Helpompaa elämää

Johanna Junkkari

”Reissun loppuvaiheessa törmäsin netissä sattumalta Life Coach Sandy Talarmon valmennukseen nimeltään ”Ihan omaa aikaa”, jonne oitis ilmoittauduin. Kurssi oli vain muutama päivä reissusta kotiutumisen jälkeen, ja tällä muutaman tunnin iltakurssilla yhden ainoan kysymyksen herättämien ajatusten myötä alkoi tapahtua rytinällä.”

Näin kirjoittaa Johanna Junkkari uudessa Helpompaa elämää -kirjassaan.

Elettiin kevättä 2013 ja Johanna oli viettänyt juuri kolme kuukautta ulkomailla maailman menoa ja omaa elämäänsä miettien. Ihan omaa aikaa -illan aikana Johanna oivalsi, että hänen suurin ongelmansa ei suinkaan ole asiat, tapahtumat tai olosuhteet, vaan se löytyikin hänen omista ajatuksistaan. Tämän oivalluksen jälkeen Johannan matka jatkui pian NLP:n peruskurssille, sekä MB Elämäntaidon valmentajan koulutukseen.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Johanna on kirjoittanut hyvin rehellisen ja käytännönläheisen kirjan näiden vuosien aikana kokemistaan elämänmuutoksista, sekä matkan varrella mukaan tarttuneista oivalluksista.

Moni ihminen pohtii valmennukseen tulemista omalla kohdallaan. Milloin valmennukseen kannattaa mennä? Mitä valmennuksessa tapahtuu? Voisiko valmennus selkeyttää elämääni? Johanna on osannut kuvata valmennuksen merkitystä omassa elämässään niin hyvin, että pyysin häntä vastaamaan muutamaan näistä kysymyksistä.

Mihin life coachia tarvitaan?

Itse koen, että valmennus on loistava tapa selkeyttää omia, monesti sekavia ajatuksia – oli kyse sitten mistä elämän osa-alueesta tahansa. Valmennukseen mennäkseen ei siis tarvitse olla mitään isoa ongelmaa tai kriisiä, tai ongelmaa ylipäätään, vaan valmennus toimii itselleni erityisen hyvin myös selkeyttäjänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitä valmennuksessa tapahtuu? 

Valmennukseen mennessä on tuntunut, että jokin asia junnaa paikallaan, eikä mitään järkevää ratkaisua meinaa löytyä, vaikka asiaa kuinka joka kantilta miettii. Valmennuksessa esitettyjen kysymysten avulla asia onkin alkanut selviämään kuin itsekseen – olen siis kysymysten avulla itse löytänyt kaikki vastaukset asioihini.

Oleellista on päästä valmennuksessa asian todelliseen ytimeen. Tämä on onnistunut, kun kysymyksiä kysytään tarpeeksi ja kaivetaan esille nimenomaan se, mikä on todellinen asian ydin, eikä esimerkiksi ne selitykset, joita itse koittaa itselleen kerta toisensa jälkeen markkinoida.

Vaikka olen itsekin nykyisin valmentaja, kaipaan säännöllisesti valmennusta. Itseään ei voi valmentaa kovinkaan hyvin, vaikka kuinka tietäisi oikeat kysymykset ja tekniikat. Toisen valmentajan tuki ja kannustus on ollut itselleni oleellisen tärkeää.

Kuinka valmennus tuki kirjan kirjoittamista?

Kirjaprojekti olisi takuuvarmasti jäänyt kesken ilman valmennusta. Kävin Sandyn valmennuksessa useamman kerran projektin aikana, milloin hakemassa vahvistusta suunnalle mihin kirjaa haluan viedä, milloin kirjoitusaikatauluun, milloin kirjan markkinointiin.

Todellinen ongelmani taisi kuitenkin koko matkan ajan olla uskalluksen puute. En olisi uskaltanut julkaista kirjaa ilman Sandyn valmennuksissa saamaani tukea, kannustusta ja rohkaisua. On hienoa, kun Sandy valmentajana uskoi minuun 110 % silloinkin, kun itse en uskonut.

Ja mikä olikaan se kysymys, johon Johanna löysi vastauksen Ihan omaa aikaa -valmennuksessani?

Mikä on tärkeää juuri nyt?

Saat Helpompaa elämää -kirjan nyt hintaan 19,90 € kampanjakoodilla vapaanavirtaavia. Normaalisti 24,90 €.

Ei se nyt niin paha ollutkaan

Ei tämä nyt niin paha ollutkaan

”Eihän se nyt niin paha ollutkaan!”

Näin olen todennut itse aivan äskettäin lastenhuoneessa, ja sama on kuultu monen muunkin kotiaan raivanneen suusta.

Uskon monen tietävän sen tunteen, kun seisoo huoneen ovella käsi ovenkahvalla ja sisäinen energiamittari kilahtaa nollille. Näkymä on kasvanut mielessä yhdeksi lamaannuttavaksi röykkiöksi. Ei voi kuin perääntyä hitaasti, sulkea oven ja ajatella, että ehkä toisena päivänä uusin voimin.

Jos jonain päivänä kuitenkin etenee ovelta vaiheittain ja asia kerrallaan, seuraa yllätys. Mikäli kyseessä on pintakaaos, yllätys paljastuu hyvinkin nopeasti. Jos taas huone sisältää useampia koskemattomia kerroksia, yllätys alkaa paljastua vähitellen – mutta silloinkaan ei tarvitse odottaa loppuun saakka.

Sisältää juonipaljastuksen – lukeminen omalla vastuulla

Pintakaaos on näennäinen kaaos. Erityisesti se säikäyttää ihmisen, joka on aika äskettäin raivannut kotinsa perusteellisesti. Koko keho muistaa vielä sen kaaoksen ennen raivaamista, ja nyt se tyrmistys – miten täällä voi taas näyttää tältä?!

Paino onkin sanalla näyttää. Kun nyt jo opituin keinoin lähtee järjestelmällisesti etenemään raivauksessaan, huomaa jo pian, että eihän tämä nyt niin paha ollutkaan! Tavaraa ei ole niin paljon kuin ennen ja näillehän on paikatkin olemassa. Pintakaaoksen alla valitsee selkeä järjestys, joka on palautettavissa suhteellisen pienellä vaivalla.

Nyt voikin vaikka miettiä yhden järjestystä ylläpitävän rutiinin, jota alkaa harjoitella arjessa. Kun se sujuu, mietitään tarvitaanko vielä jokin toinen rutiini tueksi.

Anteeksi, mikä pintakaaos?

Jos siinä huoneen ovella pintakaaoksen käsite tuntuu vielä hyvin kaukaiselta ajatukselta, ei hätää. Kodin järjestäminen on prosessi, jonka voi jakaa kolmeen vaiheeseen. Jippo on siinä, että todella edetään yksi vaihe kerrallaan, jolloin saadaan näkyvää aikaiseksi mahdollisimman pian. Vähitellen alkaa tuntua, että eihän tämä nyt niin paha homma olekaan. Moni on suorastaan innostunut!

1) Karsi tarpeeton
Aloita roskien keräämisestä, tunnista sitten kiertoon joutavat tavarat.
2) Lajittele säilytettävät tavarat ryhmiin
Samankaltaiset tavarat kannattaa yleensä säilyttää samassa paikassa.
3) Järjestä paikoilleen
Mieti tavaroille mahdollisimman helpot paikat.

Postikorttien säilyttäminen

Säilytä postikortit pystyssä laatikossa

Postikortteja on ilo katsella ja usein kortit sisältävät myös muistoja. Postikorttimuistot kannattaa kerätä vaikkapa laatikkoon, jossa ne voi säilyttää pystyssä. Näin kortit vievät vähän tilaa ja ovat helposti katseltavissa. Lisäksi laatikon kansi suojaa kortteja pölyltä.

Harkiten valittu laatikko näyttää kivalta kirjahyllyssä ja tällä tavalla muistoihin tulee palattuakin. Kirjahyllyssä tai muussa yhtä vaivattomassa paikassa on sekin etu, etteivät kortit jää ajelehtimaan tasoille tai paperipinoihin määrättömäksi ajaksi, vaan ne on helppo sujauttaa omalle paikalleen laatikkoon.

Samassa laatikossa voi säilyttää myös itselleen ostamansa postikortit. Laatikosta voi silloin tällöin poimia omaan tunnelmaan sopivan kortin vaikkapa jääkaapin oveen muistuttamaan itselle tärkeästä asiasta. Jonkin ajan päästä kortin voi laittaa takaisin laatikkoon ja valita esille uuden, sillä hetkellä puhuttelevan kortin.

Jos haluaa olla erityisen järjestelmällinen, voi laatikkoon askarrella kartongista välilehtiä esimerkiksi lähettäjän, ajankohdan, tapahtuman tai jonkun muun teeman mukaan.

Muistikirja työvälineenä

Muistikirjat Sandy Talarmo

Jos listaisin tärkeimpiä tavaroitani, olisi muistikirja ehdottomasti yksi niistä. Puhun muistikirjasta, mutta muistikirjani ovat yleensä vihkoja, joita on kevyempi kantaa mukana.

Kaikkialle kanssani kulkeva muistikirja tarkoittaa minulle ennen kaikkea mielenrauhaa, muun muassa seuraavista syistä:

  • Ideat ja oivallukset ovat usein pilkahduksia, joita en välttämättä muistaisi enää hetken kuluttua.
  • Kun asiat on kirjoitettu muistiin, vapautuu muistamiselta tilaa tekemiselle, olemiselle ja keskittymiselle.
  • Kirjoittaminen selkeyttää ja jäsentää ajatuksia, samoin piirtäminen. Hahmottelen usein erilaisia kaavioita ja miellekarttoja.

Muistikirja myös korvaa monet pienet lippuset ja lappuset, jotka pyörivät pöydillä ja ovat kadoksissa, jos niitä jossain kohtaa muistaisi tarvitsevansa.

Muistikirjat ovat käyttöä varten

Minulle muistikirja on ennen kaikkea työväline, mutta sen on oltava myös visuaalisesti mieleinen. Nautin kauniista tai hauskasta muistikirjasta, ja käytössä se ilahduttaa minua monta kertaa päivässä. Kun muistikirja on täynnä, onkin jo virkistävää siirtyä seuraavaan. Uuden muistikirjan aloittaminen on aina jotenkin juhlallinen ja innostava hetki.

Muistikirjoja ei tarvitse säilyttää ikuisesti

Vanhoille muistikirjoille on hyllyssä oma laatikkonsa ja palaan niihin tarvittaessa. Jossain vaiheessa käyn täydet muistikirjat läpi ajatuksen kanssa. Siirrän edelleen kiinnostavat jutut uuteen muistikirjaan ja revin vanhat paperinkeräykseen. Tällä tavalla tilaa vapautuu uudelle.

Saatan säilyttää pidempään sellaisia muistikirjoja, jotka liittyvät johonkin kurssiin tai joissa olen käsitellyt omia henkisiä prosessejani kirjoittamalla. Jossain vaiheessa nämä asiat ovat kuitenkin jo luonteva osa arkeani tai niihin ei enää muusta syystä tule palattua, joten nekin saavat västyä uuden tieltä.

Kaikkia muistiinpanoja ei tarvitse säästää

Photo: Depositphotos

Tuotamme ja selvittelemme elämämme aikana melkoisen määrän paperia. Joudumme toistuvasti arvioimaan, mitä papereita kannattaa säilyttää ja miten. Kotia järjestäessään lähes jokainen törmää opiskeluaikaisiin muistiinpanoihin. Mitä ihmettä niille tehdään?

Kodin järjestämistä käsittelevällä verkkokurssillani käytiin äskettäin antoisa keskustelu aiheesta. Kun tarkastelimme muistiinpanojen herättämiä tunteita ja ajatuksia, oli helppo huomata, miksi muistiinpanoja on säilytetty niin tunnollisesti. Niihin liittyy hyvin monenlaisia merkityksiä ja muistoja. Keskustelussa syntyi myös hauska idea voimakansiosta.

Saatan vielä tarvita tätä tietoa

Muistiinpanot ovat viihtyneet kansioissaan vuosikaudet kenenkään niitä vilkaisematta. Kun kansioihin lopulta palataan, vastaan tuleekin hyödylliseltä tuntuvaa tietoa. Kielenhuollon kurssimateriaali – ainahan kielioppisääntöjen kertausta tarvitaan!

Kuinka suurella todennäköisyydellä otat asiaksesi perehtyä kielioppisääntöjen kertaamiseen? Kuinka monta kertaa tämä ajatus on käynyt mielessäsi opintojen jälkeen? Kuinka monta kertaa olet kaivanut muistiinpanot esille kerrataksesi aiemmin oppimaasi? Todennäköistä on, että tarpeen ilmetessä tätäkin tietoa on helpompi etsiä internetistä kuin opiskeluaikaisista muistiinpanoista. Myös kirjasto säilyttää, huoltaa ja ajantasaistaa tietoa puolestamme.

Olen nähnyt niin paljon vaivaa

Opiskeluaikaisia muistiinpanoja säilytetään tunnollisesti jopa vuosikymmeniä. Ne tekevät edelleen näkyväksi sen ajan ja vaivan, joka opintoihin on aikanaan investoitu. Käsissämme on useiden vuosien edestä kirjoitettua, kopioitua ja mapitettua tietoa.

Itseäni on auttanut kasvava ymmärrys siitä, että olen kirjoittanut muistiinpanot oppiakseni, en niinkään säilyttääkseni oppimaani muistiinpanojen muodossa. Muistan, että ensisijaisesti kirjoittaminen auttoi minua keskittymään luennoilla ja jäsentämään kuulemaani. Totta puhuen, en monestikaan palannut muistiinpanoihini toistamiseen edes opiskeluaikana.

Kadotanko osaamiseni muistiinpanojen mukana?

Muistiinpanoihin palaaminen pitkän tauon jälkeen tekee vaikutuksen. Olen joskus oikeasti osannut ja ymmärtänyt tämän kaiken!

Kurssillani erityisesti pienten lasten äidit kokivat muistiinpanot todistusaineistoksi siitä, ettei aika ole kadonnut vain vaipanvaihtoon, vaan – heidän sanojaan lainatakseni – päässäkin on joskus liikkunut jotain. Jos muistiinpanoista luovutaan, katoaako osaaminen todistusaineiston mukana?

Tämä herättää pohtimaan, mitä muita keinoja olisi vaalia tunnetta osaamisesta. Millä tavalla tuo opiskeluaikana nähty vaiva on palvellut sinua elämässäsi? Millaista tiedon ja osaamisen pääomaa kannat mukanasi, vaikket enää palaisi muistiinpanoihisi? Mitä osaaminen tarkoittaa sinulle nykyisessä elämäntilanteessasi?

Voimakansio

Muistiinpanoja ei tarvitse tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan sieltä voi poimia itselleen merkityksellisimmät paperit. Jos olet aiemmin säilyttänyt useita kansiollisia opiskeluaikaisia papereita, voit päättää tiivistää määrän ensi alkuun yhteen kansioon. Mitkä asiat innostavat edelleen? Millaisia papereita katsellessa tulee hyvä mieli? Millaisiin muistiinpanoihin palaisin, jos ne olisivat helposti saatavilla?

Muistiinpanojen keskellä syntyi idea voimakansiosta. Virallisen ansioluettelon rinnalle voi kerätä opiskelu- ja työhistoriastaan ne kannustavimmat ja innostavimmat muistot. Moni asia opinnoissa ja työelämässä on voinut olla alkuun vaikea ja uuvuttavakin, mutta nyt voi jo katsoa taaksepäin, taputtaa itseään olalle ja todeta, että hyvä minä!

Kirjoitukseni on julkaistu Kollega.fi -verkkolehdessä 25.3.2015.

Mitä työpöytäsi kertoo sinusta?

Stara uutisoi professori Eric Abrahamsonin tulleen siihen tulokseen, että henkilö, jolla on sotkuinen työpöytä, on ahkera ja kiireinen ja hän keskittyy ensisijaisesti työhönsä. Sekainen työpöytä on siis hänen mukaansa merkki ahkeruudesta ja tehokkuudesta.

Abrahamson on myös todennut, että sotkuinen työpöytä ei kerro ihmisen todellisesta järjestelmällisyydestä, sillä se mikä on toiselle sotku voi olla toiselle looginen järjestys.

Työpöytä kertoo elämäntilanteestasi, ei sinusta itsestäsi

Itse ajattelen, että työpöytäsi kertoo enemmän elämäntilanteestasi kuin sinusta itsestäsi. Sinä et ole työpöytäsi tai kotisi. Voit olla hyvin järjestelmällinen ja täydellisyyteen taipuvainen, mutta ympärilläsi voi silti olla kaaos. Tilanne on jossain kohtaa karannut käsistä vaikkapa väsymyksen, kiireen tai elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Olennaisinta mielestäni on, miltä kaaos sinusta tuntuu. Pystytkö keskittymään olennaiseen, vaikka työpöytäsi on sekaisin? Jos pystyt, hyvä niin. Löydätkö tarvitsemasi hermostumatta? Jos löydät, hyvä niin. Tunnetko olosi mukavaksi? Jos tunnet, hyvä niin. Sellaista ei tarvitse ryhtyä korjaamaan, mikä ei ole alkujaankaan rikki.

Olen tässä myös samaa mieltä Abrahamsonin kanssa; toisen sotku on toisen looginen järjestys. Toimimme eri tavoin, joten tärkeintä on tunnistaa, millaisessa ympäristössä itse työskentelee parhaiten. Toiselle pöydän on oltava täysin tyhjä, toinen taas pääsee tunnelmaan, kun tykötarpeet ovat valmiiksi esillä.

Työpöytä

Oma työpöytäni näytti keväällä tältä. Toden totta, olin kiireinen. Työpöydästäni oli muodostunut laskutila ja väliaikainen säilö menemisteni ja tulemisteni välille.

Olinko ahkera? Työssäni kyllä. Ehkä vähän turhankin ahkera suhteessa siihen, kuinka paljon varasin aikaa palautumiseen ja työkykyni ylläpitämiseen, johon lasken myös mielekkäästä ympäristöstä huolehtimisen.

Olinko tehokas? En ollut. Keskittymiskykyni ei ole erinomainen alkujaankaan, ja epäjärjestyksen keskellä huomioni hajoaa joka suuntaan. Ahdistun, kun en tiedä, missä tietyt paperini ovat. Asioiden hoitaminen tuntuu minusta raskaalta, jos ensin on etsittävä tarvittavat paperit. Pelkkä ajatuskin puhalluttaa.

Olinko järjestelmällinen? Pohjimmiltani kyllä, ja juuri siksi pöytäni tilanne ahdisti ja ärsytti minua suunnattomasti. Sitä tosin ei voinut kukaan ulkopuolinen pöytäni perusteella tietää.

Mitä työpöydälleni tapahtui?

Koko työpöytä sai lähteä. Tilalla on nyt kirjahylly, jossa paperit ovat järjestyksessä lehtikoteloissa.

Huomasin, että kotona työskennellessäni istuin mieluiten sängyllä tai olohuoneen pöydän ääressä. Todellisuudessa en enää tarvinnut työpöytää, vaan paljon enemmän selkeää ja toimivaa tilaa papereille. Suurin osa papereistani liittyy työhöni ja nuo paperit ovat melko säännöllisessä käytössä. Lisäksi lasten päivähoidon ja alkavan koulutaipaleen myötä lapsiin liityvien papereiden määrä on moninkertaistunut. Vanha käytäntö ei enää toiminut, joten se on nyt päivitetty.

Mikä sinusta on haasteellisinta työpöydän ja papereiden järjestämisessä?

Olen tekemässä verkkokurssia papereiden järjestämisestä. Haluaisitko auttaa minua tekemään parhaan mahdollisen kurssin? Haluaisin kuulla, millaiset asiat ovat sinulle hankalia papereiden järjestämisessä. Mitä ihmettelet kerta toisensa jälkeen? Millaisiin ongelmiin törmäät? Mihin papereiden järjestäminen tyssää? Mikä sotkee ojennukseen saadut paperit?

Voit kertoa omista kokemuksistasi sivustoltani löytyvällä lomakkeella. Kaikki minulle kirjoittaneet saavat alennuskoodin tulevalle kurssille.

Kotiäitiyden kertausharjoitukset

kotiäitiyden kertausharjoitukset

Olen iloisesti yllättynyt. Kun muutamia kuukausia sitten sain tietää, että mies viettää kesäkuussa viikon jossain perämetsissä kertaamassa, sain kevyehkön hermoromahduksen jo etukäteen. Alle kouluikäisten lasten, pitkien päivien ja yleisen hälinän keskellä olen kokenut arkemme melko raskaaksi, usein kaoottiseksikin. Arkemme on suunniteltu kahden aikuisen kannateltavaksi, joten en osannut odottaa, että se voisi olla yhden ihmisen voimin näin kevyttä ja sujuvaa.

Tässä on ollut jopa aikaa miettiä, mistä arjen sujuvuus on tällä viikolla rakentunut ja mitä ehkä voisi tehdä jatkossa toisin tämän keveyden ylläpitämiseksi. Toki olen jo keväältä saakka suunnitellut tämän viikon poikkeuksellisen kevyeksi ja kotitoimistopainotteiseksi työni osalta. Työpäivät ovat päättyneet jo puoli neljältä, kun olen hakenut lapset hoidosta. Töiden tärkeysjärjestystä on tullut mietittyä tarkemmin, kun aikaa on ollut käytettävissä rajallisemmin. On selvää, että hyötyisin suunnitelmallisemmista toimistopäivistä jatkossakin.

Olen kokenut helpottavaksi myös sen, että vaikka meillä on lasten vuoksi tietyt aikatauluihin liittyvät rutiinit, olen voinut tehdä arjen pyörittämiseen liittyviä asioita paljon myös omaan tahtiini. En nyt ihan vielä saa kiinni, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, eli mikä on eri tavalla silloin, kun täällä pyörii kaksi aikuista. Vaikka ihan samat asiat täällä odottavat tekijäänsä nytkin, tunnen kuitenkin olevani jollain tavalla vapaa odotuksista. Itselleni oleelliset asiat tulevat tehdyiksi varsin vaivattomasti, ja voimia riittää vielä muuhunkin.

Olin kotiäitinä kuusi vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimin samaan aikaan jo yrittäjänä. Jälkikäteen katsoen en oikein edes ymmärrä, kuinka sen tein. Luulen, että niiltä ajoilta on jäänyt elämään jonkinlainen uskomus siitä, etten pärjää tämän arjen kanssa yksin. Siksi on ollut erityisen ilahduttavaa huomata, että sujuuhan tämä näinkin.

Toki hiljaisemmat toimistopäivät ovat ladanneet akkuja loppupäiväksi. Olen myös käynyt aamuisin rauhassa ruokakaupassa samalla, kun olen vienyt lapset hoitoon ja verkkokaupan tilaukset postiin. Päivässä on toisella tavalla ryhtiä. Tavanomaisella työviikolla tällainen rytmi toteutuu harvoin, koska normaalisti työni on hyvin liikkuvaista ja usein iltapainotteistakin. Työni on ihanaa, mutta luulen, että tietynlainen suunnitelmallisuus jättäisi väljyyttä enemmän kuin sitä on viime aikoina ollut.

Varautuminen vie tilaa

Photo by Sandy Talarmo

Historiamme on sukupolvien ajan ohjannut meitä varautumaan. Myös taloudellinen epävarmuus tuntuu takaraivossa. Hankitaan nyt useampi, kun ei seuraavasta mahdollisuudesta tiedä. Tai ostetaan useampi, kun nyt vielä halvalla saadaan.

Usein on helpompi mennä nämä ajatukset edellä kuin keskittyä siihen, mitä oikeasti tarvitaan. Kun ei koskaan tiedä! Ja kyllähän näillekin varmasti jotain käyttöä löytyy. Vaan löytyykö tilaa? Ja oliko sitä käyttöäkään lopulta?

Alitajuisesti meitä ohjaa jonkinlainen menettämisen pelko. Mitä epävarmemmalta elämä tuntuu, sitä suurempi on myös varautumisen tarve. Entä jos tarvitsenkin tätä vielä?

Varautuminen voi olla myös viisautta ja osa toimivaa arkea. Huomiseen varautumisesta tulee pulmallista, jos se vie liikaa tilaa tämän päivän elämältä. Siksi on oleellista tiedostaa, mihin kaikkeen tällä hetkellä varautuu ja mihin on oikeasti viisasta varautua.

Kuusi selkeyttävää kysymystä

  • Mihin tarpeisiin ja tilanteisiin tällä hetkellä varaudut?
  • Kuinka todennäköisiä nämä tarpeet ja tilanteet ovat?
  • Millainen varautuminen sujuvoittaa arkeasi?
  • Millainen varautuminen hankaloittaa arkeasi?
  • Millaisten tunteiden huomaat ohjaavan varautumista?
  • Kuinka helppo sinun on luottaa siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät?


Lue tämän viikon viikkokirje kokonaisuudessaan.

Hallinnasta sallimiseen

Sandy Talarmo London April 2015

Hyvinvoinnillemme on tärkeää tuntea, että meillä on ainakin jollain tavalla homma hanskassa oman elämämme suhteen. Erityisen tärkeää on, että koemme voivamme vaikuttaa oman elämämme kulkuun ja meitä koskeviin asioihin. Usein tässä yhteydessä puhutaan elämänhallinnasta.

Joskus hallinnasta tulee kuitenkin vankila. Minusta siitä tulee vankila silloin, kun hallinta ajautuu suorittamisen puolelle ja alamme vaatia itseltämme liikaa. Kun toistuvasti työnnämme tunteitamme ja todellisia tarpeitamme syrjään hallitaksemme sellaisiakin asioita, joihin emme ehkä todellisuudessa voi edes vaikuttaa.

Tämä tapahtuu yleensä huomaamatta. Ehkä unohdamme, ettemme voikaan hallita kaikkea. Petymme ja tunnemme riittämättömyyttä, vaikka teemme kaikkemme. Näkökenttämme kaventuu, katsomme elämäämme ikään kuin putken läpi. On vaikea nähdä vaihtoehtoja tai mahdollisuuksia.

Sallimisella tarkoitan lupaa pysähtyä ja uskallusta katsoa kaikessa rauhassa, mistä oikein on kysymys. Annan itselleni luvan hengittää syvään ja kuunnella itseäni. Mikä on tärkeää juuri nyt, mihin voin vaikuttaa, mihin haluan keskittyä? Mistä haluankin päästää irti sen sijaan, että kuluttaisin kaiken energiani taistelemalla vastaan?

Salliminen on sen ymmärtämistä ja hyväksymistä, että kaikkea ei voi hallita. Salliminen on kuulolla olemista itselleen ja elämälleen. Kun yhteys itseen on luotu, on helpompi luottaa siihen, että asiat järjestyvät. Pystyn tekemään omaa hyvinvointiani tukevia valintoja elämässäni. Niinäkin hetkinä, kun elämä ympärillä vaikuttaa epävarmalta tai hallitsemattomalta.

Salliva mieli on vastaanottavainen uusille ideoille ja oivalluksille. On helpompi nähdä sellaisiakin ratkaisuja, joilta aiemmin ummisti silmänsä.

Vietätkö aikaa välitilassa?

Välitila sijaitsee olemisen ja tekemisen välissä. Sitä voisi kutsua myös pitäisi-tilaksi, koska se on välitilan vallitsevin tunne. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta kun ei nyt millään saa aikaiseksi. Se voisi olla myös kohta-tila. Ihan kohta nousen tästä ja ryhdyn hommiin.

Jos olet välitilassa, kaipaat todennäköisesti lepoa, mutta sitä on vaikea suoda itselleen, koska on tunne, että pitäisi tehdä jotain muuta. Niinpä et oikeastaan tee kumpaakaan. Et rentoudu, koska et voi vain olla hyvällä omallatunnolla, mutta et myöskään tee niitä asioita, joita sinun mielestäsi pitäisi olla tekemässä, koska et jaksa keskittyä niihin ennen kuin olet levännyt.

Välitila voi olla se tila, joka kuluttaa kaikista eniten energiaa. Hyvällä mielellä rentoutuminen lataa energiaa, samoin mielekäs tekeminen tai ainakin valmiiksi saaminen vapauttaa energiaa taas käytettäväksi. Välitilassa olemiseen voi käyttää huomattavan paljon aikaa. Luulen, että se voi olla myös krooninen tila.

Käsi ylös – kuka on joskus löytänyt itsensä välitilasta? Jos ei muita ilmoittaudu, niin minä ainakin! Nykyisin, kun näin käy, annan itselleni suosiolla aikaa olemiseen tai johonkin hyvin mielekkääseen tekemiseen. Käyn kahvilla, käyn kävelyllä, makailen sohvalla musiikkia kuunnellen, otan päiväunet, katselen ulos ikkunasta.

Mitä tahansa teenkin, annan sille täyden siunaukseni. Juuri nyt ei tarvitse tehdä tai ajatella mitään muuta. Jos tuntuu vaikealta ottaa itselleen aikaa, jonkinlainen aikakehys voi auttaa. Ehkä sovit itsesi kanssa, että haahuilet nyt kaikessa rauhassa vartin, puoli tuntia, tunnin, tämän päivän.

Rentouttavaan olemiseen kannattaa laittaa aikaa. Se antaa tilaa ja energiaa uudelle, se antaa tilaa ja energiaa luovuudelle, vastauksille, ratkaisuille ja selkeydelle.