Miltä kotisi tuntuu?

Miltä kotisi tuntuu | Sandy TalarmoSillä, miltä oma koti tuntuu, on hyvin suuri merkitys. Parhaimmillaan kotisi tukee sellaista elämää, jota haluat elää. Mieli lepää, on tilaa olemiselle ja arkiset asiat sujuvat. Koti voi olla myös yksi merkittävimmistä hidasteista unelmiesi elämälle. Silloin muutos voi onneksi alkaa ihan pienillä teoilla.

Uskon, että jokaisella on ajatuksia siitä, millaista kotona tulisi olla. Nämä ajatukset eivät välttämättä ole aina edes kovin tietoisia tai selkeästi jäsenneltyjä, vaan ennemminkin häilyviä mielikuvia ja tunnetiloja. Omien kokemusten, mieltymysten ja tarpeiden lisäksi ajatuksiin voivat vaikuttaa muun muassa lehdissä, televisiossa ja sosiaalisessa mediassa viestityt mielikuvat asumisesta.

Helposti vertaamme kotiamme erilaisiin mielikuviin, olettamuksiin ja uskomuksiin siitä, miltä kotona tulisi näyttää. Tämä taas osaltaan vaikuttaa siihen, millaisia tunteita oma kotimme meissä herättää. Omilla ajatuksillamme on ratkaiseva vaikutus muun muassa siihen, millaisia asioita keskitymme huomaamaan tai millaisia vaatimuksia asetamme itse itsellemme?

Myös arjen sujuvuus vaikuttaa siihen, miltä koti tuntuu. Sujuvuuden kokemuksia syntyy, kun koti vastaa tämänhetkisiin tarpeisiin ja päivittäiset rutiinit tuntuvat kohtuullisen vaivattomilta. Tilaa ja tavaraa on sopivassa suhteessa toisiinsa nähden, jolloin tarvittavat paperit, tavarat ja vaatteet löytyvät helposti.

Oleellista on tunnistaa, millaiset asiat omalla kohdallasi vaikuttavat siihen, miltä kotisi tuntuu juuri nyt. On myös hyvä ymmärtää, millainen vaikutus kodilla on elämääsi. Tukeeko kotisi sellaista elämää, jota haluat elää? Voitko käyttää aikasi ja energiasi pääsääntöisesti niihin asioihin, joita pidät tärkeinä? Viekö kotisi energiaa vai onko se paikka, jossa akkusi latautuvat?

Tehtävä: koti mielikuvissa

Annan sinulle tehtävän. Voit tehdä tämän tehtävän missä tahansa oletkin tällä hetkellä. Jos hetken kuluttua haluat kirjoittaa itsellesi muistiin joitain huomioitasi, voit varata viereesi kynän ja paperia. Lue mielikuvaharjoituksen ohjeet seuraavasta kappaleesta. Tämän jälkeen voit laittaa silmät kiinni, rentoutua ja antaa mielikuvien tulla esiin.

Kun kysyn sinulta nyt, miltä kotisi tuntuu, millaisia tunteita sinussa herää? Millaisia kuvia mieleesi nousee ensimmäisenä? Kiertele mielikuvissasi kotiasi ja katsele ympärillesi. Millaisiin asioihin huomiosi kiinnittyy? Millaiset asiat tuntuvat sinusta hyviltä? Mikä ilahduttaa? Mikä ei vielä toimi toivotulla tavalla?

Tehtävä: koti valokuvissa

Kiertele kotonasi rauhassa ympärillesi katsellen. Ota valokuvia kaikesta, mitä näet. Kokeile erilaisia kuvakulmia. Kuvaa rohkeasti myös sellaisia kohtia, jotka jollain tavalla häiritsevät sinua.

Ota nämä valokuvat mukaasi esimerkiksi puhelimessasi ja siirry vaikkapa mukavaan kahvilaan tai mihin tahansa toiseen ympäristöön. Tarkastele kuvia tässä uudessa ympäristössä. Mitä näet kuvissa? Näetkö asioita, joihin et normaalisti kiinnitä huomiota? Herääkö sinussa uusia tunteita, oivalluksia tai kysymyksiä?

Tärkein muutos

Jos huomaat tehtävien myötä sinua häiritseviä asioita, mikä tuntuisi sinusta kaikista tärkeimmältä muutokselta juuri nyt?

Muutoksen ei tarvitse olla kerralla suuri. On itse asiassa yllättävää, kuinka pienillä asioilla voi olla hyvin suuri merkitys. Tällainen asia voi olla vaikka kauan odottaneen taulun ripustaminen tai paperipinon selvittäminen. Kun mieltä vaivannut asia tulee viimein tehdyksi, vapautuu paljon energiaa ja seuraava askel tuntuukin jo paljon helpommalta. Kiinnitä huomiosi sellaisiin asioihin, joihin voit vaikuttaa juuri nyt. Yksi asia kerrallaan.

Näin saat lapset mukaan siivoamaan

Näin saat lapset mukaan siivoamaan

Heli jakoi Unelmien koti -verkkokurssin ryhmässä mainion idean, joka oli juuri testattu menestyksekkäästi aidoissa olosuhteissa.

Siivousarpajaiset!

Yksittäisille arpalipukkeille kirjoitetaan noin viidessä minuutissa toteutettavia siivoushommia. Arpalipukkeet laitetaan pipoon ja hauskuus alkaa. Lapset nostavat yhdet tehtävät kerrallaan ja aikaa tehtävän tekemiseen on viisi minuuttia. Aikuinen saa auttaa sopivaksi katsomallaan tavalla. Viiden minuutin jälkeen arvotaan seuraavat tehtävät ja siivous etenee tähän tapaan vauhdikkaasti, kunnes pipo on tyhjä.

Mahtaisiko toimia aikuisillakin?

Varoitus

Myöhemmin ryhmässä raportoitiin, että nyt lapset haluavat siivousarpajaiset joka ilta.

Lisää vinkkejä

Photo: Yekophotostudio + Sandy Talarmo

Mitä olen oppinut rytäkasoilta?

Rytökasa opettaa elämäntaitojaRytökasa. Epämääräisten tavaroiden epämääräinen kinostuma. Levinneisyysalue kattava. Tavataan pienempinä ja isompina muodostelmina asuintiloissa, varastoissa, autotalleissa, ullakoilla, mökeillä ja työtiloissa. Kasvaa rönsyillen ja lisääntyy vaivatta vaatimattomissakin olosuhteissa. Kitkettävä huolellisesti juurineen tai kasvaa herkästi takaisin. Aiheuttaa ihmisestä riippuen eritasoisia ahdistustiloja.

Näistä vähemmän toivotuista ominaisuuksista huolimatta rytökasat ovat opettaneet minulle monta sellaista asiaa, jotka nykyisin helpottavat elämääni yllättävissäkin yhteyksissä. Avaan tässä muutaman esimerkiksi.

Valinnat vaativat itsetuntemusta ja rohkeutta

Rytökasa on syntynyt, koska olen lykännyt vaikeiden valintojen ja päätösten tekemistä. Onko tämä tärkeä? Mihin tämä kuuluu? Voiko tämän laittaa pois? Entä jos tarvitsen tätä vielä? Varautuminen ja päätösten lykkääminen vievät molemmat yllättävän paljon tilaa. Rytökasa tarjoaa kuitenkin myös ratkaisun – matkan itsetuntemukseen. Samalla reissulla kasvaa myös rohkeus tehdä valintoja. Kun opin kuuntelemaan, mitä tarvitsen, en haali ylimääräistä varmuuden vuoksi.

Isokin kasa koostuu yksittäisistä asioista

Kun rytökasaa uskaltautuu tarkastelemaan lähemmin, voi huomata, että se koostuukin yksittäisistä asioista. Minun ei siis tarvitsekaan ratkaista koko kasaa kerralla, vaan voin ottaa käsittelyyn yhden asian kerrallaan. Aloitan helpoimmista päästä, koska polku kirkastuu sitä mukaa kuin etenen. Samoin selkenee myös oma pääni. Tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy koko ajan helpommaksi.

Kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä

Kun tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy helpommaksi, minun on myös helpompi suunnata aikani ja energiani oikeisiin asioihin. Tiedän nyt, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä, joten minun ei tarvitse panostaa jokaiseen asiaan yhtä paljon. Tunnistan, milloin on syytä viilata yksityiskohtia ja milloin taas riittää, että kokonaisuus toimii tarkoituksenmukaisesti. Tällä tavalla saan enemmän aikaiseksi niitä asioita, joilla on minulle merkitystä.

Minulla on lupa harjoitella

Harjoittelun ajatuksessa asuu lempeys, josta pidän. Harjoittelu tarkoittaa minulle sitä, että olen luomassa itselleni tapaa, joka helpottaa elämääni. Siihen sisältyy ajatus, että on lupa opetella, kokeilla, ihmetellä ja tutkia. Tiedän, että teen parhaani ja se riittää. Jos en aina onnistukaan, uusi mahdollisuus on jo seuraavassa hetkessä.

Uutta viikkokirjeestäni

Tiesithän, että voit nyt vapauttaa sähköpostisi viikkokirjeistä ja seurata viikkokirjettäni sille omistetun Facebook-ryhmän kautta, jos se sopii sinulle paremmin. Ryhmässä julkaistaan ainoastaan viikkokirjeitä, joten myös aiemmin ilmestyneiden kirjeiden selaaminen on jatkossa helppoa.

Ei se nyt niin paha ollutkaan

Ei tämä nyt niin paha ollutkaan

”Eihän se nyt niin paha ollutkaan!”

Näin olen todennut itse aivan äskettäin lastenhuoneessa, ja sama on kuultu monen muunkin kotiaan raivanneen suusta.

Uskon monen tietävän sen tunteen, kun seisoo huoneen ovella käsi ovenkahvalla ja sisäinen energiamittari kilahtaa nollille. Näkymä on kasvanut mielessä yhdeksi lamaannuttavaksi röykkiöksi. Ei voi kuin perääntyä hitaasti, sulkea oven ja ajatella, että ehkä toisena päivänä uusin voimin.

Jos jonain päivänä kuitenkin etenee ovelta vaiheittain ja asia kerrallaan, seuraa yllätys. Mikäli kyseessä on pintakaaos, yllätys paljastuu hyvinkin nopeasti. Jos taas huone sisältää useampia koskemattomia kerroksia, yllätys alkaa paljastua vähitellen – mutta silloinkaan ei tarvitse odottaa loppuun saakka.

Sisältää juonipaljastuksen – lukeminen omalla vastuulla

Pintakaaos on näennäinen kaaos. Erityisesti se säikäyttää ihmisen, joka on aika äskettäin raivannut kotinsa perusteellisesti. Koko keho muistaa vielä sen kaaoksen ennen raivaamista, ja nyt se tyrmistys – miten täällä voi taas näyttää tältä?!

Paino onkin sanalla näyttää. Kun nyt jo opituin keinoin lähtee järjestelmällisesti etenemään raivauksessaan, huomaa jo pian, että eihän tämä nyt niin paha ollutkaan! Tavaraa ei ole niin paljon kuin ennen ja näillehän on paikatkin olemassa. Pintakaaoksen alla valitsee selkeä järjestys, joka on palautettavissa suhteellisen pienellä vaivalla.

Nyt voikin vaikka miettiä yhden järjestystä ylläpitävän rutiinin, jota alkaa harjoitella arjessa. Kun se sujuu, mietitään tarvitaanko vielä jokin toinen rutiini tueksi.

Anteeksi, mikä pintakaaos?

Jos siinä huoneen ovella pintakaaoksen käsite tuntuu vielä hyvin kaukaiselta ajatukselta, ei hätää. Kodin järjestäminen on prosessi, jonka voi jakaa kolmeen vaiheeseen. Jippo on siinä, että todella edetään yksi vaihe kerrallaan, jolloin saadaan näkyvää aikaiseksi mahdollisimman pian. Vähitellen alkaa tuntua, että eihän tämä nyt niin paha homma olekaan. Moni on suorastaan innostunut!

1) Karsi tarpeeton
Aloita roskien keräämisestä, tunnista sitten kiertoon joutavat tavarat.
2) Lajittele säilytettävät tavarat ryhmiin
Samankaltaiset tavarat kannattaa yleensä säilyttää samassa paikassa.
3) Järjestä paikoilleen
Mieti tavaroille mahdollisimman helpot paikat.

Kaikkia muistiinpanoja ei tarvitse säästää

Photo: Depositphotos

Tuotamme ja selvittelemme elämämme aikana melkoisen määrän paperia. Joudumme toistuvasti arvioimaan, mitä papereita kannattaa säilyttää ja miten. Kotia järjestäessään lähes jokainen törmää opiskeluaikaisiin muistiinpanoihin. Mitä ihmettä niille tehdään?

Kodin järjestämistä käsittelevällä verkkokurssillani käytiin äskettäin antoisa keskustelu aiheesta. Kun tarkastelimme muistiinpanojen herättämiä tunteita ja ajatuksia, oli helppo huomata, miksi muistiinpanoja on säilytetty niin tunnollisesti. Niihin liittyy hyvin monenlaisia merkityksiä ja muistoja. Keskustelussa syntyi myös hauska idea voimakansiosta.

Saatan vielä tarvita tätä tietoa

Muistiinpanot ovat viihtyneet kansioissaan vuosikaudet kenenkään niitä vilkaisematta. Kun kansioihin lopulta palataan, vastaan tuleekin hyödylliseltä tuntuvaa tietoa. Kielenhuollon kurssimateriaali – ainahan kielioppisääntöjen kertausta tarvitaan!

Kuinka suurella todennäköisyydellä otat asiaksesi perehtyä kielioppisääntöjen kertaamiseen? Kuinka monta kertaa tämä ajatus on käynyt mielessäsi opintojen jälkeen? Kuinka monta kertaa olet kaivanut muistiinpanot esille kerrataksesi aiemmin oppimaasi? Todennäköistä on, että tarpeen ilmetessä tätäkin tietoa on helpompi etsiä internetistä kuin opiskeluaikaisista muistiinpanoista. Myös kirjasto säilyttää, huoltaa ja ajantasaistaa tietoa puolestamme.

Olen nähnyt niin paljon vaivaa

Opiskeluaikaisia muistiinpanoja säilytetään tunnollisesti jopa vuosikymmeniä. Ne tekevät edelleen näkyväksi sen ajan ja vaivan, joka opintoihin on aikanaan investoitu. Käsissämme on useiden vuosien edestä kirjoitettua, kopioitua ja mapitettua tietoa.

Itseäni on auttanut kasvava ymmärrys siitä, että olen kirjoittanut muistiinpanot oppiakseni, en niinkään säilyttääkseni oppimaani muistiinpanojen muodossa. Muistan, että ensisijaisesti kirjoittaminen auttoi minua keskittymään luennoilla ja jäsentämään kuulemaani. Totta puhuen, en monestikaan palannut muistiinpanoihini toistamiseen edes opiskeluaikana.

Kadotanko osaamiseni muistiinpanojen mukana?

Muistiinpanoihin palaaminen pitkän tauon jälkeen tekee vaikutuksen. Olen joskus oikeasti osannut ja ymmärtänyt tämän kaiken!

Kurssillani erityisesti pienten lasten äidit kokivat muistiinpanot todistusaineistoksi siitä, ettei aika ole kadonnut vain vaipanvaihtoon, vaan – heidän sanojaan lainatakseni – päässäkin on joskus liikkunut jotain. Jos muistiinpanoista luovutaan, katoaako osaaminen todistusaineiston mukana?

Tämä herättää pohtimaan, mitä muita keinoja olisi vaalia tunnetta osaamisesta. Millä tavalla tuo opiskeluaikana nähty vaiva on palvellut sinua elämässäsi? Millaista tiedon ja osaamisen pääomaa kannat mukanasi, vaikket enää palaisi muistiinpanoihisi? Mitä osaaminen tarkoittaa sinulle nykyisessä elämäntilanteessasi?

Voimakansio

Muistiinpanoja ei tarvitse tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan sieltä voi poimia itselleen merkityksellisimmät paperit. Jos olet aiemmin säilyttänyt useita kansiollisia opiskeluaikaisia papereita, voit päättää tiivistää määrän ensi alkuun yhteen kansioon. Mitkä asiat innostavat edelleen? Millaisia papereita katsellessa tulee hyvä mieli? Millaisiin muistiinpanoihin palaisin, jos ne olisivat helposti saatavilla?

Muistiinpanojen keskellä syntyi idea voimakansiosta. Virallisen ansioluettelon rinnalle voi kerätä opiskelu- ja työhistoriastaan ne kannustavimmat ja innostavimmat muistot. Moni asia opinnoissa ja työelämässä on voinut olla alkuun vaikea ja uuvuttavakin, mutta nyt voi jo katsoa taaksepäin, taputtaa itseään olalle ja todeta, että hyvä minä!

Kirjoitukseni on julkaistu Kollega.fi -verkkolehdessä 25.3.2015.

Mitä työpöytäsi kertoo sinusta?

Stara uutisoi professori Eric Abrahamsonin tulleen siihen tulokseen, että henkilö, jolla on sotkuinen työpöytä, on ahkera ja kiireinen ja hän keskittyy ensisijaisesti työhönsä. Sekainen työpöytä on siis hänen mukaansa merkki ahkeruudesta ja tehokkuudesta.

Abrahamson on myös todennut, että sotkuinen työpöytä ei kerro ihmisen todellisesta järjestelmällisyydestä, sillä se mikä on toiselle sotku voi olla toiselle looginen järjestys.

Työpöytä kertoo elämäntilanteestasi, ei sinusta itsestäsi

Itse ajattelen, että työpöytäsi kertoo enemmän elämäntilanteestasi kuin sinusta itsestäsi. Sinä et ole työpöytäsi tai kotisi. Voit olla hyvin järjestelmällinen ja täydellisyyteen taipuvainen, mutta ympärilläsi voi silti olla kaaos. Tilanne on jossain kohtaa karannut käsistä vaikkapa väsymyksen, kiireen tai elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Olennaisinta mielestäni on, miltä kaaos sinusta tuntuu. Pystytkö keskittymään olennaiseen, vaikka työpöytäsi on sekaisin? Jos pystyt, hyvä niin. Löydätkö tarvitsemasi hermostumatta? Jos löydät, hyvä niin. Tunnetko olosi mukavaksi? Jos tunnet, hyvä niin. Sellaista ei tarvitse ryhtyä korjaamaan, mikä ei ole alkujaankaan rikki.

Olen tässä myös samaa mieltä Abrahamsonin kanssa; toisen sotku on toisen looginen järjestys. Toimimme eri tavoin, joten tärkeintä on tunnistaa, millaisessa ympäristössä itse työskentelee parhaiten. Toiselle pöydän on oltava täysin tyhjä, toinen taas pääsee tunnelmaan, kun tykötarpeet ovat valmiiksi esillä.

Työpöytä

Oma työpöytäni näytti keväällä tältä. Toden totta, olin kiireinen. Työpöydästäni oli muodostunut laskutila ja väliaikainen säilö menemisteni ja tulemisteni välille.

Olinko ahkera? Työssäni kyllä. Ehkä vähän turhankin ahkera suhteessa siihen, kuinka paljon varasin aikaa palautumiseen ja työkykyni ylläpitämiseen, johon lasken myös mielekkäästä ympäristöstä huolehtimisen.

Olinko tehokas? En ollut. Keskittymiskykyni ei ole erinomainen alkujaankaan, ja epäjärjestyksen keskellä huomioni hajoaa joka suuntaan. Ahdistun, kun en tiedä, missä tietyt paperini ovat. Asioiden hoitaminen tuntuu minusta raskaalta, jos ensin on etsittävä tarvittavat paperit. Pelkkä ajatuskin puhalluttaa.

Olinko järjestelmällinen? Pohjimmiltani kyllä, ja juuri siksi pöytäni tilanne ahdisti ja ärsytti minua suunnattomasti. Sitä tosin ei voinut kukaan ulkopuolinen pöytäni perusteella tietää.

Mitä työpöydälleni tapahtui?

Koko työpöytä sai lähteä. Tilalla on nyt kirjahylly, jossa paperit ovat järjestyksessä lehtikoteloissa.

Huomasin, että kotona työskennellessäni istuin mieluiten sängyllä tai olohuoneen pöydän ääressä. Todellisuudessa en enää tarvinnut työpöytää, vaan paljon enemmän selkeää ja toimivaa tilaa papereille. Suurin osa papereistani liittyy työhöni ja nuo paperit ovat melko säännöllisessä käytössä. Lisäksi lasten päivähoidon ja alkavan koulutaipaleen myötä lapsiin liityvien papereiden määrä on moninkertaistunut. Vanha käytäntö ei enää toiminut, joten se on nyt päivitetty.

Mikä sinusta on haasteellisinta työpöydän ja papereiden järjestämisessä?

Olen tekemässä verkkokurssia papereiden järjestämisestä. Haluaisitko auttaa minua tekemään parhaan mahdollisen kurssin? Haluaisin kuulla, millaiset asiat ovat sinulle hankalia papereiden järjestämisessä. Mitä ihmettelet kerta toisensa jälkeen? Millaisiin ongelmiin törmäät? Mihin papereiden järjestäminen tyssää? Mikä sotkee ojennukseen saadut paperit?

Voit kertoa omista kokemuksistasi sivustoltani löytyvällä lomakkeella. Kaikki minulle kirjoittaneet saavat alennuskoodin tulevalle kurssille.

Kotiäitiyden kertausharjoitukset

kotiäitiyden kertausharjoitukset

Olen iloisesti yllättynyt. Kun muutamia kuukausia sitten sain tietää, että mies viettää kesäkuussa viikon jossain perämetsissä kertaamassa, sain kevyehkön hermoromahduksen jo etukäteen. Alle kouluikäisten lasten, pitkien päivien ja yleisen hälinän keskellä olen kokenut arkemme melko raskaaksi, usein kaoottiseksikin. Arkemme on suunniteltu kahden aikuisen kannateltavaksi, joten en osannut odottaa, että se voisi olla yhden ihmisen voimin näin kevyttä ja sujuvaa.

Tässä on ollut jopa aikaa miettiä, mistä arjen sujuvuus on tällä viikolla rakentunut ja mitä ehkä voisi tehdä jatkossa toisin tämän keveyden ylläpitämiseksi. Toki olen jo keväältä saakka suunnitellut tämän viikon poikkeuksellisen kevyeksi ja kotitoimistopainotteiseksi työni osalta. Työpäivät ovat päättyneet jo puoli neljältä, kun olen hakenut lapset hoidosta. Töiden tärkeysjärjestystä on tullut mietittyä tarkemmin, kun aikaa on ollut käytettävissä rajallisemmin. On selvää, että hyötyisin suunnitelmallisemmista toimistopäivistä jatkossakin.

Olen kokenut helpottavaksi myös sen, että vaikka meillä on lasten vuoksi tietyt aikatauluihin liittyvät rutiinit, olen voinut tehdä arjen pyörittämiseen liittyviä asioita paljon myös omaan tahtiini. En nyt ihan vielä saa kiinni, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, eli mikä on eri tavalla silloin, kun täällä pyörii kaksi aikuista. Vaikka ihan samat asiat täällä odottavat tekijäänsä nytkin, tunnen kuitenkin olevani jollain tavalla vapaa odotuksista. Itselleni oleelliset asiat tulevat tehdyiksi varsin vaivattomasti, ja voimia riittää vielä muuhunkin.

Olin kotiäitinä kuusi vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimin samaan aikaan jo yrittäjänä. Jälkikäteen katsoen en oikein edes ymmärrä, kuinka sen tein. Luulen, että niiltä ajoilta on jäänyt elämään jonkinlainen uskomus siitä, etten pärjää tämän arjen kanssa yksin. Siksi on ollut erityisen ilahduttavaa huomata, että sujuuhan tämä näinkin.

Toki hiljaisemmat toimistopäivät ovat ladanneet akkuja loppupäiväksi. Olen myös käynyt aamuisin rauhassa ruokakaupassa samalla, kun olen vienyt lapset hoitoon ja verkkokaupan tilaukset postiin. Päivässä on toisella tavalla ryhtiä. Tavanomaisella työviikolla tällainen rytmi toteutuu harvoin, koska normaalisti työni on hyvin liikkuvaista ja usein iltapainotteistakin. Työni on ihanaa, mutta luulen, että tietynlainen suunnitelmallisuus jättäisi väljyyttä enemmän kuin sitä on viime aikoina ollut.