Kuudeskymmeneskolmas kiitos

Kaunis kauris

Kiitollisuuspäiväkirjani viimeinen osa.

Maanantaina olin kiitollinen siitä, että mukavan harjoitusvalmennuksen jälkeen sain olla iltapäivän yksin kotona, ja sain paljon aikaiseksi. Nautin omasta rauhasta. Illemmalla osasin kuunnella itseäni, enkä lähtenyt salille, vaikka mieli tekikin. Olen kiitollinen siitä, että osasin ja sain levätä.

Tiistaina olin kiitollinen mielenkiintoisista kohtaamisista. Uusia, innostavia ihmisiä ja monenlaisia mahdollisuuksia. Päivässä oli muutenkin mukavasti menoa. Erityisen kiitollinen olen siitä, että sain vielä päivän päätteeksi hyvin inspiroivaa ja lämminhenkistä seuraa, ja tämän myötä ihan konkreettisia ideoita viedä muutamia asioita eteenpäin.

Keskiviikkona leivoimme lasten kanssa pipareita, jonka jälkeen nuorempi nukahti sohvalle ja vanhemman kanssa kuuntelimme kaikessa rauhassa joululauluja kainalokkain. Aivan poikkeuksellisen rauhallinen iltapäivä. Näitä hetkiä muistelen kiitollisuudella vielä pitkään! Illan sain viettää hyvän ystävän seurassa, ja kotiin tultuani sain vielä viestin mielenkiintoisesta kirjalahjasta. Kiitos!

Torstaina oli esikoisen kerhon joulujuhla. Olen kiitollinen siitä, että tällainen kerhomahdollisuus on olemassa. Erityisen kiitollinen olen siitä, kuinka ihanasti ja yksilöllisesti kerhossa on suhtauduttu syksyn aikana ilmenneisiin pieniin haasteisiin. Voimme kaikki jäädä hyvillä mielin pienelle joululomalle, innolla yhteistä kevättä odottaen.

Illalla vierähti monta tuntia toisen hyvän ystävän seurassa. Ei ehkä tule riittävän usein sanottua, kuinka kiitollinen olen tästä ystävyydestä ja siitä, että asumme jälleen samassa kaupungissa.

Perjantaina oli vuoden viimeinen A Day In the Life Of … -valokuvaprojekti [DILO]. Projekti toistuu aina kolmen kuukauden välein tarkoituksena valokuvata omaa elämää projektipäivän aikana. Olen todella kiitollinen, että lähdin mukaan neljä vuotta sitten, ja tämä oli jo kolmastoista kertani. On hienoa voida selata aikaa taaksepäin valokuvina. Olen kiitollinen myös siitä yhteisöstä, joka Flickriin on vuosien saatossa muodostunut valokuvausharrastuksen myötä.

Perjantaina eräs ryhmäläiseni soitti kiittääkseen ja toivottaakseen hyvää joulua. Olin hyvin otettu hänen sanoistaan, ja täynnä kiitollisuutta. Kiitollisuutta muun muassa siitä, että olen saanut tämän mahdollisuuden toteuttaa tätä omaa unelmaani. Kiitos kuluneesta vuodesta myös sinulle!

Kuudenkymmenenkolmen kiitoksen kiitollisuuspäiväkirjani päättyy näihin kiitoksiin. Ajatus säilyy matkassa siitä huolimatta.

63 kiitosta
63 kiitosta Facebookissa
63 kiitosta Twitterissä

Mainokset

Kiitos, kiitos, kiltit lapset

Flying
Kiitollisuuspäiväkirjani jatkuu.

Torstai oli hyvin kotipitoinen päivä. Nautin lasten keskinäisistä keskusteluista, joihin kuopuksen suppea sanavarasto tuo oman hauskuutensa. Sanojen määrä korvataan vilpittömällä innolla! Samainen yksilö nukahti rattaisiin kesken perinteisen kahvilahetkemme, ja sain ihan oman hetken. Kotona oli kaikenlaista hässäkkää aina rikkoutuneesta lasista spontaaniin taideteokseen keittiön seinässä à la nuorin taiteilijammeEnemmän silti nauratti kuin itketti. Muun muassa näistä olin torstaina kiitollinen.

Perjantaina saimme kaverista lapsineen seuraa kahvilaan. Kiitokset siitä! Illalla kävin hyvin ratkaisevan ja vaikean keskustelun, josta jäi huojentunut olo. Luonnollisesti olin tästä hyvin kiitollinen. Kuin myös siitä, että myöhemmin samana iltana sain vielä apua tilanteen laajempaan hahmottamiseen.

Lauantaina pidin ensimmäisen pidemmän rentoutuksen ryhmälle, ja sain siitä oikein kannustavaa palautetta. Olen hurjan kiitollinen siitä, että pystyn tuomaan hyvää oloa muille ihmisille. Illemmalla alkoi tulla vahvoja visioita asioista, joita haluan elämääni, ja kuinka haluan elämässäni olla. Otin kaiken kiitollisena vastaan.

Olen kiitollinen myös siitä, etten koe minkäänlaista stressiä tai suorittamisen tarvetta joulusta. Tässä ei nyt kannata kiinnittää liikaa huomiota siihen tosiasiaan, etten edes ymmärrä joulun olevan viikon kuluttua. En tunne, että minkäänlaista paniikkia olisi syntymässä lähipäivinäkään. Johtunee siitä, että minun puolestani saa tulla juuri sellainen joulu kuin on tullakseen.

Sunnuntaina sain loihdittua hieman uutta ilmettä makuuhuoneeseen, jossa myös pieni työpisteeni sijaitsee. Tähän huoneeseen olen ollut vähiten tyytyväinen (keittiön jälkeen), joten pienikin kohennus on varma kiitollisuuden aihe. Olen kiitollinen omasta tilasta. Illalla kävin elokuvissa kahden herrasmiehen kanssa. Oikein virkistävää, kiitos!

63 kiitosta
63 kiitosta Facebookissa
63 kiitosta Twitterissä

Kultakalan muisti ja muita aiheita kiitollisuuteen

Christmas tree @ Amurin Helmi

Kiitollisuuspäiväkirjani jatkuu.

Maanantaina olin kiitollinen musiikista, joka auttoi arkeen palaamisessa. Olen kiitollinen siitä, että musiikilla ylipäätään on taas erityinen rooli elämässäni. Se oli jonkin aikaa kadoksissa, mutta sille hiljaisuudelle oli myös oma tilauksensa.

Olen kiitollinen siitä, että kuopus on ohittanut iän, jossa vaaditaan jatkuvaa perässä juoksemista. Nyt on monenlaista omaa ja yhteistä leikkiä, mikä helpottaa kotona olemista huomattavasti.

Tiistaiaamuna siivosin keittiömme tavallista perusteellisemmin. Tämän jälkeen lähdin työkeikalle, ja kun kotiin palattuani avasin keittiön oven, yllätyin iloisesti. Olin jo ehtinyt unohtaa siivonneeni siellä aiemmin aamulla! En tiedä, kummasta olen kiitollisempi – siististä keittiöstä, vai siitä, että myöhemmin ilahduin asiasta niin perinpohjaisesti.  Elämä voi olla näinkin antoisaa, kun on kroonisesti kultakalan muisti!

Kotikäynti ammattijärjestäjänä muistutti hyvin siitä, miksi haluan olla ammattijärjestäjä. Olen kiitollinen siitä, että minut kutsuttiin avuksi.

Olen kiitollinen siitä, että eräät työhön liittyvät sekavilta tuntuneet vaihtoehdot avautuivat niin, että päätös oli lopulta helppo tehdä. Siitäkin huolimatta, että valintani ei ollut se, mistä alunperin haaveilin.

Keskiviikkona pääsin itse valmennettavaksi ja vakuutuin muutoksen tärkeydestä. Niinhän se on, että jos tekee asiat aina samalla tavalla, saa aina samanlaisia lopputuloksia. Täytyy tehdä jotain muuta saadakseen jotain muuta. Olen kiitollinen sekä tästä valmennuksesta, että siitä prosessista, joka myöhemmin samana päivänä konkreettisesti käynnistyi. Ei helppoa, mutta välttämätöntä.

Olen kiitollinen siitä, että voin välillä tehdä töitä esimerkiksi lempikahviloissani. Maisemien vaihtuminen on hyvä asia. Ihmisten ilmoilla oleminen on niin ikään hyvä asia.

63 kiitosta
63 kiitosta Facebookissa
63 kiitosta Twitterissä

Kiitollisuuden hetkiä

Independence Day
Kiitollisuuspäiväkirja jatkuu täällä blogissa hieman jälkijunassa.

Itsenäisyyspäivän illan vietin rakkaan ystäväni luona. Olen äärettömän kiitollinen siitä, että elämä toi meidät pitkän tauon jälkeen reiluksi vuodeksi samaan kaupunkiin. En osaa tätä nyt edes sanoiksi pukea, mutta keskustelumme avasivat ovia, joita olin huomaamattani sulkenut. Sain uudestaan kosketuksen omaan itseeni, ja elämäni on muuttunut huikealla tavalla tämän vuoden aikana. En voisi olla kiitollisempi. Pari lasillista samppanjaa sille – ja kiitokset myös siitä!

Perjantaina pieni pala arkea ennen viikonlopun irtiottoa. Olen kiitollinen siitä, että löysin juuri sopivan tilitoimiston, jonka kanssa asioiminen on aina iloisen sujuvaa. Olen kiitollinen mukavasta kahvilatraditiosta, joka meillä on kuopuksen kanssa, kun esikoinen on kerhossa. Olen kiitollinen myös siitä, että jaksoin vielä illalla lähteä hetkeksi salille. Rentouttava hetki sekin!

Viikonloppu oli vähän isomman vaihteen irtiotto arjesta. Olen ihminen, joka kaipaa oman tilansa, aikansa ja vapautensa. Olen hurjan kiitollinen siitä, että voin tässäkin elämäntilanteessa järjestää mahdollisuuksia sellaisiin hetkiin. Olen kiitollinen uusista maisemista – maisemista niin kirjaimellisesti kuin kuvaannollisestikin.

Viikonloppuna tuli mietittyä kiitollisuudella myös sitä, kuinka isommista ihmisryhmistä ajan mittaan erottuvat ne omat ihmiset, joiden kanssa on vaan yksinkertaisesti helppo ja hyvä olla. Olen kiitollinen myös siitä, kuinka toisinaan tuntuu siltä, että oikeat ihmiset astuvat elämään juuri oikeaan aikaan – tuosta vaan, ikään kuin sattumalta. Tällaisen kohtaamisen seurausta oli myös hyvin mielenkiintoisten tapaamisten sopiminen tammikuun lopulle. Kiitos!

63 kiitosta
63 kiitosta Facebookissa
63 kiitosta Twitterissä

Kuplivaa iloa, kiitos!

Villa Varala

Kiitollisuuspäiväkirjani jatkuu.

Viikon alku vierähti Villa Varalassa LCF Life Coach -opintojen parissa. Olen kiitollinen siitä, että tämä kaikki on elämässäni juuri nyt. Olen kiitollinen näistä puitteista, joissa saamme opintojen lähipäivät viettää – vanha mökki järvimaisemalla ihanassa talvi-idyllissä. Maanantaina teimme tunnelma- ja aarrekarttoja, joiden tekemisestä nautin erityisesti. Olen kiitollinen siitä, että voin tuoda nämä elementit myös työhöni.

Olen kiitollinen siitä, että nämä lähipäivät ovat myös vapaa tila kaikille tunteillemme juuri sellaisina kuin ne ovat. Ja se yhdessä nauramisen vapauttava voima! Näiden kolmen päivän aikana nauroin vedet silmissä lukemattomat kerrat. Vatsalihakset sanovat auts, mutta sielu kiittää.

Tiistaina kävin laittamassa lihaksiin vauhtia vielä tanssillisella Sh’bam-tunnilla. Olen kiitollinen siitä, että olen löytänyt näiden tuntien myötä uuden ohjaajan, jonka tunneilla on aina hauskaa.

Lapset olivat yökylässä mummulassa, joten keskiviikkoaamuun sain herätä täydet yöunet nukkuneena tavallista myöhemmin. Siinäpä kaksi suurta kiitollisuuden aihetta – mummu ja hyvät yöunet!

Keskiviikon kolmanneksi kiitollisuuden aiheeksi pääsevät uudet talvikengät. Ei itsestäänselvyys sekään.

63 kiitosta
63 kiitosta Facebookissa
63 kiitosta Twitterissä

Kuusi kiitosta

Sunset today

Olen kiitollinen eilisestä auringonlaskusta, jota ihailin odottaessani linja-autoa mukavan harjoitusvalmennuksen päätteeksi.

Tältä samalta reissulta tarttui mukaan uusi musiikillinen tuttavuus, Tycho. Vielä erityisemmän tästä asiasta tekee se, että olin viimeiset pari päivää etsinyt juuri tämän tyyppistä musiikkia, jota en yleensä tule kuunnelleeksi. Tällä viikolla sieluni on jostain syystä kaivannut juuri tätä.

Olen kiitollinen myös siitä, kuinka vaivattomasti sain ensimmäiset viisi harjoitusvalmennettavaa LCF Life Coach -opintoihini liittyen. Tästä taas kiitos kuuluu ennen kaikkea ihmisille, joihin olen kuluneen puolen vuoden sisällä saanut tutustua.

Valokuvaaminen on ollut minulle elämäntapa jo useamman vuoden ajan, mutta tänä vuonna moni muu asia on jättänyt sen varjoonsa, ja ehkä jollain tavalla tarvitsinkin siihen etäisyyttä. Nyt olen kuitenkin alkanut jälleen kaivata sitä ennen kaikkea itseilmaisun välineenä. Tänään saan osallistua Timo Utterströmin Syväterävä luovuus -kurssille. Täydellinen ajoitus!

Täydellinen ajoitus on myös tällä Lauri Kutinlahden organisoimalla 63 kiitosta -haasteella. Tarvitsen juuri tätä, juuri nyt. Joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen kirjaan joka päivä kolme uutta asiaa, joista olen kiitollinen. Harjoitus kestää 21 päivää.

Haasteen taustalla on ajatus siitä, että harjoituksen aikana mieleni tottuu katsomaan maailmaa positiivisuuden kautta. Tämän myötä olen tyytyväisempi ja onnellisempi, jolloin myös menestyn arkipäivän tehtävissä, ja voin saavuttaa sen, mitä haluan.