Miksi joitain asioita ei saa tehdyksi?

Viime aikoina on tullut puheeksi useamman asiakkaan kanssa yksi selkeä syy, miksi aloittaminen tuntuu joskus niin vaikealta ja monimutkaiselta, että sitä lykkää loputtomiin. Vaikeus on siinä, että asioita ajattelee liian monta askelta eteenpäin, jolloin niistä tulee monimutkaisia.

Kodin järjestämisestä saa tähän hyvän esimerkin. Olen jakanut kodin järjestämisen kolmeen selkeään vaiheeseen:

1) tarpeettoman karsiminen
2) samankaltaisten tavaroiden kerääminen yhteen
3) toimivien paikkojen miettiminen tavararyhmille

Mitä sekavampi tilanne on, sitä oleellisempaa on keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan – siis todella olla miettimättä seuraavia vaiheita vielä lainkaan. Jos taas yrittää tehdä vähän kaikkea kerralla, on lopputuloksena usein vain isompi sotku.

”Kun en mä sit tiedä, mihin mä nää laitan.”

Kun alat karsia tarpeetonta, oleellista on tietää vain se, mihin tarpeettomat tavarat viedään. Karsimisen vaiheessa ei siis tarvitse yrittää järjestää säilytettäviä tavaroita oikeille paikoilleen, koska tässä vaiheessa voi olla vielä mahdotonta tietää, mikä järkevin säilytysratkaisu tulee olemaan. Voi myös olla, ettei tarvittavaa tilaakaan ole vielä olemassa.

Voit siis rauhassa ottaa yhden laatikon tai hyllyn kerrallaan, karsia tarpeettoman ja antaa muun vielä olla niin kuin on. Kun keskityt ensin pelkkään karsimiseen, tekemisen meininki ei keskeydy paikkojen miettimiseen. Karsimalla teet tilaa ja samalla saat koko ajan selkeämmän käsityksen siitä, mitä sinulla on ja kuinka paljon. Tämän vaiheen päätteeksi olet siis valmiimpi seuraavaan vaiheeseen.

Missä kohtaa polkua seisot?

Sama tilanne on myös esimerkiksi unelmien toteuttamisessa. Koska et tiedä vielä jokaista askelta kohti unelmaasi, voi tuntua siltä, ettei asia ole sinulle lainkaan mahdollinen.

Mutta kuvittelepa itsesi seisomassa mutkittelevalla metsäpolulla. Seisot paikallasi ja näet sen verran kuin juuri siitä kohtaa on mahdollista nähdä. Mitä tapahtuu, kun otat yhden askeleen? Näet todennäköisesti jotain, mitä et vielä edellisellä askelmalla nähnyt. Kun otat taas askeleen, näet ehkä jo seuraavan mutkan taakse. Näet jotain, mitä et olisi vielä kaksi askelta sitten osannut kuvitellakaan.

Tällä tavalla löytyvät myös monet ratkaisut erilaisten asioiden ja unelmien toteuttamiseksi. Askel kerrallaan.

Näin opit laittamaan tavarat paikoilleen

Satu kirjoitti Unelmien koti -verkkokurssin ryhmään otteen vanhasta päiväkirjastaan:

Olisin vain halunnut kommentoida, että autonavaimet ja kotiavain olivat keittiö pöydällä. Pistivät silmään, kun tein salaattia. Jos en saa noita avaimia laitettua heti paikalleen, vaan ne jäävät kuten tänään, ne katoavat. Miten saan itseni kiinni ”asiat paikalleen” -elämään?

Uskon monen miettivän samaa asiaa ja kysyin Sadulta, saisinko julkaista tämän kirjoituksen ja kirjoittaa aiheesta. Tapojen muuttamisesta on kirjoitettu lukuisia kirjoja, mutta jaan tässä muutaman omakohtaisen huomioni.

Harjoittele yksi tapa kerrallaan

Jos päätät muuttaa kaikki elämääsi hankaloittavat tavata kerralla, joudut helposti eksyksiin. Vie paljon energiaa muistaa ja miettiä joka välissä ne uudet tavat tehdä asioita. Elämäsi siis ennemminkin hankaloituu entisestään.

Jos annat itsesi harjoitella yhden asian kerrallaan, pääset nopeammin eteenpäin. Sinun tarvitsee muistaa vain yksi uusi muutos ja muu arki pyörii suunnilleen niin kuin ennenkin. Todennäköistä on, että yhden uuden tavan vanavedessä muuttuu moni muukin asia, mutta tietoisesti keskityt harjoittelemaan tätä yhtä asiaa.

Tee tavasta mahdollisimman helppo

Tee asia itsellesi mahdollisimman helpoksi. Joskus asiat jäävät tekemättä vain sen vuoksi, että ne ovat jollain tavalla hankalia. Ratkaisut ovat onneksi usein yksinkertaisia, kun asiaa pysähtyy hetkeksi tarkastelemaan.

Satu on sittemmin ratkaissut avainpulman siten, että heti ovesta sisään tultaessa on avaimille tarkoitettu helppo naulakko, eikä muita vaihtoehtoja enää yksinkertaisesti ole.

Tee tavasta innostava ja houkutteleva

Helppouden lisäksi uudesta tavasta voi tehdä mahdollisimman ilahduttavan ja houkuttelevan. Jos esimerkiksi visuaaliset seikat ovat sinulle tärkeitä, voit panostaa avainten tapauksessa vaikkapa avaimenperään tai naulakkoon.

Huolella valituista, mieleisistä ja hyvin toimivista asioista haluaa luonnostaan pitää hyvää huolta ja niiden käyttäminen tuo iloa arkeen.

Tarkista tärkeys

Joskus ajattelemme, että tietyt asiat kuuluu tehdä ja ne kuuluu tehdä tietyllä tavalla. Uskaltaudu kyseenalaistamaan tapa, jota aiot alkaa harjoitella. Onko sillä sinulle oikeasti merkitystä? Kun asia on oikeasti tärkeä, on motivaatiokin kohdallaan.

 

Artikkelikuva: Anyaberkut

Miltä kotisi tuntuu?

Miltä kotisi tuntuu | Sandy TalarmoSillä, miltä oma koti tuntuu, on hyvin suuri merkitys. Parhaimmillaan kotisi tukee sellaista elämää, jota haluat elää. Mieli lepää, on tilaa olemiselle ja arkiset asiat sujuvat. Koti voi olla myös yksi merkittävimmistä hidasteista unelmiesi elämälle. Silloin muutos voi onneksi alkaa ihan pienillä teoilla.

Uskon, että jokaisella on ajatuksia siitä, millaista kotona tulisi olla. Nämä ajatukset eivät välttämättä ole aina edes kovin tietoisia tai selkeästi jäsenneltyjä, vaan ennemminkin häilyviä mielikuvia ja tunnetiloja. Omien kokemusten, mieltymysten ja tarpeiden lisäksi ajatuksiin voivat vaikuttaa muun muassa lehdissä, televisiossa ja sosiaalisessa mediassa viestityt mielikuvat asumisesta.

Helposti vertaamme kotiamme erilaisiin mielikuviin, olettamuksiin ja uskomuksiin siitä, miltä kotona tulisi näyttää. Tämä taas osaltaan vaikuttaa siihen, millaisia tunteita oma kotimme meissä herättää. Omilla ajatuksillamme on ratkaiseva vaikutus muun muassa siihen, millaisia asioita keskitymme huomaamaan tai millaisia vaatimuksia asetamme itse itsellemme?

Myös arjen sujuvuus vaikuttaa siihen, miltä koti tuntuu. Sujuvuuden kokemuksia syntyy, kun koti vastaa tämänhetkisiin tarpeisiin ja päivittäiset rutiinit tuntuvat kohtuullisen vaivattomilta. Tilaa ja tavaraa on sopivassa suhteessa toisiinsa nähden, jolloin tarvittavat paperit, tavarat ja vaatteet löytyvät helposti.

Oleellista on tunnistaa, millaiset asiat omalla kohdallasi vaikuttavat siihen, miltä kotisi tuntuu juuri nyt. On myös hyvä ymmärtää, millainen vaikutus kodilla on elämääsi. Tukeeko kotisi sellaista elämää, jota haluat elää? Voitko käyttää aikasi ja energiasi pääsääntöisesti niihin asioihin, joita pidät tärkeinä? Viekö kotisi energiaa vai onko se paikka, jossa akkusi latautuvat?

Tehtävä: koti mielikuvissa

Annan sinulle tehtävän. Voit tehdä tämän tehtävän missä tahansa oletkin tällä hetkellä. Jos hetken kuluttua haluat kirjoittaa itsellesi muistiin joitain huomioitasi, voit varata viereesi kynän ja paperia. Lue mielikuvaharjoituksen ohjeet seuraavasta kappaleesta. Tämän jälkeen voit laittaa silmät kiinni, rentoutua ja antaa mielikuvien tulla esiin.

Kun kysyn sinulta nyt, miltä kotisi tuntuu, millaisia tunteita sinussa herää? Millaisia kuvia mieleesi nousee ensimmäisenä? Kiertele mielikuvissasi kotiasi ja katsele ympärillesi. Millaisiin asioihin huomiosi kiinnittyy? Millaiset asiat tuntuvat sinusta hyviltä? Mikä ilahduttaa? Mikä ei vielä toimi toivotulla tavalla?

Tehtävä: koti valokuvissa

Kiertele kotonasi rauhassa ympärillesi katsellen. Ota valokuvia kaikesta, mitä näet. Kokeile erilaisia kuvakulmia. Kuvaa rohkeasti myös sellaisia kohtia, jotka jollain tavalla häiritsevät sinua.

Ota nämä valokuvat mukaasi esimerkiksi puhelimessasi ja siirry vaikkapa mukavaan kahvilaan tai mihin tahansa toiseen ympäristöön. Tarkastele kuvia tässä uudessa ympäristössä. Mitä näet kuvissa? Näetkö asioita, joihin et normaalisti kiinnitä huomiota? Herääkö sinussa uusia tunteita, oivalluksia tai kysymyksiä?

Tärkein muutos

Jos huomaat tehtävien myötä sinua häiritseviä asioita, mikä tuntuisi sinusta kaikista tärkeimmältä muutokselta juuri nyt?

Muutoksen ei tarvitse olla kerralla suuri. On itse asiassa yllättävää, kuinka pienillä asioilla voi olla hyvin suuri merkitys. Tällainen asia voi olla vaikka kauan odottaneen taulun ripustaminen tai paperipinon selvittäminen. Kun mieltä vaivannut asia tulee viimein tehdyksi, vapautuu paljon energiaa ja seuraava askel tuntuukin jo paljon helpommalta. Kiinnitä huomiosi sellaisiin asioihin, joihin voit vaikuttaa juuri nyt. Yksi asia kerrallaan.

Näin saat lapset mukaan siivoamaan

Näin saat lapset mukaan siivoamaan

Heli jakoi Unelmien koti -verkkokurssin ryhmässä mainion idean, joka oli juuri testattu menestyksekkäästi aidoissa olosuhteissa.

Siivousarpajaiset!

Yksittäisille arpalipukkeille kirjoitetaan noin viidessä minuutissa toteutettavia siivoushommia. Arpalipukkeet laitetaan pipoon ja hauskuus alkaa. Lapset nostavat yhdet tehtävät kerrallaan ja aikaa tehtävän tekemiseen on viisi minuuttia. Aikuinen saa auttaa sopivaksi katsomallaan tavalla. Viiden minuutin jälkeen arvotaan seuraavat tehtävät ja siivous etenee tähän tapaan vauhdikkaasti, kunnes pipo on tyhjä.

Mahtaisiko toimia aikuisillakin?

Varoitus

Myöhemmin ryhmässä raportoitiin, että nyt lapset haluavat siivousarpajaiset joka ilta.

Lisää vinkkejä

Photo: Yekophotostudio + Sandy Talarmo

Mitä olen oppinut rytäkasoilta?

Rytökasa opettaa elämäntaitojaRytökasa. Epämääräisten tavaroiden epämääräinen kinostuma. Levinneisyysalue kattava. Tavataan pienempinä ja isompina muodostelmina asuintiloissa, varastoissa, autotalleissa, ullakoilla, mökeillä ja työtiloissa. Kasvaa rönsyillen ja lisääntyy vaivatta vaatimattomissakin olosuhteissa. Kitkettävä huolellisesti juurineen tai kasvaa herkästi takaisin. Aiheuttaa ihmisestä riippuen eritasoisia ahdistustiloja.

Näistä vähemmän toivotuista ominaisuuksista huolimatta rytökasat ovat opettaneet minulle monta sellaista asiaa, jotka nykyisin helpottavat elämääni yllättävissäkin yhteyksissä. Avaan tässä muutaman esimerkiksi.

Valinnat vaativat itsetuntemusta ja rohkeutta

Rytökasa on syntynyt, koska olen lykännyt vaikeiden valintojen ja päätösten tekemistä. Onko tämä tärkeä? Mihin tämä kuuluu? Voiko tämän laittaa pois? Entä jos tarvitsen tätä vielä? Varautuminen ja päätösten lykkääminen vievät molemmat yllättävän paljon tilaa. Rytökasa tarjoaa kuitenkin myös ratkaisun – matkan itsetuntemukseen. Samalla reissulla kasvaa myös rohkeus tehdä valintoja. Kun opin kuuntelemaan, mitä tarvitsen, en haali ylimääräistä varmuuden vuoksi.

Isokin kasa koostuu yksittäisistä asioista

Kun rytökasaa uskaltautuu tarkastelemaan lähemmin, voi huomata, että se koostuukin yksittäisistä asioista. Minun ei siis tarvitsekaan ratkaista koko kasaa kerralla, vaan voin ottaa käsittelyyn yhden asian kerrallaan. Aloitan helpoimmista päästä, koska polku kirkastuu sitä mukaa kuin etenen. Samoin selkenee myös oma pääni. Tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy koko ajan helpommaksi.

Kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä

Kun tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy helpommaksi, minun on myös helpompi suunnata aikani ja energiani oikeisiin asioihin. Tiedän nyt, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä, joten minun ei tarvitse panostaa jokaiseen asiaan yhtä paljon. Tunnistan, milloin on syytä viilata yksityiskohtia ja milloin taas riittää, että kokonaisuus toimii tarkoituksenmukaisesti. Tällä tavalla saan enemmän aikaiseksi niitä asioita, joilla on minulle merkitystä.

Minulla on lupa harjoitella

Harjoittelun ajatuksessa asuu lempeys, josta pidän. Harjoittelu tarkoittaa minulle sitä, että olen luomassa itselleni tapaa, joka helpottaa elämääni. Siihen sisältyy ajatus, että on lupa opetella, kokeilla, ihmetellä ja tutkia. Tiedän, että teen parhaani ja se riittää. Jos en aina onnistukaan, uusi mahdollisuus on jo seuraavassa hetkessä.

Uutta viikkokirjeestäni

Tiesithän, että voit nyt vapauttaa sähköpostisi viikkokirjeistä ja seurata viikkokirjettäni sille omistetun Facebook-ryhmän kautta, jos se sopii sinulle paremmin. Ryhmässä julkaistaan ainoastaan viikkokirjeitä, joten myös aiemmin ilmestyneiden kirjeiden selaaminen on jatkossa helppoa.

Kovalevyltä kuvakirjaksi

Valokuvakirjakurssi | Sandy TalarmoVietimme eilen toimistollani leppoisan kurssipäivän valokuvakirjojen parissa.

Idea tällaisesta kurssista syntyi, kun juttelimme kotien järjestämisen yhteydessä valokuvista ja siitä, kuinka valokuvakirjat jäävät usein vain hyviksi aikomuksiksi. Satuimme kaikki olemaan äitejä ja esille tulivat myös syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet siitä, ettei näitä kallisarvoisia vuosia saa dokumentoitua kirjoihin ja kansiin. Esikoinen on ehkä vielä kirjansa saanutkin, mutta kuopuksen kohdalla se sitten jäi.

Vuodet kuluvat ja kynnys tuntuu vain kasvavan samaa tahtia lasten kanssa. Syyllisyydestä tulee helposti ryhtymisen jarru. Niin kuin moni muukin tekemätön asia, kasvaa tämäkin projekti mielessä isommaksi kuin onkaan. Ja kun asia on niin tärkeä, ei lopputuloskaan saisi olla mitään muuta kuin täydellinen. Ryhdynpä tässä tekemään täydellistä valokuvakirjaa! Voi olla, että jää ryhtymättä.

Monella valokuvakirjojen tekeminen lykkääntyy sen vuoksi, että meillä on usein tarve edetä kronologisesti. Jos siis esimerkiksi lapsesta on tehty viimeksi valokuvakirja vauvana ja hän on nyt yhdeksän, voi näiden vuosien kiriminen kirjoiksi tuntua aikamoiselta urakalta. Voi tuntua hankalalta päästää irti siitä ajatuksesta, että pitäisi dokumentoida ihan kaikki – vaikka silloin myös ihan kaikki jää helposti dokumentoimatta.

Lisäksi arki on usein sen verran täyttä, että on vaikea kuvitella löytävänsä aikaa tuhansien kuvien selaamiseen, valitsemiseen ja sen päälle vielä uuden ohjelman opettelemiseen.

Madalla ryhtymisen kynnystä

  1. Unohda vuosien kuilu ja aloita uusimmista kuvista.
  2. Valitse kirjalle yksi selkeästi rajattu teema, esimerkiksi jokin tietty juhla tai tapahtuma.
  3. Tule tekemään kuvakirja pienryhmässä, jolloin saat nopeammin juonesta kiinni ja apu on lähellä.

Idea teemakirjaksi: syntymäpäivät

Jos väliin jääneet vuodet harmittavat, on erilaisia mahdollisuuksia saada lapsen kaikki ikävuodet yksiin kansiin, kun tehdään riittävän helppoja rajauksia. Yhtenä vaihtoehtona on tehdä valokuvakirja kaikista lapsen syntymäpäiväjuhlista. Kun jaat kirjan sivumäärän lapsen ikävuosilla, tiedät jo aika hyvin, kuinka monta sivua tai aukeamaa voit varata kullekin vuodelle.

Kuvia ei tarvitse olla jokaiselta vuodelta yhtä paljon, koska voit itse päättää, kuinka monta kuvaa kullekin aukeamalle tulee. Joltain vuodelta voi olla vain pari valokuvaa, joltain toiselta sitten taas vaikka kymmenen kirjan koosta riippuen. Kuvamuistojen rinnalle voi kirjoitella mieleen muistuvia hetkiä kultakin ikävuodelta.

Syntymäpäivien sijaan kirjan vuosittaiseksi teemaksi voi valita samaan tapaan kesälomat, joulut tai muut perheen vuosittaiset perinteet. Voit myös poimia kirjaksi tietyn kuukauden valokuvia jokaiselta vuodelta, esimerkiksi lapsen syntymäkuukauden mukaan.

Ei se nyt niin paha ollutkaan

Ei tämä nyt niin paha ollutkaan

”Eihän se nyt niin paha ollutkaan!”

Näin olen todennut itse aivan äskettäin lastenhuoneessa, ja sama on kuultu monen muunkin kotiaan raivanneen suusta.

Uskon monen tietävän sen tunteen, kun seisoo huoneen ovella käsi ovenkahvalla ja sisäinen energiamittari kilahtaa nollille. Näkymä on kasvanut mielessä yhdeksi lamaannuttavaksi röykkiöksi. Ei voi kuin perääntyä hitaasti, sulkea oven ja ajatella, että ehkä toisena päivänä uusin voimin.

Jos jonain päivänä kuitenkin etenee ovelta vaiheittain ja asia kerrallaan, seuraa yllätys. Mikäli kyseessä on pintakaaos, yllätys paljastuu hyvinkin nopeasti. Jos taas huone sisältää useampia koskemattomia kerroksia, yllätys alkaa paljastua vähitellen – mutta silloinkaan ei tarvitse odottaa loppuun saakka.

Sisältää juonipaljastuksen – lukeminen omalla vastuulla

Pintakaaos on näennäinen kaaos. Erityisesti se säikäyttää ihmisen, joka on aika äskettäin raivannut kotinsa perusteellisesti. Koko keho muistaa vielä sen kaaoksen ennen raivaamista, ja nyt se tyrmistys – miten täällä voi taas näyttää tältä?!

Paino onkin sanalla näyttää. Kun nyt jo opituin keinoin lähtee järjestelmällisesti etenemään raivauksessaan, huomaa jo pian, että eihän tämä nyt niin paha ollutkaan! Tavaraa ei ole niin paljon kuin ennen ja näillehän on paikatkin olemassa. Pintakaaoksen alla valitsee selkeä järjestys, joka on palautettavissa suhteellisen pienellä vaivalla.

Nyt voikin vaikka miettiä yhden järjestystä ylläpitävän rutiinin, jota alkaa harjoitella arjessa. Kun se sujuu, mietitään tarvitaanko vielä jokin toinen rutiini tueksi.

Anteeksi, mikä pintakaaos?

Jos siinä huoneen ovella pintakaaoksen käsite tuntuu vielä hyvin kaukaiselta ajatukselta, ei hätää. Kodin järjestäminen on prosessi, jonka voi jakaa kolmeen vaiheeseen. Jippo on siinä, että todella edetään yksi vaihe kerrallaan, jolloin saadaan näkyvää aikaiseksi mahdollisimman pian. Vähitellen alkaa tuntua, että eihän tämä nyt niin paha homma olekaan. Moni on suorastaan innostunut!

1) Karsi tarpeeton
Aloita roskien keräämisestä, tunnista sitten kiertoon joutavat tavarat.
2) Lajittele säilytettävät tavarat ryhmiin
Samankaltaiset tavarat kannattaa yleensä säilyttää samassa paikassa.
3) Järjestä paikoilleen
Mieti tavaroille mahdollisimman helpot paikat.

Kaikkia muistiinpanoja ei tarvitse säästää

Photo: Depositphotos

Tuotamme ja selvittelemme elämämme aikana melkoisen määrän paperia. Joudumme toistuvasti arvioimaan, mitä papereita kannattaa säilyttää ja miten. Kotia järjestäessään lähes jokainen törmää opiskeluaikaisiin muistiinpanoihin. Mitä ihmettä niille tehdään?

Kodin järjestämistä käsittelevällä verkkokurssillani käytiin äskettäin antoisa keskustelu aiheesta. Kun tarkastelimme muistiinpanojen herättämiä tunteita ja ajatuksia, oli helppo huomata, miksi muistiinpanoja on säilytetty niin tunnollisesti. Niihin liittyy hyvin monenlaisia merkityksiä ja muistoja. Keskustelussa syntyi myös hauska idea voimakansiosta.

Saatan vielä tarvita tätä tietoa

Muistiinpanot ovat viihtyneet kansioissaan vuosikaudet kenenkään niitä vilkaisematta. Kun kansioihin lopulta palataan, vastaan tuleekin hyödylliseltä tuntuvaa tietoa. Kielenhuollon kurssimateriaali – ainahan kielioppisääntöjen kertausta tarvitaan!

Kuinka suurella todennäköisyydellä otat asiaksesi perehtyä kielioppisääntöjen kertaamiseen? Kuinka monta kertaa tämä ajatus on käynyt mielessäsi opintojen jälkeen? Kuinka monta kertaa olet kaivanut muistiinpanot esille kerrataksesi aiemmin oppimaasi? Todennäköistä on, että tarpeen ilmetessä tätäkin tietoa on helpompi etsiä internetistä kuin opiskeluaikaisista muistiinpanoista. Myös kirjasto säilyttää, huoltaa ja ajantasaistaa tietoa puolestamme.

Olen nähnyt niin paljon vaivaa

Opiskeluaikaisia muistiinpanoja säilytetään tunnollisesti jopa vuosikymmeniä. Ne tekevät edelleen näkyväksi sen ajan ja vaivan, joka opintoihin on aikanaan investoitu. Käsissämme on useiden vuosien edestä kirjoitettua, kopioitua ja mapitettua tietoa.

Itseäni on auttanut kasvava ymmärrys siitä, että olen kirjoittanut muistiinpanot oppiakseni, en niinkään säilyttääkseni oppimaani muistiinpanojen muodossa. Muistan, että ensisijaisesti kirjoittaminen auttoi minua keskittymään luennoilla ja jäsentämään kuulemaani. Totta puhuen, en monestikaan palannut muistiinpanoihini toistamiseen edes opiskeluaikana.

Kadotanko osaamiseni muistiinpanojen mukana?

Muistiinpanoihin palaaminen pitkän tauon jälkeen tekee vaikutuksen. Olen joskus oikeasti osannut ja ymmärtänyt tämän kaiken!

Kurssillani erityisesti pienten lasten äidit kokivat muistiinpanot todistusaineistoksi siitä, ettei aika ole kadonnut vain vaipanvaihtoon, vaan – heidän sanojaan lainatakseni – päässäkin on joskus liikkunut jotain. Jos muistiinpanoista luovutaan, katoaako osaaminen todistusaineiston mukana?

Tämä herättää pohtimaan, mitä muita keinoja olisi vaalia tunnetta osaamisesta. Millä tavalla tuo opiskeluaikana nähty vaiva on palvellut sinua elämässäsi? Millaista tiedon ja osaamisen pääomaa kannat mukanasi, vaikket enää palaisi muistiinpanoihisi? Mitä osaaminen tarkoittaa sinulle nykyisessä elämäntilanteessasi?

Voimakansio

Muistiinpanoja ei tarvitse tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan sieltä voi poimia itselleen merkityksellisimmät paperit. Jos olet aiemmin säilyttänyt useita kansiollisia opiskeluaikaisia papereita, voit päättää tiivistää määrän ensi alkuun yhteen kansioon. Mitkä asiat innostavat edelleen? Millaisia papereita katsellessa tulee hyvä mieli? Millaisiin muistiinpanoihin palaisin, jos ne olisivat helposti saatavilla?

Muistiinpanojen keskellä syntyi idea voimakansiosta. Virallisen ansioluettelon rinnalle voi kerätä opiskelu- ja työhistoriastaan ne kannustavimmat ja innostavimmat muistot. Moni asia opinnoissa ja työelämässä on voinut olla alkuun vaikea ja uuvuttavakin, mutta nyt voi jo katsoa taaksepäin, taputtaa itseään olalle ja todeta, että hyvä minä!

Kirjoitukseni on julkaistu Kollega.fi -verkkolehdessä 25.3.2015.

Mitä työpöytäsi kertoo sinusta?

Stara uutisoi professori Eric Abrahamsonin tulleen siihen tulokseen, että henkilö, jolla on sotkuinen työpöytä, on ahkera ja kiireinen ja hän keskittyy ensisijaisesti työhönsä. Sekainen työpöytä on siis hänen mukaansa merkki ahkeruudesta ja tehokkuudesta.

Abrahamson on myös todennut, että sotkuinen työpöytä ei kerro ihmisen todellisesta järjestelmällisyydestä, sillä se mikä on toiselle sotku voi olla toiselle looginen järjestys.

Työpöytä kertoo elämäntilanteestasi, ei sinusta itsestäsi

Itse ajattelen, että työpöytäsi kertoo enemmän elämäntilanteestasi kuin sinusta itsestäsi. Sinä et ole työpöytäsi tai kotisi. Voit olla hyvin järjestelmällinen ja täydellisyyteen taipuvainen, mutta ympärilläsi voi silti olla kaaos. Tilanne on jossain kohtaa karannut käsistä vaikkapa väsymyksen, kiireen tai elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Olennaisinta mielestäni on, miltä kaaos sinusta tuntuu. Pystytkö keskittymään olennaiseen, vaikka työpöytäsi on sekaisin? Jos pystyt, hyvä niin. Löydätkö tarvitsemasi hermostumatta? Jos löydät, hyvä niin. Tunnetko olosi mukavaksi? Jos tunnet, hyvä niin. Sellaista ei tarvitse ryhtyä korjaamaan, mikä ei ole alkujaankaan rikki.

Olen tässä myös samaa mieltä Abrahamsonin kanssa; toisen sotku on toisen looginen järjestys. Toimimme eri tavoin, joten tärkeintä on tunnistaa, millaisessa ympäristössä itse työskentelee parhaiten. Toiselle pöydän on oltava täysin tyhjä, toinen taas pääsee tunnelmaan, kun tykötarpeet ovat valmiiksi esillä.

Työpöytä

Oma työpöytäni näytti keväällä tältä. Toden totta, olin kiireinen. Työpöydästäni oli muodostunut laskutila ja väliaikainen säilö menemisteni ja tulemisteni välille.

Olinko ahkera? Työssäni kyllä. Ehkä vähän turhankin ahkera suhteessa siihen, kuinka paljon varasin aikaa palautumiseen ja työkykyni ylläpitämiseen, johon lasken myös mielekkäästä ympäristöstä huolehtimisen.

Olinko tehokas? En ollut. Keskittymiskykyni ei ole erinomainen alkujaankaan, ja epäjärjestyksen keskellä huomioni hajoaa joka suuntaan. Ahdistun, kun en tiedä, missä tietyt paperini ovat. Asioiden hoitaminen tuntuu minusta raskaalta, jos ensin on etsittävä tarvittavat paperit. Pelkkä ajatuskin puhalluttaa.

Olinko järjestelmällinen? Pohjimmiltani kyllä, ja juuri siksi pöytäni tilanne ahdisti ja ärsytti minua suunnattomasti. Sitä tosin ei voinut kukaan ulkopuolinen pöytäni perusteella tietää.

Mitä työpöydälleni tapahtui?

Koko työpöytä sai lähteä. Tilalla on nyt kirjahylly, jossa paperit ovat järjestyksessä lehtikoteloissa.

Huomasin, että kotona työskennellessäni istuin mieluiten sängyllä tai olohuoneen pöydän ääressä. Todellisuudessa en enää tarvinnut työpöytää, vaan paljon enemmän selkeää ja toimivaa tilaa papereille. Suurin osa papereistani liittyy työhöni ja nuo paperit ovat melko säännöllisessä käytössä. Lisäksi lasten päivähoidon ja alkavan koulutaipaleen myötä lapsiin liityvien papereiden määrä on moninkertaistunut. Vanha käytäntö ei enää toiminut, joten se on nyt päivitetty.

Mikä sinusta on haasteellisinta työpöydän ja papereiden järjestämisessä?

Olen tekemässä verkkokurssia papereiden järjestämisestä. Haluaisitko auttaa minua tekemään parhaan mahdollisen kurssin? Haluaisin kuulla, millaiset asiat ovat sinulle hankalia papereiden järjestämisessä. Mitä ihmettelet kerta toisensa jälkeen? Millaisiin ongelmiin törmäät? Mihin papereiden järjestäminen tyssää? Mikä sotkee ojennukseen saadut paperit?

Voit kertoa omista kokemuksistasi sivustoltani löytyvällä lomakkeella. Kaikki minulle kirjoittaneet saavat alennuskoodin tulevalle kurssille.

Varautuminen vie tilaa

Photo by Sandy Talarmo

Historiamme on sukupolvien ajan ohjannut meitä varautumaan. Myös taloudellinen epävarmuus tuntuu takaraivossa. Hankitaan nyt useampi, kun ei seuraavasta mahdollisuudesta tiedä. Tai ostetaan useampi, kun nyt vielä halvalla saadaan.

Usein on helpompi mennä nämä ajatukset edellä kuin keskittyä siihen, mitä oikeasti tarvitaan. Kun ei koskaan tiedä! Ja kyllähän näillekin varmasti jotain käyttöä löytyy. Vaan löytyykö tilaa? Ja oliko sitä käyttöäkään lopulta?

Alitajuisesti meitä ohjaa jonkinlainen menettämisen pelko. Mitä epävarmemmalta elämä tuntuu, sitä suurempi on myös varautumisen tarve. Entä jos tarvitsenkin tätä vielä?

Varautuminen voi olla myös viisautta ja osa toimivaa arkea. Huomiseen varautumisesta tulee pulmallista, jos se vie liikaa tilaa tämän päivän elämältä. Siksi on oleellista tiedostaa, mihin kaikkeen tällä hetkellä varautuu ja mihin on oikeasti viisasta varautua.

Kuusi selkeyttävää kysymystä

  • Mihin tarpeisiin ja tilanteisiin tällä hetkellä varaudut?
  • Kuinka todennäköisiä nämä tarpeet ja tilanteet ovat?
  • Millainen varautuminen sujuvoittaa arkeasi?
  • Millainen varautuminen hankaloittaa arkeasi?
  • Millaisten tunteiden huomaat ohjaavan varautumista?
  • Kuinka helppo sinun on luottaa siihen, että elämä kantaa ja asiat järjestyvät?


Lue tämän viikon viikkokirje kokonaisuudessaan.