanut mielessä yhdeksi lamaannuttavaksi röykkiöksi. Ei voi kuin perääntyä hitaasti, sulkea oven ja ajatella, että ehkä toisena päivänä uusin voimin.

Jos jonain päivänä kuitenkin etenee ovelta vaiheittain ja asia kerrallaan, seuraa yllätys. Mikäli kyseessä on pintakaaos, yllätys paljastuu hyvinkin nopeasti. Jos taas huone sisältää useampia koskemattomia kerroksia, yllätys alkaa paljastua vähitellen – mutta silloinkaan ei tarvitse odottaa loppuun saakka.

Sisältää juonipaljastuksen – lukeminen omalla vastuulla

Pintakaaos on näennäinen kaaos. Erityisesti se säikäyttää ihmisen, joka on aika äskettäin raivannut kotinsa perusteellisesti. Koko keho muistaa vielä sen kaaoksen ennen raivaamista, ja nyt se tyrmistys – miten täällä voi taas näyttää tältä?!

Paino onkin sanalla näyttää. Kun nyt jo opituin keinoin lähtee järjestelmällisesti etenemään raivauksessaan, huomaa jo pian, että eihän tämä nyt niin paha ollutkaan! Tavaraa ei ole niin paljon kuin ennen ja näillehän on paikatkin olemassa. Pintakaaoksen alla valitsee selkeä järjestys, joka on palautettavissa suhteellisen pienellä vaivalla.

Nyt voikin vaikka miettiä yhden järjestystä ylläpitävän rutiinin, jota alkaa harjoitella arjessa. Kun se sujuu, mietitään tarvitaanko vielä jokin toinen rutiini tueksi.

Anteeksi, mikä pintakaaos?

Jos siinä huoneen ovella pintakaaoksen käsite tuntuu vielä hyvin kaukaiselta ajatukselta, ei hätää. Kodin järjestäminen on prosessi, jonka voi jakaa kolmeen vaiheeseen. Jippo on siinä, että todella edetään yksi vaihe kerrallaan, jolloin saadaan näkyvää aikaiseksi mahdollisimman pian. Vähitellen alkaa tuntua, että eihän tämä nyt niin paha homma olekaan. Moni on suorastaan innostunut!

1) Karsi tarpeeton
Aloita roskien keräämisestä, tunnista sitten kiertoon joutavat tavarat.
2) Lajittele säilytettävät tavarat ryhmiin
Samankaltaiset tavarat kannattaa yleensä säilyttää samassa paikassa.
3) Järjestä paikoilleen
Mieti tavaroille mahdollisimman helpot paikat.

Postikorttien säilyttäminen

Säilytä postikortit pystyssä laatikossa

Postikortteja on ilo katsella ja usein kortit sisältävät myös muistoja. Postikorttimuistot kannattaa kerätä vaikkapa laatikkoon, jossa ne voi säilyttää pystyssä. Näin kortit vievät vähän tilaa ja ovat helposti katseltavissa. Lisäksi laatikon kansi suojaa kortteja pölyltä.

Harkiten valittu laatikko näyttää kivalta kirjahyllyssä ja tällä tavalla muistoihin tulee palattuakin. Kirjahyllyssä tai muussa yhtä vaivattomassa paikassa on sekin etu, etteivät kortit jää ajelehtimaan tasoille tai paperipinoihin määrättömäksi ajaksi, vaan ne on helppo sujauttaa omalle paikalleen laatikkoon.

Samassa laatikossa voi säilyttää myös itselleen ostamansa postikortit. Laatikosta voi silloin tällöin poimia omaan tunnelmaan sopivan kortin vaikkapa jääkaapin oveen muistuttamaan itselle tärkeästä asiasta. Jonkin ajan päästä kortin voi laittaa takaisin laatikkoon ja valita esille uuden, sillä hetkellä puhuttelevan kortin.

Jos haluaa olla erityisen järjestelmällinen, voi laatikkoon askarrella kartongista välilehtiä esimerkiksi lähettäjän, ajankohdan, tapahtuman tai jonkun muun teeman mukaan.

Muistikirja työvälineenä

Muistikirjat Sandy Talarmo

Jos listaisin tärkeimpiä tavaroitani, olisi muistikirja ehdottomasti yksi niistä. Puhun muistikirjasta, mutta muistikirjani ovat yleensä vihkoja, joita on kevyempi kantaa mukana.

Kaikkialle kanssani kulkeva muistikirja tarkoittaa minulle ennen kaikkea mielenrauhaa, muun muassa seuraavista syistä:

  • Ideat ja oivallukset ovat usein pilkahduksia, joita en välttämättä muistaisi enää hetken kuluttua.
  • Kun asiat on kirjoitettu muistiin, vapautuu muistamiselta tilaa tekemiselle, olemiselle ja keskittymiselle.
  • Kirjoittaminen selkeyttää ja jäsentää ajatuksia, samoin piirtäminen. Hahmottelen usein erilaisia kaavioita ja miellekarttoja.

Muistikirja myös korvaa monet pienet lippuset ja lappuset, jotka pyörivät pöydillä ja ovat kadoksissa, jos niitä jossain kohtaa muistaisi tarvitsevansa.

Muistikirjat ovat käyttöä varten

Minulle muistikirja on ennen kaikkea työväline, mutta sen on oltava myös visuaalisesti mieleinen. Nautin kauniista tai hauskasta muistikirjasta, ja käytössä se ilahduttaa minua monta kertaa päivässä. Kun muistikirja on täynnä, onkin jo virkistävää siirtyä seuraavaan. Uuden muistikirjan aloittaminen on aina jotenkin juhlallinen ja innostava hetki.

Muistikirjoja ei tarvitse säilyttää ikuisesti

Vanhoille muistikirjoille on hyllyssä oma laatikkonsa ja palaan niihin tarvittaessa. Jossain vaiheessa käyn täydet muistikirjat läpi ajatuksen kanssa. Siirrän edelleen kiinnostavat jutut uuteen muistikirjaan ja revin vanhat paperinkeräykseen. Tällä tavalla tilaa vapautuu uudelle.

Saatan säilyttää pidempään sellaisia muistikirjoja, jotka liittyvät johonkin kurssiin tai joissa olen käsitellyt omia henkisiä prosessejani kirjoittamalla. Jossain vaiheessa nämä asiat ovat kuitenkin jo luonteva osa arkeani tai niihin ei enää muusta syystä tule palattua, joten nekin saavat västyä uuden tieltä.