Kovalevyltä kuvakirjaksi

Valokuvakirjakurssi | Sandy TalarmoVietimme eilen toimistollani leppoisan kurssipäivän valokuvakirjojen parissa.

Idea tällaisesta kurssista syntyi, kun juttelimme kotien järjestämisen yhteydessä valokuvista ja siitä, kuinka valokuvakirjat jäävät usein vain hyviksi aikomuksiksi. Satuimme kaikki olemaan äitejä ja esille tulivat myös syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet siitä, ettei näitä kallisarvoisia vuosia saa dokumentoitua kirjoihin ja kansiin. Esikoinen on ehkä vielä kirjansa saanutkin, mutta kuopuksen kohdalla se sitten jäi.

Vuodet kuluvat ja kynnys tuntuu vain kasvavan samaa tahtia lasten kanssa. Syyllisyydestä tulee helposti ryhtymisen jarru. Niin kuin moni muukin tekemätön asia, kasvaa tämäkin projekti mielessä isommaksi kuin onkaan. Ja kun asia on niin tärkeä, ei lopputuloskaan saisi olla mitään muuta kuin täydellinen. Ryhdynpä tässä tekemään täydellistä valokuvakirjaa! Voi olla, että jää ryhtymättä.

Monella valokuvakirjojen tekeminen lykkääntyy sen vuoksi, että meillä on usein tarve edetä kronologisesti. Jos siis esimerkiksi lapsesta on tehty viimeksi valokuvakirja vauvana ja hän on nyt yhdeksän, voi näiden vuosien kiriminen kirjoiksi tuntua aikamoiselta urakalta. Voi tuntua hankalalta päästää irti siitä ajatuksesta, että pitäisi dokumentoida ihan kaikki – vaikka silloin myös ihan kaikki jää helposti dokumentoimatta.

Lisäksi arki on usein sen verran täyttä, että on vaikea kuvitella löytävänsä aikaa tuhansien kuvien selaamiseen, valitsemiseen ja sen päälle vielä uuden ohjelman opettelemiseen.

Madalla ryhtymisen kynnystä

  1. Unohda vuosien kuilu ja aloita uusimmista kuvista.
  2. Valitse kirjalle yksi selkeästi rajattu teema, esimerkiksi jokin tietty juhla tai tapahtuma.
  3. Tule tekemään kuvakirja pienryhmässä, jolloin saat nopeammin juonesta kiinni ja apu on lähellä.

Idea teemakirjaksi: syntymäpäivät

Jos väliin jääneet vuodet harmittavat, on erilaisia mahdollisuuksia saada lapsen kaikki ikävuodet yksiin kansiin, kun tehdään riittävän helppoja rajauksia. Yhtenä vaihtoehtona on tehdä valokuvakirja kaikista lapsen syntymäpäiväjuhlista. Kun jaat kirjan sivumäärän lapsen ikävuosilla, tiedät jo aika hyvin, kuinka monta sivua tai aukeamaa voit varata kullekin vuodelle.

Kuvia ei tarvitse olla jokaiselta vuodelta yhtä paljon, koska voit itse päättää, kuinka monta kuvaa kullekin aukeamalle tulee. Joltain vuodelta voi olla vain pari valokuvaa, joltain toiselta sitten taas vaikka kymmenen kirjan koosta riippuen. Kuvamuistojen rinnalle voi kirjoitella mieleen muistuvia hetkiä kultakin ikävuodelta.

Syntymäpäivien sijaan kirjan vuosittaiseksi teemaksi voi valita samaan tapaan kesälomat, joulut tai muut perheen vuosittaiset perinteet. Voit myös poimia kirjaksi tietyn kuukauden valokuvia jokaiselta vuodelta, esimerkiksi lapsen syntymäkuukauden mukaan.

Postikorttien säilyttäminen

Säilytä postikortit pystyssä laatikossa

Postikortteja on ilo katsella ja usein kortit sisältävät myös muistoja. Postikorttimuistot kannattaa kerätä vaikkapa laatikkoon, jossa ne voi säilyttää pystyssä. Näin kortit vievät vähän tilaa ja ovat helposti katseltavissa. Lisäksi laatikon kansi suojaa kortteja pölyltä.

Harkiten valittu laatikko näyttää kivalta kirjahyllyssä ja tällä tavalla muistoihin tulee palattuakin. Kirjahyllyssä tai muussa yhtä vaivattomassa paikassa on sekin etu, etteivät kortit jää ajelehtimaan tasoille tai paperipinoihin määrättömäksi ajaksi, vaan ne on helppo sujauttaa omalle paikalleen laatikkoon.

Samassa laatikossa voi säilyttää myös itselleen ostamansa postikortit. Laatikosta voi silloin tällöin poimia omaan tunnelmaan sopivan kortin vaikkapa jääkaapin oveen muistuttamaan itselle tärkeästä asiasta. Jonkin ajan päästä kortin voi laittaa takaisin laatikkoon ja valita esille uuden, sillä hetkellä puhuttelevan kortin.

Jos haluaa olla erityisen järjestelmällinen, voi laatikkoon askarrella kartongista välilehtiä esimerkiksi lähettäjän, ajankohdan, tapahtuman tai jonkun muun teeman mukaan.

Muistikirja työvälineenä

Muistikirjat Sandy Talarmo

Jos listaisin tärkeimpiä tavaroitani, olisi muistikirja ehdottomasti yksi niistä. Puhun muistikirjasta, mutta muistikirjani ovat yleensä vihkoja, joita on kevyempi kantaa mukana.

Kaikkialle kanssani kulkeva muistikirja tarkoittaa minulle ennen kaikkea mielenrauhaa, muun muassa seuraavista syistä:

  • Ideat ja oivallukset ovat usein pilkahduksia, joita en välttämättä muistaisi enää hetken kuluttua.
  • Kun asiat on kirjoitettu muistiin, vapautuu muistamiselta tilaa tekemiselle, olemiselle ja keskittymiselle.
  • Kirjoittaminen selkeyttää ja jäsentää ajatuksia, samoin piirtäminen. Hahmottelen usein erilaisia kaavioita ja miellekarttoja.

Muistikirja myös korvaa monet pienet lippuset ja lappuset, jotka pyörivät pöydillä ja ovat kadoksissa, jos niitä jossain kohtaa muistaisi tarvitsevansa.

Muistikirjat ovat käyttöä varten

Minulle muistikirja on ennen kaikkea työväline, mutta sen on oltava myös visuaalisesti mieleinen. Nautin kauniista tai hauskasta muistikirjasta, ja käytössä se ilahduttaa minua monta kertaa päivässä. Kun muistikirja on täynnä, onkin jo virkistävää siirtyä seuraavaan. Uuden muistikirjan aloittaminen on aina jotenkin juhlallinen ja innostava hetki.

Muistikirjoja ei tarvitse säilyttää ikuisesti

Vanhoille muistikirjoille on hyllyssä oma laatikkonsa ja palaan niihin tarvittaessa. Jossain vaiheessa käyn täydet muistikirjat läpi ajatuksen kanssa. Siirrän edelleen kiinnostavat jutut uuteen muistikirjaan ja revin vanhat paperinkeräykseen. Tällä tavalla tilaa vapautuu uudelle.

Saatan säilyttää pidempään sellaisia muistikirjoja, jotka liittyvät johonkin kurssiin tai joissa olen käsitellyt omia henkisiä prosessejani kirjoittamalla. Jossain vaiheessa nämä asiat ovat kuitenkin jo luonteva osa arkeani tai niihin ei enää muusta syystä tule palattua, joten nekin saavat västyä uuden tieltä.

Kaikkia muistiinpanoja ei tarvitse säästää

Photo: Depositphotos

Tuotamme ja selvittelemme elämämme aikana melkoisen määrän paperia. Joudumme toistuvasti arvioimaan, mitä papereita kannattaa säilyttää ja miten. Kotia järjestäessään lähes jokainen törmää opiskeluaikaisiin muistiinpanoihin. Mitä ihmettä niille tehdään?

Kodin järjestämistä käsittelevällä verkkokurssillani käytiin äskettäin antoisa keskustelu aiheesta. Kun tarkastelimme muistiinpanojen herättämiä tunteita ja ajatuksia, oli helppo huomata, miksi muistiinpanoja on säilytetty niin tunnollisesti. Niihin liittyy hyvin monenlaisia merkityksiä ja muistoja. Keskustelussa syntyi myös hauska idea voimakansiosta.

Saatan vielä tarvita tätä tietoa

Muistiinpanot ovat viihtyneet kansioissaan vuosikaudet kenenkään niitä vilkaisematta. Kun kansioihin lopulta palataan, vastaan tuleekin hyödylliseltä tuntuvaa tietoa. Kielenhuollon kurssimateriaali – ainahan kielioppisääntöjen kertausta tarvitaan!

Kuinka suurella todennäköisyydellä otat asiaksesi perehtyä kielioppisääntöjen kertaamiseen? Kuinka monta kertaa tämä ajatus on käynyt mielessäsi opintojen jälkeen? Kuinka monta kertaa olet kaivanut muistiinpanot esille kerrataksesi aiemmin oppimaasi? Todennäköistä on, että tarpeen ilmetessä tätäkin tietoa on helpompi etsiä internetistä kuin opiskeluaikaisista muistiinpanoista. Myös kirjasto säilyttää, huoltaa ja ajantasaistaa tietoa puolestamme.

Olen nähnyt niin paljon vaivaa

Opiskeluaikaisia muistiinpanoja säilytetään tunnollisesti jopa vuosikymmeniä. Ne tekevät edelleen näkyväksi sen ajan ja vaivan, joka opintoihin on aikanaan investoitu. Käsissämme on useiden vuosien edestä kirjoitettua, kopioitua ja mapitettua tietoa.

Itseäni on auttanut kasvava ymmärrys siitä, että olen kirjoittanut muistiinpanot oppiakseni, en niinkään säilyttääkseni oppimaani muistiinpanojen muodossa. Muistan, että ensisijaisesti kirjoittaminen auttoi minua keskittymään luennoilla ja jäsentämään kuulemaani. Totta puhuen, en monestikaan palannut muistiinpanoihini toistamiseen edes opiskeluaikana.

Kadotanko osaamiseni muistiinpanojen mukana?

Muistiinpanoihin palaaminen pitkän tauon jälkeen tekee vaikutuksen. Olen joskus oikeasti osannut ja ymmärtänyt tämän kaiken!

Kurssillani erityisesti pienten lasten äidit kokivat muistiinpanot todistusaineistoksi siitä, ettei aika ole kadonnut vain vaipanvaihtoon, vaan – heidän sanojaan lainatakseni – päässäkin on joskus liikkunut jotain. Jos muistiinpanoista luovutaan, katoaako osaaminen todistusaineiston mukana?

Tämä herättää pohtimaan, mitä muita keinoja olisi vaalia tunnetta osaamisesta. Millä tavalla tuo opiskeluaikana nähty vaiva on palvellut sinua elämässäsi? Millaista tiedon ja osaamisen pääomaa kannat mukanasi, vaikket enää palaisi muistiinpanoihisi? Mitä osaaminen tarkoittaa sinulle nykyisessä elämäntilanteessasi?

Voimakansio

Muistiinpanoja ei tarvitse tarkastella yhtenä kokonaisuutena, vaan sieltä voi poimia itselleen merkityksellisimmät paperit. Jos olet aiemmin säilyttänyt useita kansiollisia opiskeluaikaisia papereita, voit päättää tiivistää määrän ensi alkuun yhteen kansioon. Mitkä asiat innostavat edelleen? Millaisia papereita katsellessa tulee hyvä mieli? Millaisiin muistiinpanoihin palaisin, jos ne olisivat helposti saatavilla?

Muistiinpanojen keskellä syntyi idea voimakansiosta. Virallisen ansioluettelon rinnalle voi kerätä opiskelu- ja työhistoriastaan ne kannustavimmat ja innostavimmat muistot. Moni asia opinnoissa ja työelämässä on voinut olla alkuun vaikea ja uuvuttavakin, mutta nyt voi jo katsoa taaksepäin, taputtaa itseään olalle ja todeta, että hyvä minä!

Kirjoitukseni on julkaistu Kollega.fi -verkkolehdessä 25.3.2015.

Mitä työpöytäsi kertoo sinusta?

Stara uutisoi professori Eric Abrahamsonin tulleen siihen tulokseen, että henkilö, jolla on sotkuinen työpöytä, on ahkera ja kiireinen ja hän keskittyy ensisijaisesti työhönsä. Sekainen työpöytä on siis hänen mukaansa merkki ahkeruudesta ja tehokkuudesta.

Abrahamson on myös todennut, että sotkuinen työpöytä ei kerro ihmisen todellisesta järjestelmällisyydestä, sillä se mikä on toiselle sotku voi olla toiselle looginen järjestys.

Työpöytä kertoo elämäntilanteestasi, ei sinusta itsestäsi

Itse ajattelen, että työpöytäsi kertoo enemmän elämäntilanteestasi kuin sinusta itsestäsi. Sinä et ole työpöytäsi tai kotisi. Voit olla hyvin järjestelmällinen ja täydellisyyteen taipuvainen, mutta ympärilläsi voi silti olla kaaos. Tilanne on jossain kohtaa karannut käsistä vaikkapa väsymyksen, kiireen tai elämässä tapahtuneiden muutosten vuoksi.

Olennaisinta mielestäni on, miltä kaaos sinusta tuntuu. Pystytkö keskittymään olennaiseen, vaikka työpöytäsi on sekaisin? Jos pystyt, hyvä niin. Löydätkö tarvitsemasi hermostumatta? Jos löydät, hyvä niin. Tunnetko olosi mukavaksi? Jos tunnet, hyvä niin. Sellaista ei tarvitse ryhtyä korjaamaan, mikä ei ole alkujaankaan rikki.

Olen tässä myös samaa mieltä Abrahamsonin kanssa; toisen sotku on toisen looginen järjestys. Toimimme eri tavoin, joten tärkeintä on tunnistaa, millaisessa ympäristössä itse työskentelee parhaiten. Toiselle pöydän on oltava täysin tyhjä, toinen taas pääsee tunnelmaan, kun tykötarpeet ovat valmiiksi esillä.

Työpöytä

Oma työpöytäni näytti keväällä tältä. Toden totta, olin kiireinen. Työpöydästäni oli muodostunut laskutila ja väliaikainen säilö menemisteni ja tulemisteni välille.

Olinko ahkera? Työssäni kyllä. Ehkä vähän turhankin ahkera suhteessa siihen, kuinka paljon varasin aikaa palautumiseen ja työkykyni ylläpitämiseen, johon lasken myös mielekkäästä ympäristöstä huolehtimisen.

Olinko tehokas? En ollut. Keskittymiskykyni ei ole erinomainen alkujaankaan, ja epäjärjestyksen keskellä huomioni hajoaa joka suuntaan. Ahdistun, kun en tiedä, missä tietyt paperini ovat. Asioiden hoitaminen tuntuu minusta raskaalta, jos ensin on etsittävä tarvittavat paperit. Pelkkä ajatuskin puhalluttaa.

Olinko järjestelmällinen? Pohjimmiltani kyllä, ja juuri siksi pöytäni tilanne ahdisti ja ärsytti minua suunnattomasti. Sitä tosin ei voinut kukaan ulkopuolinen pöytäni perusteella tietää.

Mitä työpöydälleni tapahtui?

Koko työpöytä sai lähteä. Tilalla on nyt kirjahylly, jossa paperit ovat järjestyksessä lehtikoteloissa.

Huomasin, että kotona työskennellessäni istuin mieluiten sängyllä tai olohuoneen pöydän ääressä. Todellisuudessa en enää tarvinnut työpöytää, vaan paljon enemmän selkeää ja toimivaa tilaa papereille. Suurin osa papereistani liittyy työhöni ja nuo paperit ovat melko säännöllisessä käytössä. Lisäksi lasten päivähoidon ja alkavan koulutaipaleen myötä lapsiin liityvien papereiden määrä on moninkertaistunut. Vanha käytäntö ei enää toiminut, joten se on nyt päivitetty.

Mikä sinusta on haasteellisinta työpöydän ja papereiden järjestämisessä?

Olen tekemässä verkkokurssia papereiden järjestämisestä. Haluaisitko auttaa minua tekemään parhaan mahdollisen kurssin? Haluaisin kuulla, millaiset asiat ovat sinulle hankalia papereiden järjestämisessä. Mitä ihmettelet kerta toisensa jälkeen? Millaisiin ongelmiin törmäät? Mihin papereiden järjestäminen tyssää? Mikä sotkee ojennukseen saadut paperit?

Voit kertoa omista kokemuksistasi sivustoltani löytyvällä lomakkeella. Kaikki minulle kirjoittaneet saavat alennuskoodin tulevalle kurssille.

Matkamuistoja

Matkamuistoja

Palasin alkuviikosta Lontoosta ja halusin heti laittaa kaikki matkamuistoni esille ikävääni lievittämään (tai lisäämään). Työpöytääni kuuluu magneettinen muistitaulu, jonka tyhjensin näitä aarteitani varten.

Kauppakuitteja, metrolippuja, käyntikortteja, hotellin postikortit, lasinalunen. Voi olla, että teetän joukon jatkoksi vielä jonkun valokuvan. Kun katselen näitä lippuja ja lappuja, mieleeni tulvii hyvin eläviä muistoja ja tunnelmia. Ajan kanssa taululle ilmestyy taas muutakin, jotain lähtee aikanaan pois. Nyt tässä on kaikki tärkeä.

Näiden lisäksi mukana tuli pari lehteä, kirja ja tarpeeseen hankittu olkalaukku.


Viikkokirjeessä: Kun kotiahdistus iskee

Messusaalis – ja mitä sille tehdään

Messusaalis - ja mitä sille tehdään

Vietin pari päivää Apuväline-messuilla ja tulin miettineeksi, mitä kaikille niille esitteille ja käyntikorteille tapahtuu, kun messuilta palataan kotiin. Ovatko esitteet kauankin pinona työpöydän nurkalla tai unohtuuko messukassi eteisen naulakkoon?

Itseni tuntien näin voisi hyvin käydäkin. Kun asiasta on tietoinen, voi tilalle miettiä toisenlaisen toimintamallin. Mitä haluan, että näille kaikille innostaville ja mielenkiintoisille asioille tapahtuu?

Listaan muutamia itselläni toimivia juttuja ja toivon, että kerrot omat vinkkisi kommenttilaatikossa.

Vie kotiin vain se, mistä olet oikeasti kiinnostunut

Jos sinulle tarjotaan esitettä aiheesta, josta et ole kiinnostunut, voit ystävällisesti kieltäytyä. Kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita kaikesta tarjolla olevasta.

Varaa aikaa materiaalin läpikäyntiin

Kun merkitset messut kalenteriisi, voit jo samalla merkitä jollekin messujen jälkeiselle päivälle ajankohdan, jolloin käyt messumateriaalit läpi. Suosittelen varaamaan aikaa sen verran, että saat tehtyä kerralla myös tarvittavat toimenpiteet, kuten nettisivuihin tutustumisen ja mahdolliset yhteydenotot. Tällä tavalla messuilta tarttunut innostus ja ideat siirtyvät varmimmin myös käytäntöön.

Käyntikortit

Lisää puhelimesi muistioon ne numerot, joita tiedät jatkossa tarvitsevasi.

Mikäli et ehdi tutustua kaikkiin kiinnostaviin yrityksiin tai et tavoita kaikkia toivomiasi henkilöitä, laita nämä kortit sivuun ja päätä, milloin palaat asiaan.

Jos säilytät saamasi käyntikortit, säilytä ne yhdessä tietyssä paikassa. Itselläni on pieni laatikko, johon laitan kaikki säilytettävät kortit. Joku saattaisi pitää käyntikorttikansiota kätevämpänä, mutta minulle on tärkeintä, että kortit saa mahdollisimman helposti omalle paikalleen. Samalla voit vilkaista kaikki käyntikortit läpi ja heittää pois sellaiset, joita et enää tarvitse.

Esitteet

Käy esitteet läpi ja tutustu sinua kiinnostaviin tuotteisiin ja palveluihin. Hoida samalla myös mahdolliset yhteydenotot, jotta toivomasi asiat lähtevät etenemään. Tee tarvittaessa muistilista itsellesi, jos et saa kaikkea kerralla valmiiksi. Älä säilytä turhaan esitteitä, joiden tiedot löytyvät vaivattomasti netistä.

Esitteille, joita tiedät tarvitsevasi vielä myöhemminkin, voit varata oman kansion tai lehtikotelon. Käy sisältö läpi säännöllisesti tai viimeistään siinä vaiheessa, kun kansio on täynnä. Heitä turhat pois.

Toimiva kalenteri vapauttaa aikaa

Käytä kalenteria viisaasti

Ajankäytön hallinta ja suunnittelu helpottuvat huomattavasti, kun käytät itsellesi sopivaa kalenteria sinulle sopivalla tavalla. Monen ihmisen ennakkoluulot tai ongelmat kalenterin käyttämisessä johtuvat vain siitä, ettei käytössä oleva kalenteri sovi omiin tarpeisiin, eikä sen käyttämiseen ole syntynyt mielekästä rutiinia.

Millainen kalenteri palvelee juuri sinua?

Oikean kalenterin löydät, kun tunnistat oman tapasi hahmottaa aikaa ja tiedät, millaiseen käyttöön kalenteri pääasiassa tulee.  Jotkut käyttävät sujuvasti sähköistä kalenteria, jotkut tarvitsevat perinteisen kalenterin.

Omat vaatimukseni kalenterille:
– Kierresidottu paperikalenteri
– Yhdellä aukeamalla näkyy koko viikko.
– Päiväsarakkeet ovat rinnakkain.
– Jokaisessa sarakkeessa on erikseen kellonajat.
– Kalenteri mahtuu käsilaukkuun.

Minulle on siis tärkeää, että voin nähdä yhdellä silmäyksellä koko viikon. Koska päivät ovat rinnakkain ja tapahtumat merkitty oikeiden kellonaikojen kohtaan, erotan vaivattomasti, millaisia aamupäiviä, päiviä ja iltoja on tiedossa. Näen heti, missä on vielä tilaa ja mihin kannattaa jättää tyhjää, ettei viikko tule liian täyteen. Olen käyttänyt samankaltaista kalenteria useamman vuoden, joten rutiinit ovat hioutuneet hyvin sujuviksi.

Löysin viime viikolla täydellisen kalenterin ensi vuodelle (kuvassa). Malli noudatteli viime vuosien mallia ja ostopäätöksen viimeistelivät jokaiselle arkipäivälle varatut viiden kohdan tehtävälistat. Aivan mahtavaa!

Suunnittele etukäteen, edes muutama minuutti päivässä

Elokuussa viikkokirjeessäni oli seuraava vinkki:

Käytä muutama minuutti aamustasi kirjoittamalla ylös kolme tärkeintä asiaa kyseiselle päivälle. Voit laittaa lapun kalenterisi väliin tai muualle, missä se on helposti muistuttamassa sinua.

Nämä kolme asiaa voivat olla hoidettavia asioita, kannustavia ajatuksia tai vaikkapa tunteita, joita haluat valita kyseiselle päivälle.

Tapahtuipa päivän aikana mitä tahansa, sinun on helpompi keskittyä siihen, mikä sinulle on tärkeintä juuri tänään.

Valokuvien säilyttäminen

Photo books

Valokuvien säilyttämisestä tulee usein puhetta, ja valokuvauksen harrastajana asia onkin lähellä sydäntäni.

Ulkoiset kovalevyt

Ulkoiset kovalevyt ovat pienikokoisia ja käteviä. Meillä on käytössä useampi ulkoinen kovalevy, jotka pyritään päivittämään säännöllisesti. Kaikkia kovalevyjä ei kannata säilyttää samassa osoitteessa. Kovalevyt ja kannettavat tietokoneet kulkevat helposti, jolloin uusien kuvien siirtäminen talteen on kätevää joka tapauksessa.

Verkkopalvelut

Käytämme myös Flickriä, jonne olemme jo useamman vuoden ajan ladanneet parhaat kuvamme. Palvelu sopii erinomaisesti myös kuvien julkaisuun ja jakamiseen. Perhekuvat ja muut henkilökohtaisemmat kuvat voi suojata yksityisasetuksilla. Netistä löytyy muitakin paikkoja, joissa kuvia voi säilyttää turvallisesti. Olen käyttänyt jonkun verran myös DropboxiaGoogle drive ja Crashplan mainittiin myös, kun kyselin asiasta kavereiltani.

Vanhat kuvat, diat ja negatiivit digitaaliseen muotoon

Koska valokuvaaminen, vanhat valokuvat ja muistojen tallentaminen ovat itselleni tärkeitä asioita, olen hankkinut skannerin, jolla voi skannata paperikuvien lisäksi myös negatiivit ja diat. Monet kirjastot tarjoavat vastaavia skannausmahdollisuuksia, ja skannauspalveluita voi myös ostaa.

Etenkin vanhat värikuvat ja värikuvien negatiivit kestävät huonosti aikaa, joten ne kannattaa käydä läpi. Huomasin äskettäin, että monien 80-luvun kuvien negatiivit eivät ole enää sävyiltään alkuperäisessä kunnossa. Skannauksen jälkeen kuville voi vielä tehdä paljonkin erilaisilla kuvankäsittelyohjelmilla. Esimerkiksi Googlen Picasa on helppokäyttöinen ja ilmainen.

Valokuvakirjat

Valokuvakirjat voivat olla monipuolisempia kuin alkuun osaisi ajatellakaan. Meillä niitä on teetetty paljon niin itselle kuin lahjaksikin.

Erityisesti lasten jutuista on saanut mukavia kokonaisuuksia, kun valokuvien lisäksi on käytetty skannattuja piirustuksia, sekä valokuvia askarteluista ja muista harrastuksista. Kuvat on höystetty ajankohtaisilla muistoilla. Olen kirjannut ylös sen hetken suosikkijuttuja, hauskoja lausahduksia ja muita tarinoita.

Toinen projektini ovat olleet sukuni vanhat valokuvat. Kuvat ovat olleet enimmäkseen irrallaan vähän siellä ja täällä, olen niitä aikojen saatossa haalinut kasaan. Paljon on kuvia ilman minkäänlaisia kuvatekstejä. Olen kysellyt niistä vanhemmilta sukulaisiltani, kirjannut ylös muistoja ja tarinoita. Tämä kannattaa tehdä nyt, kun on vielä kirkasmuistisia ihmisiä kertomassa kuvista.

Kuvista ja tarinoista koostetut valokuvakirja vievät vähän tilaa, ovat helposti selailtavissa ja ilahduttavat monia. Kun tein ensimmäisen tällaisen kirjan, moni sukulainen tilasi sen itselleen. Muistot ovat nyt varmassa tallessa, ja niistä on iloa myös jälkipolville.

Paperiset kuvat

Paperiset kuvat säilyvät parhaiten laadukkaissa valokuva-albumeissa. Moni askartelusta pitävä taiteilee itse uniikit albumit skräppäillen. Tällöin materiaalien suhteen kannattaa olla huolellinen, sillä jotkut materiaalit tuhoavat valokuvia ajan kuluessa. Askartelutarvikeliikkeet osaavat neuvoa sopivien tuotteiden valinnassa.

Valokuvien karsiminen

Varsinkin näin digikameroiden aikana kuvia tulee räpsittyä huoletta, ja samasta kohteesta saatetaan varmuuden vuoksi ottaa useita kuvia. Säilytä vain onnistuneet kuvat. Pyri siihen, että poistat epäonnistuneet kuvat heti, ja samankaltaisista otoksista säilytät vain parhaat. Turhat kuvat kuormittavat myös tietokonetta, ja myöhemmin on iso urakka poistaa turhia kuvia pidemmältä ajalta. Kerron tämän tuhansien, tuhansien valokuvien kokemuksella.

Filmikameroiden aikaan kehitettiin yleensä kaikki rullan kuvat, ja säästöön on voinut jäädä myös ne epäonnistuneet kuvat. Valokuviakin saa ihan reilusti heittää pois, jos ne eivät esitä mitään itselle merkityksellistä. Jos kuvat koskettavat enemmän joitain sukulaisia tai ystäviäsi, voit tarjota kuvia heille.

Kerro omat vinkkisi ja käytäntösi. Mikä teillä toimii?

Lue myös: Luokittelu tuo selkeyttä arkeen

10 syytä laittaa paperit järjestykseen

Paperwork

10 hyvää syytä laittaa paperit järjestykseen

1. Voit olla rauhallisin mielin, kun tiedät löytäväsi minkä tahansa paperin tarvittaessa.
2. Laskut tulevat varmimmin maksetuiksi ajallaan.
3. Kadonneiden papereiden korvaamiseen ei tarvitse laittaa aikaa, eikä rahaa.
4. Etuuksiin tai korvauksiin liittyvät asiat hoituvat viivytyksettä, kun paperit ovat valmiiksi kasassa.
5. Läheisesi pystyvät hoitamaan asioita puolestasi, jos sinulle sattuu jotain.
6. Terveydestä huolehtiminen tai sairauden hoitaminen on helpompaa, kun kaikki asiaan liittyvät paperit ovat tallessa.
7. Saat paremman kokonaiskuvan taloudestasi ja elämäntilanteestasi.
8. Olosi on varmempi, kun asiat ovat hallinnassasi ja niiden hoitaminen on sujuvaa.
9. Sinulla on enemmän tilaa, kun paperit ovat hyvässä järjestyksessä ja turhat on heitetty pois.
10. Siivoaminen ja järjestyksen ylläpitäminen käyvät mukavammin ilman paperipinoja.

Voit aloittaa jo tänään. Hyvän järjestyksen noudattamiseen ei tarvitse odottaa täydellistä hetkeä tai täydellistä järjestystä. Voit tästä eteenpäin alkaa laittaa käteesi osuvat tärkeät paperit vaikka vain yhteen laatikkoon tai lehtikoteloon.

Tämän jälkeen voit varata esimerkiksi kymmenen minuuttia päivässä siihen, että lajittelet papereita aihepiireittäin muovitaskuihin. Siitä sitten aikanaan mappeihin, kodinkansioon tai mikä sitten omalla kohdallasi onkin se paras ratkaisu. Laatikkokin voi toimia hyvin!

Nyt on oleellista alkaa hillitä kotiin tulevan paperin tulvaa. Vaikka et tekisi vielä mitään muuta, paperipinot eivät ainakaan verso enää vallattomasti.

Jos paperisi ovat jo järjestyksessä, onnittele itseäsi!