Helpompaa elämää

Johanna Junkkari

”Reissun loppuvaiheessa törmäsin netissä sattumalta Life Coach Sandy Talarmon valmennukseen nimeltään ”Ihan omaa aikaa”, jonne oitis ilmoittauduin. Kurssi oli vain muutama päivä reissusta kotiutumisen jälkeen, ja tällä muutaman tunnin iltakurssilla yhden ainoan kysymyksen herättämien ajatusten myötä alkoi tapahtua rytinällä.”

Näin kirjoittaa Johanna Junkkari uudessa Helpompaa elämää -kirjassaan.

Elettiin kevättä 2013 ja Johanna oli viettänyt juuri kolme kuukautta ulkomailla maailman menoa ja omaa elämäänsä miettien. Ihan omaa aikaa -illan aikana Johanna oivalsi, että hänen suurin ongelmansa ei suinkaan ole asiat, tapahtumat tai olosuhteet, vaan se löytyikin hänen omista ajatuksistaan. Tämän oivalluksen jälkeen Johannan matka jatkui pian NLP:n peruskurssille, sekä MB Elämäntaidon valmentajan koulutukseen.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Johanna on kirjoittanut hyvin rehellisen ja käytännönläheisen kirjan näiden vuosien aikana kokemistaan elämänmuutoksista, sekä matkan varrella mukaan tarttuneista oivalluksista.

Moni ihminen pohtii valmennukseen tulemista omalla kohdallaan. Milloin valmennukseen kannattaa mennä? Mitä valmennuksessa tapahtuu? Voisiko valmennus selkeyttää elämääni? Johanna on osannut kuvata valmennuksen merkitystä omassa elämässään niin hyvin, että pyysin häntä vastaamaan muutamaan näistä kysymyksistä.

Mihin life coachia tarvitaan?

Itse koen, että valmennus on loistava tapa selkeyttää omia, monesti sekavia ajatuksia – oli kyse sitten mistä elämän osa-alueesta tahansa. Valmennukseen mennäkseen ei siis tarvitse olla mitään isoa ongelmaa tai kriisiä, tai ongelmaa ylipäätään, vaan valmennus toimii itselleni erityisen hyvin myös selkeyttäjänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitä valmennuksessa tapahtuu? 

Valmennukseen mennessä on tuntunut, että jokin asia junnaa paikallaan, eikä mitään järkevää ratkaisua meinaa löytyä, vaikka asiaa kuinka joka kantilta miettii. Valmennuksessa esitettyjen kysymysten avulla asia onkin alkanut selviämään kuin itsekseen – olen siis kysymysten avulla itse löytänyt kaikki vastaukset asioihini.

Oleellista on päästä valmennuksessa asian todelliseen ytimeen. Tämä on onnistunut, kun kysymyksiä kysytään tarpeeksi ja kaivetaan esille nimenomaan se, mikä on todellinen asian ydin, eikä esimerkiksi ne selitykset, joita itse koittaa itselleen kerta toisensa jälkeen markkinoida.

Vaikka olen itsekin nykyisin valmentaja, kaipaan säännöllisesti valmennusta. Itseään ei voi valmentaa kovinkaan hyvin, vaikka kuinka tietäisi oikeat kysymykset ja tekniikat. Toisen valmentajan tuki ja kannustus on ollut itselleni oleellisen tärkeää.

Kuinka valmennus tuki kirjan kirjoittamista?

Kirjaprojekti olisi takuuvarmasti jäänyt kesken ilman valmennusta. Kävin Sandyn valmennuksessa useamman kerran projektin aikana, milloin hakemassa vahvistusta suunnalle mihin kirjaa haluan viedä, milloin kirjoitusaikatauluun, milloin kirjan markkinointiin.

Todellinen ongelmani taisi kuitenkin koko matkan ajan olla uskalluksen puute. En olisi uskaltanut julkaista kirjaa ilman Sandyn valmennuksissa saamaani tukea, kannustusta ja rohkaisua. On hienoa, kun Sandy valmentajana uskoi minuun 110 % silloinkin, kun itse en uskonut.

Ja mikä olikaan se kysymys, johon Johanna löysi vastauksen Ihan omaa aikaa -valmennuksessani?

Mikä on tärkeää juuri nyt?

Saat Helpompaa elämää -kirjan nyt hintaan 19,90 € kampanjakoodilla vapaanavirtaavia. Normaalisti 24,90 €.

Oman olemisen luonnostelua

Oman olemisen luonnoskirja

Sain tänään uusimman valmentavan tehtäväkirjani oikovedoksen.

Yksi jännittävimmistä hetkistä kirjan tekemisessä – tällainen siitä tuli! Ryhdyn toteuttamaan ideoitani ennen kuin ne ovat hädin tuskin ehtineet pintaan. Vasta tehdessä näen, mistä oikein on kysymys, mitä on tulossa.  Idea on tästä huolimatta saattanut hautua alitajunnassani kauankin, joten varsinainen toteuttaminen on yleensä aika nopeaa.

Olen onnellinen tästä kirjasta. Se on syntynyt omasta olemisestani, tai oikeammin muutoksesta omassa olemisessani. Minä, joka olen suurimman osan elämästäni tuntenut tarvetta hallita kaikkea ja suorittanut suorittamasta päästyäni, olen oppinut olemaan. Olen oppinut olemaan, koska olen oppinut luottamaan. Mihin? Ennen kaikkea elämään.

Tämä luottamus on ollut avain uudenlaiseen olemiseen. Uskallan yhä useammin kuunnella itseäni ja valita olemisen, kun on sen aika. Tiedän, milloin on hyvä pysähtyä ja tehdä tilaa ratkaisuille sen sijaan, että yrittäisin keksiä niitä väkisin. Kun olemiseni on muuttunut, on myös tekemiseni muuttunut. Se on rennompaa ja sallivampaa – niitä asioita, joita olen oppinut ihan vain olemalla.

Oman olemisen luonnoskirja ilmestyy verkkokauppaani ensi viikon aikana. Siitä maistiaisena voit tilata sähköpostiisi ilmaisen Oman olemisen viikon.

Tutustu ja tilaa!

Tilausvahvistuksen mukana saat luettavaksesi oman tarinani olemisesta.

Voimavarana ADHD

Päivi Tasala

”Elämässä pitää tietää mitä haluaa. Ethän sä voi mennä taksiinkaan istumaan takapenkille ja sanoo: Mä en halua Hesaa. Enkä Poriin. Enkä sinne enkä tänne.”

Tällä kertaa oman arkensa sujuvuudesta kertoo ADHD-kokemuskouluttaja, ammattijärjestäjä Päivi Tasala. Päivi on kymmenen eniten ääniä saaneen joukossa Vuoden vapaaehtoinen -äänestyksessä.

Mitä sujuva arki tarkoittaa elämässäsi?

Kunhan arki on tasaista, se ei kuormita kovasti. Hommat kun on pilkottu pieniin osiin ja kunhan saa ittensä potkittua vielä tekemäänkin ne. Menoja mahdollisimman vähän, ettei aistit kuormitu.

Mikä on ollut haasteellisinta arjessasi viime aikoina?

Haastavaa on se, että asiat kasaantuu, ihan hoitamattomana juoksevat asiat, ruuanlaitot jne. Kun innostuu tekemään jotain niin kaikki muu jää.

Millaiset ratkaisut ovat tehneet arjestasi toimivamman?

NLP:n kautta uudelleen ajatellut asiat:
”en saa alotettua siivousta, koska on niin paljon tavaraa”
= miksi se, että on paljon tavaraa, estää sinua aloittamasta?
Samoin ”pitäisi” sanaa en käytä lainkaan. Haluan, voin, tahdon.

Tai se minkä hoksasin oikeen kunnolla viime viikolla, että (uuden) asian oppimisen /tekemisen vastustamiseen menee enemmän energiaa kuin sen oppimiseen /tekemiseen. Siinä on kyllä hyvä ahaa-elämys!

Mihin tai millaisiin asioihin haluat kiinnittää elämässäsi huomiota juuri nyt?

Vertaistuki, luovat harrastukset (maalaus, kutominen, oppiminen, näpertely), nytkin menee 3 äänikirjaa ja 2 oikeeta kirjaa yhtä aikaa.

ADHD | Päivi Tasala
Päivin kuva: Mari Petäjä | Ad(h)d:n Kasvot

Kiitokset Päiville myös haastattelun otsikosta!

Rentoutumisen alkeita

Rentoutuminen on tuntunut minusta haasteelliselta niin kauan kuin saatan muistaa. Ihan jo siksikin, että aika harvoin tuntuu luontevalta olla paikallaan tekemättä mitään. Yhden asian tekeminen kerrallaan ei sekään ole ollut se omin juttuni. Kun joskus vielä ehdin katsoa televisiota, tein aina jotain muuta samalla – vähintäänkin neuloin. Olen myös harmitellut sitä, kuinka lukeminen ja neulominen yhtä aikaa on hieman hankala yhdistelmä. Vaikka on sitäkin tullut tehtyä. Jopa televisiota katsellessa.

Tätä voi tietysti ajatella jonkinlaisena tehokkuutena, mitä se ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Haluan oppia olemaan läsnä käsillä olevassa hetkessä. Haluan opetella nauttimaan yhden asian tekemisestä kerrallaan. Miksiköhän se ei ole tähän mennessä riittänyt? Olenkohan ehkä tarkoituksella pyrkinyt pitämään jonkinlaista taustamelua mielessäni, jotain tukahduttaakseni?

Syyskuun alussa pääsin kokeilemaan ja opettelemaan rentoutumista NLP-kurssilla. Teimme useita rentoutuksia, ja lisäksi harjoittelimme niitä keskenämme. Kurssilla rentoutukset olivatkin erityisen tervetulleita hengähdyshetkiä. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka ihan lyhyetkin rentoutukset vaikuttivat jaksamiseen. Tai kuinka rentoutuksen saattoi tehdä ihan vain siinä tuolilla istuen. Huomasin, että käsitykseni rentoutumisesta ja rentoutumisen mahdollisuuksista olivat olleet ehkä hieman kapeita.

Kun suhtauduin asiaan avoimin ja uteliain mielin, rentoutuminen alkoikin sujua. Olin aivan ihastuksissani, kun muutaman kerran jälkeen huomasin, kuinka rennoksi voin itseni saada, ja miten hyvältä se kehossa tuntuu. Ihaninta on se tila valveen ja unen rajamailla, ja kuinka se vain jatkuu ja jatkuu. Saatoin välillä käydä melkein unessakin, mikä itseni tuntien oli aika hämmästyttävää.

Mielikylpy

Ettei tämä juuri opittu taito pääsisi unohtumaan, kävin viime maanantaina kokeilemassa rentoutumista Mielikylvyssä. Mielikylpy on kesällä Tampereelle perustettu rentoutussali. Tarkoitukseni oli käydä siellä jo ennen NLP-kurssia, ja olisikin ollut mielenkiintoista nähdä, kuinka olisin osannut rentoutua siellä ihan kylmiltään!

Nyt ensimmäisellä kerralla kävin Diamond in me -tunnilla, jonka ohjasi NLP-koulutus Timantin Katri. Katrin rentoutukset tulivat tutuiksi jo kurssin aikana, joten tämä oli edelleen tällainen pehmeä lasku rentoutusten maailmaan.

Oli kyllä ihanaa! Rentoutuminen tuntui vaivattomalta, ja kävin välillä unessakin – ilmeisesti juuri sopivan hetken, koska rentoutuksen jälkeen olo oli miellyttävän virkistynyt. Nuo divaanit ovat oikein mukavat, ja asentoa voi halutessaan myös säätää.

Tällainen rentoutussali on mielestäni aivan loistava idea, ja aion käydä kokeilemassa koko tarjonnan, eli yhdeksän erilaista rentoutustuntia. Perjantaina on vuorossa Matkustamo. Odotan mielenkiinnolla, minne päädyn!


Kirjoitan blogissa omista, aidoista kokemuksistani. Kirjoitukseni eivät ole maksettuja mainoksia.

Mukavuusalueen laajennustöitä

Maanantaina kirjoitin blogin Facebook-sivuilla jo lyhyesti siitä, kuinka seitsemän päivän intensiivisen NLP-kurssin jälkeen tuntui oudolta jäädä aamulla kotiin. Miten sitä nyt jo kaipasikin jotain, mikä vielä viikko sitten melkein meinasi ahdistaa.

Kurssiviikko oli siis huikea, mutta ainakin minulle myös todella raskas. Päivät olivat pitkiä ja perusteellisia. Oma mieli askarteli isojen asioiden kanssa heti kurssin alkumetreiltä. Lisäksi kurssin pääpaino oli ihan konkreettisessa tekemisessä, eli harjoittelimme oppimiamme asioita koko ajan keskenämme.

Kun kuukausi sitten kirjoitin haluavani heittäytyä, en osannut arvatakaan, että siihen tarjoutuisi pian mahdollisuus toisensa perään. Tällaiset ryhmän keskellä parin kanssa tehtävät harjoitukset ovat olleet jotain, mitä olen välttänyt niin pitkälle kuin mahdollista. Etenkin silloin, kun ihmiset eivät ole minulle entuudestaan tuttuja. Vielä hanakammin, kun kyse on asioista, joita vasta opettelen. Kuten tälläkin kurssilla.

Varsinkin alkuviikosta tuntui, että olin jatkuvasti sillä kuuluisalla epämukavuusalueella, henkisesti hampaat irvessä. Miksi teen itselleni näin? Miksi käytän tähän kokonaisen viikon mieheni kesälomasta? Miksi maksan tästä? Tiistaiaamuna olisin todella halunnut lyödä hanskat tiskiin.

Miksi en lyönyt hanskoja tiskiin? Koska olin toteuttamassa yhtä haaveistani. Juuri sillä hetkellä se ei tuntunut siltä, mutta riitti, että tiesin sen. Ei auttanut kuin pitää mielessä, että olen oppimassa asioita, jotka haluan osaksi elämääni ja tulevaa työtäni. Uskoa, että asiat alkavat tuntua helpommilta viikon mittaan.

Niinhän siinä sitten kävikin. Harjoitteluun alkoi tottua, ja jos kurssi tarjosikin jatkuvasti uusia haasteita, se tarjosi niihin myös huomattavan määrän erilaisia työkaluja. Aika täydellinen ympäristö ihmiselle, joka haluaa oppia heittäytymään ja nauttimaan siitä. Oli hauska huomata, kuinka loppuviikosta alkoi olla jo hyvinkin mukavaa. Luokkakuvassamme ainakin on havaittavissa jo varsin vapautuneita hymyjä!

Kun muistaisikin aina, kuinka palkitsevaa uskaltaminen ja itsensä ylittäminen on. Jokainen kokemus opettaa jotain uutta, ja tekemisen myötä asiat yleensä löytävät järkevämmät mittasuhteet. Se, mikä itsestä on saattanut tuntua riittämättömältä, saakin monelta muulta vilpitöntä kiitosta.

Tunnistan ja tunnustan, että olen jättänyt elämässäni monta hyvää mahdollisuutta käyttämättä siksi, etten ole halunnut käydä tätä alun epämukavuutta läpi. Onneksi ihminen oppii. Esimerkiksi sen, että se epämukavuus on ihan oikeasti vain hetkellistä. Ainakin, jos itse niin haluaa.

Mieli kaipaa hieman ohjelmointia

Monday morning

Tämän viikon vietän Licensed Practitioner of NLP™ -kurssilla. Tunnelmakuva on napattu eilen, ensimmäisen kurssipäivän alussa.

NLP tulee sanoista neuro-linguistic programming,  neurolingvistinen ohjelmointi. Lyhyesti kuvailtuna se on prosessi, jonka kautta tulee tietoiseksi ajattelustaan, kommunikoinnistaan ja käyttäytymisestään. Tietoisuuden myötä näitä asioita voi kehittää.

Kun keväällä oivalsin, mitä kaikkea haluan tehdä yhdistääkseni elämäni tärkeimmät ja mielekkäimmät asiat, jouduin vastakkain kehittelemieni uskomusten ja ajatusmallien kanssa, joita olin vuosikaudet toistanut itselleni. Ymmärsin, että pahimmassa tapauksessa ne estäisivät minua saamasta haluamani.

Muutos alkoi tuona hetkenä, ja kesän aikana olen pystynyt muuttamaan paljon – edennyt monissa asioissa peräti harppauksin. Samalla on kypsynyt ajatus siitä, että jos niin mahtavia työkaluja todella on tarjolla kuin mitä olen NLP:stä ystäviltäni kuullut, niin totta kai halusin ne käyttööni.

Elämässäni on tapahtumassa isoja asioita, joista haluan kuoria esille koko niiden potentiaalin sen sijaan, että tyytyisin ihan hyvään. Haluan rentoutta ja luottamusta niin ajatuksiini kuin tekemisiini, jotta voisin lakata murehtimasta ja nauttia siitä, että olen vihdoin tekemässä jotain, mikä tuntuu omalta ja tärkeältä.

Nyt siis avoimin mielin aloittamaan toista kurssipäivää!

Toteutan yhden haaveistani

Aloitin tämän blogin sinä päivänä saamallani oivalluksella – ”Jos en uskalla sijoittaa itseeni, niin mihin sitten?”. Olin tekemässä isoja päätöksiä tulevaisuuttani ajatellen, päästämässä irti punomastani taloudellisesta turvaköydestä ja hyppäämässä tuntemattomaan. Tiesin, että nyt on pakko uskaltaa, vaikkei tuo tieto tehnyt siitä yhtään helpompaa.

Nyt ollaan jälleen tuon saman oivalluksen äärellä. Olen tiennyt jo jonkun aikaa, että paras, mitä tässä elämäntilanteessani voin itselleni, perheelleni ja tulevaisuudelleni tehdä, on käydä Licensed Practitioner of NLP -koulutus. Aika monta kertaa täytyi silti vetää keuhkot täyteen henkeä ennen kuin uskalsin hellittää otettani. Tiedän, että tuon koulutuksen jälkeen uskon entistä vahvemmin, että elämä kyllä kantaa. Voin luoda elämästäni juuri sellaisen kuin haluan.

Koulutuksen ajoitus on kaikin tavoin täydellinen. Noin intensiivinen viikko ei nykyisessä elämäntilanteessa olisi minulle mahdollinen, ellei mieheni kesäloma juuri tänä vuonna sattuisi olemaan niin myöhään – ja vähänkö olen sitäkin kironnut! Nyt se onkin siunaus. Mies hoitaa lapset ja minä pääsen elämäni oppiin!

Tasan kuukauden päästä!

Nyt sille BodyBalance-tunnille, jota olen koko viikon odottanut.