Miksi joitain asioita ei saa tehdyksi?

Viime aikoina on tullut puheeksi useamman asiakkaan kanssa yksi selkeä syy, miksi aloittaminen tuntuu joskus niin vaikealta ja monimutkaiselta, että sitä lykkää loputtomiin. Vaikeus on siinä, että asioita ajattelee liian monta askelta eteenpäin, jolloin niistä tulee monimutkaisia.

Kodin järjestämisestä saa tähän hyvän esimerkin. Olen jakanut kodin järjestämisen kolmeen selkeään vaiheeseen:

1) tarpeettoman karsiminen
2) samankaltaisten tavaroiden kerääminen yhteen
3) toimivien paikkojen miettiminen tavararyhmille

Mitä sekavampi tilanne on, sitä oleellisempaa on keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan – siis todella olla miettimättä seuraavia vaiheita vielä lainkaan. Jos taas yrittää tehdä vähän kaikkea kerralla, on lopputuloksena usein vain isompi sotku.

”Kun en mä sit tiedä, mihin mä nää laitan.”

Kun alat karsia tarpeetonta, oleellista on tietää vain se, mihin tarpeettomat tavarat viedään. Karsimisen vaiheessa ei siis tarvitse yrittää järjestää säilytettäviä tavaroita oikeille paikoilleen, koska tässä vaiheessa voi olla vielä mahdotonta tietää, mikä järkevin säilytysratkaisu tulee olemaan. Voi myös olla, ettei tarvittavaa tilaakaan ole vielä olemassa.

Voit siis rauhassa ottaa yhden laatikon tai hyllyn kerrallaan, karsia tarpeettoman ja antaa muun vielä olla niin kuin on. Kun keskityt ensin pelkkään karsimiseen, tekemisen meininki ei keskeydy paikkojen miettimiseen. Karsimalla teet tilaa ja samalla saat koko ajan selkeämmän käsityksen siitä, mitä sinulla on ja kuinka paljon. Tämän vaiheen päätteeksi olet siis valmiimpi seuraavaan vaiheeseen.

Missä kohtaa polkua seisot?

Sama tilanne on myös esimerkiksi unelmien toteuttamisessa. Koska et tiedä vielä jokaista askelta kohti unelmaasi, voi tuntua siltä, ettei asia ole sinulle lainkaan mahdollinen.

Mutta kuvittelepa itsesi seisomassa mutkittelevalla metsäpolulla. Seisot paikallasi ja näet sen verran kuin juuri siitä kohtaa on mahdollista nähdä. Mitä tapahtuu, kun otat yhden askeleen? Näet todennäköisesti jotain, mitä et vielä edellisellä askelmalla nähnyt. Kun otat taas askeleen, näet ehkä jo seuraavan mutkan taakse. Näet jotain, mitä et olisi vielä kaksi askelta sitten osannut kuvitellakaan.

Tällä tavalla löytyvät myös monet ratkaisut erilaisten asioiden ja unelmien toteuttamiseksi. Askel kerrallaan.

Mainokset

Oma suunta

Sain kirjeen Vuodelle 2015 -projektiin osallistuneelta Marjalta.

Kiitos, vuoden matka on ollut elämää, nyt on joulukuu, vuosi loppumaisillaan ja minulle kuuluu hyvää!

Kuluneen vuoden teema ja sana oli suunta. Tein siitä kuvan, iso nuoli oikealle, joka merkitsi eteenpäin ja nuolen sisällä sana SUUNTA. Kuvaan oli mukava palata useita kertoja vuoden aikana. Oma suunta oli ihan selvä, en tavoitellut ylöspäin, en yrittänyt loikkia tai ajatellut ottaa hyppäyksiä mihinkään, vaan halusin edetä vakaata ja maltillista tahtia suoraan eteenpäin.

Vuoteen on mahtunut paljon ennenkokemattomia asioita, asioiden järjestämistä ja uuden opettelua, isoja ilon aiheita ja surua, jota on vielä surematta.

Ison ilon loikan sai useita vuosia kipeän olleen käden parantuminen hyvän hoitajan käsittelyssä, ilon aiheita ja hyvän mielen tuojia olivat lukuisat matkat, kohtaamani ihmiset, monet elämykset.

Surultakaan en välttynyt, läheisen poisnukkuminen maaliskuussa väritti lähes puolet vuodesta, loppukevään, kylmän kesän ja vielä syksyä. Hautajaisjärjestelyt ja asioiden hoitaminen yksin toivat paljon tekemistä, välillä en olisi jaksanut, halunnut, pystynyt, tiennyt. Suunta auttoi, kun tarvitsin voimia. Jossain vaiheessa elimistökin väsyi, tulehdus johti kahteen leikkaukseen. Mutta onneksi paraneminen meni hyvin ja nopeasti.

Nyt tässä mietiskellessä kulunutta vuotta tuntuu hyvältä ja oikealta teema SUUNTA. Jostain se sana tuli, en tainnut sitä itse valita, vaan se valitsi minut. Tarvitsin sen tasaisen voiman, suunnan mieleeni luoman olotilan, vaikka eihän vuosi mennyt niin kuin Strömsössä tai joka hetki siihen suuntaan kuin oli tavoite. Suunta oli siksakkia useana päivänä, kuukausittain ja loivempana koko vuoden mittaan tarkasteltaessa. Mutta kaikki ne kokemukset ovat olleet tarpeellisia ja arvokkaita.

Matka jatkuu, ensi vuoden teemalle on ajatus kypsymässä. Jatkan edelleen uusien kokemusten keräämistä.

Olen kiitollinen rakkaista läheisistä ihmisistä ja ystävistä. Kaikki on hyvin!

Marja

Millainen vuosi sinulla on ollut? Minkä teeman valitsisit vuodelle 2016?

Mitä olen oppinut rytäkasoilta?

Rytökasa opettaa elämäntaitojaRytökasa. Epämääräisten tavaroiden epämääräinen kinostuma. Levinneisyysalue kattava. Tavataan pienempinä ja isompina muodostelmina asuintiloissa, varastoissa, autotalleissa, ullakoilla, mökeillä ja työtiloissa. Kasvaa rönsyillen ja lisääntyy vaivatta vaatimattomissakin olosuhteissa. Kitkettävä huolellisesti juurineen tai kasvaa herkästi takaisin. Aiheuttaa ihmisestä riippuen eritasoisia ahdistustiloja.

Näistä vähemmän toivotuista ominaisuuksista huolimatta rytökasat ovat opettaneet minulle monta sellaista asiaa, jotka nykyisin helpottavat elämääni yllättävissäkin yhteyksissä. Avaan tässä muutaman esimerkiksi.

Valinnat vaativat itsetuntemusta ja rohkeutta

Rytökasa on syntynyt, koska olen lykännyt vaikeiden valintojen ja päätösten tekemistä. Onko tämä tärkeä? Mihin tämä kuuluu? Voiko tämän laittaa pois? Entä jos tarvitsen tätä vielä? Varautuminen ja päätösten lykkääminen vievät molemmat yllättävän paljon tilaa. Rytökasa tarjoaa kuitenkin myös ratkaisun – matkan itsetuntemukseen. Samalla reissulla kasvaa myös rohkeus tehdä valintoja. Kun opin kuuntelemaan, mitä tarvitsen, en haali ylimääräistä varmuuden vuoksi.

Isokin kasa koostuu yksittäisistä asioista

Kun rytökasaa uskaltautuu tarkastelemaan lähemmin, voi huomata, että se koostuukin yksittäisistä asioista. Minun ei siis tarvitsekaan ratkaista koko kasaa kerralla, vaan voin ottaa käsittelyyn yhden asian kerrallaan. Aloitan helpoimmista päästä, koska polku kirkastuu sitä mukaa kuin etenen. Samoin selkenee myös oma pääni. Tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy koko ajan helpommaksi.

Kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä

Kun tärkeän ja tarpeettoman erottaminen käy helpommaksi, minun on myös helpompi suunnata aikani ja energiani oikeisiin asioihin. Tiedän nyt, että kaikki asiat eivät ole yhtä tärkeitä, joten minun ei tarvitse panostaa jokaiseen asiaan yhtä paljon. Tunnistan, milloin on syytä viilata yksityiskohtia ja milloin taas riittää, että kokonaisuus toimii tarkoituksenmukaisesti. Tällä tavalla saan enemmän aikaiseksi niitä asioita, joilla on minulle merkitystä.

Minulla on lupa harjoitella

Harjoittelun ajatuksessa asuu lempeys, josta pidän. Harjoittelu tarkoittaa minulle sitä, että olen luomassa itselleni tapaa, joka helpottaa elämääni. Siihen sisältyy ajatus, että on lupa opetella, kokeilla, ihmetellä ja tutkia. Tiedän, että teen parhaani ja se riittää. Jos en aina onnistukaan, uusi mahdollisuus on jo seuraavassa hetkessä.

Uutta viikkokirjeestäni

Tiesithän, että voit nyt vapauttaa sähköpostisi viikkokirjeistä ja seurata viikkokirjettäni sille omistetun Facebook-ryhmän kautta, jos se sopii sinulle paremmin. Ryhmässä julkaistaan ainoastaan viikkokirjeitä, joten myös aiemmin ilmestyneiden kirjeiden selaaminen on jatkossa helppoa.

Helpompaa elämää

Johanna Junkkari

”Reissun loppuvaiheessa törmäsin netissä sattumalta Life Coach Sandy Talarmon valmennukseen nimeltään ”Ihan omaa aikaa”, jonne oitis ilmoittauduin. Kurssi oli vain muutama päivä reissusta kotiutumisen jälkeen, ja tällä muutaman tunnin iltakurssilla yhden ainoan kysymyksen herättämien ajatusten myötä alkoi tapahtua rytinällä.”

Näin kirjoittaa Johanna Junkkari uudessa Helpompaa elämää -kirjassaan.

Elettiin kevättä 2013 ja Johanna oli viettänyt juuri kolme kuukautta ulkomailla maailman menoa ja omaa elämäänsä miettien. Ihan omaa aikaa -illan aikana Johanna oivalsi, että hänen suurin ongelmansa ei suinkaan ole asiat, tapahtumat tai olosuhteet, vaan se löytyikin hänen omista ajatuksistaan. Tämän oivalluksen jälkeen Johannan matka jatkui pian NLP:n peruskurssille, sekä MB Elämäntaidon valmentajan koulutukseen.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Johanna on kirjoittanut hyvin rehellisen ja käytännönläheisen kirjan näiden vuosien aikana kokemistaan elämänmuutoksista, sekä matkan varrella mukaan tarttuneista oivalluksista.

Moni ihminen pohtii valmennukseen tulemista omalla kohdallaan. Milloin valmennukseen kannattaa mennä? Mitä valmennuksessa tapahtuu? Voisiko valmennus selkeyttää elämääni? Johanna on osannut kuvata valmennuksen merkitystä omassa elämässään niin hyvin, että pyysin häntä vastaamaan muutamaan näistä kysymyksistä.

Mihin life coachia tarvitaan?

Itse koen, että valmennus on loistava tapa selkeyttää omia, monesti sekavia ajatuksia – oli kyse sitten mistä elämän osa-alueesta tahansa. Valmennukseen mennäkseen ei siis tarvitse olla mitään isoa ongelmaa tai kriisiä, tai ongelmaa ylipäätään, vaan valmennus toimii itselleni erityisen hyvin myös selkeyttäjänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitä valmennuksessa tapahtuu? 

Valmennukseen mennessä on tuntunut, että jokin asia junnaa paikallaan, eikä mitään järkevää ratkaisua meinaa löytyä, vaikka asiaa kuinka joka kantilta miettii. Valmennuksessa esitettyjen kysymysten avulla asia onkin alkanut selviämään kuin itsekseen – olen siis kysymysten avulla itse löytänyt kaikki vastaukset asioihini.

Oleellista on päästä valmennuksessa asian todelliseen ytimeen. Tämä on onnistunut, kun kysymyksiä kysytään tarpeeksi ja kaivetaan esille nimenomaan se, mikä on todellinen asian ydin, eikä esimerkiksi ne selitykset, joita itse koittaa itselleen kerta toisensa jälkeen markkinoida.

Vaikka olen itsekin nykyisin valmentaja, kaipaan säännöllisesti valmennusta. Itseään ei voi valmentaa kovinkaan hyvin, vaikka kuinka tietäisi oikeat kysymykset ja tekniikat. Toisen valmentajan tuki ja kannustus on ollut itselleni oleellisen tärkeää.

Kuinka valmennus tuki kirjan kirjoittamista?

Kirjaprojekti olisi takuuvarmasti jäänyt kesken ilman valmennusta. Kävin Sandyn valmennuksessa useamman kerran projektin aikana, milloin hakemassa vahvistusta suunnalle mihin kirjaa haluan viedä, milloin kirjoitusaikatauluun, milloin kirjan markkinointiin.

Todellinen ongelmani taisi kuitenkin koko matkan ajan olla uskalluksen puute. En olisi uskaltanut julkaista kirjaa ilman Sandyn valmennuksissa saamaani tukea, kannustusta ja rohkaisua. On hienoa, kun Sandy valmentajana uskoi minuun 110 % silloinkin, kun itse en uskonut.

Ja mikä olikaan se kysymys, johon Johanna löysi vastauksen Ihan omaa aikaa -valmennuksessani?

Mikä on tärkeää juuri nyt?

Saat Helpompaa elämää -kirjan nyt hintaan 19,90 € kampanjakoodilla vapaanavirtaavia. Normaalisti 24,90 €.

Vietätkö aikaa välitilassa?

Välitila sijaitsee olemisen ja tekemisen välissä. Sitä voisi kutsua myös pitäisi-tilaksi, koska se on välitilan vallitsevin tunne. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta kun ei nyt millään saa aikaiseksi. Se voisi olla myös kohta-tila. Ihan kohta nousen tästä ja ryhdyn hommiin.

Jos olet välitilassa, kaipaat todennäköisesti lepoa, mutta sitä on vaikea suoda itselleen, koska on tunne, että pitäisi tehdä jotain muuta. Niinpä et oikeastaan tee kumpaakaan. Et rentoudu, koska et voi vain olla hyvällä omallatunnolla, mutta et myöskään tee niitä asioita, joita sinun mielestäsi pitäisi olla tekemässä, koska et jaksa keskittyä niihin ennen kuin olet levännyt.

Välitila voi olla se tila, joka kuluttaa kaikista eniten energiaa. Hyvällä mielellä rentoutuminen lataa energiaa, samoin mielekäs tekeminen tai ainakin valmiiksi saaminen vapauttaa energiaa taas käytettäväksi. Välitilassa olemiseen voi käyttää huomattavan paljon aikaa. Luulen, että se voi olla myös krooninen tila.

Käsi ylös – kuka on joskus löytänyt itsensä välitilasta? Jos ei muita ilmoittaudu, niin minä ainakin! Nykyisin, kun näin käy, annan itselleni suosiolla aikaa olemiseen tai johonkin hyvin mielekkääseen tekemiseen. Käyn kahvilla, käyn kävelyllä, makailen sohvalla musiikkia kuunnellen, otan päiväunet, katselen ulos ikkunasta.

Mitä tahansa teenkin, annan sille täyden siunaukseni. Juuri nyt ei tarvitse tehdä tai ajatella mitään muuta. Jos tuntuu vaikealta ottaa itselleen aikaa, jonkinlainen aikakehys voi auttaa. Ehkä sovit itsesi kanssa, että haahuilet nyt kaikessa rauhassa vartin, puoli tuntia, tunnin, tämän päivän.

Rentouttavaan olemiseen kannattaa laittaa aikaa. Se antaa tilaa ja energiaa uudelle, se antaa tilaa ja energiaa luovuudelle, vastauksille, ratkaisuille ja selkeydelle.

Laiska töitään luettelee?

Sandy Talarmo: Have Done List

Väitän, että ihmiset saavat päivän aikana enemmän aikaiseksi kuin itse uskovat. Tämä johtuu kokemukseni mukaan siitä, että vain näyttävät tulokset lasketaan, eikä pienempiä askeleita pidetä oikein minään. Rima on asetettu korkealle.

Jos tämä kuulostaa kohdallasi edes etäisesti tutulta, tee itsellesi testi. Varaa helposti saataville kynä ja tavallinen ruutuvihko, tai vaikka vain paperiarkki. Ala merkitä lyhyesti muistiin kaikki ne asiat, jotka teet päivän aikana. Tai jos sinulla on jokin tietty tavoite, merkitse muistiin jokainen pienikin asia, jonka teet tavoitteesi eteen. Tee näin vähintään muutaman päivän ajan. Veikkaan, että yllätyt iloisesti.

Tule samalla tietoiseksi töistä, jotka meinaat jättää merkitsemättä, koska ne eivät tunnu mainitsemisen arvoisilta. Eikö kuitenkin ole niin, että tämäkin asia täytyi tehdä, että pääset asiassasi eteenpäin? Tällä tavalla voit opettaa itsesi huomaamaan tekemäsi työn ja arvostamaan jokaista askeltasi kohti tavoitettasi. Lupaan, että askeleesi käy kevyemmäksi!

To do -listan rinnalle voi mielihyvin perustaa Have done -listan. Julkaisin myös äskettäin FB-sivullani ja Viikkokirjeessäni palkintotarravinkin: Kun olet tehnyt vartin töitä päivässä jonkun tavoitteesi eteen, voit laittaa siitä itsellesi tarran kalenteriisi. Nyt mielesi on turha yrittää väittää, ettet ole tehnyt mitään! Vartissa ehtii yllättävän paljon.

Mihin suuntaan kannattaa katsoa?

Ajatellaanpa niin, että käsillä on jonkinlainen elämänmuutos. Se voi olla esimerkiksi kodin keventäminen tai muutos ruokavaliossa. Jostain syystä tässä kohtaa tulee helposti katsottua suuntaan, josta ei juuri tukea löydy. Annan pari esimerkkiä.

Kotona on liikaa tavaraa. Sitä ihmettelee kertyneitä kasoja ja miettii, miksi ei ole tehnyt asialle aikaisemmin mitään. Kamalasti tavaraa, tämä on ihan älytön urakka. Tämä ei etene. Kuinka kannustavilta ajatuksilta nämä tuntuvat?

Sokeriton tammikuu. En saa enää syödä sitä, enkä myöskään tätä. Ajatukset pyörivät kaikessa siinä, mistä olen nyt luopumassa. Kuinka helppoa on vastustaa jotain, mikä on mielessä koko ajan?

Jos nyt kääntäisikin katseensa siihen suuntaan, mihin haluaa olla menossa. Mitä saan, kun kotiini vapautuu lisää tilaa? Miltä minusta tuntuu, kun kotini on kevyempi? Huomaisinko asioita, joita olen jo tehnyt tavoitteeni eteen?

Entä mitä saan, kun opettelen syömään terveellisemmin kuukauden ajan? Mitä terveellisempiä herkkuja olisi hauska kokeilla? Mitä muuta mielenkiintoista keksin tilalle? Tuntuu mukavalta pitää itsestään hyvää huolta. Tästä voisi omaksua jotain pysyvääkin hyvää omaan elämään.

Jos katse alkaa kääntyä vanhaan suuntaan, käännä se lempeästi takaisin sinne, minne oikeasti haluat katsoa. Voimia kuluttava vastustaminenkin jää pois, kun pidät ajatukset siinä, mitä haluat ja mitä olet jo saanut aikaan.