Miksi joitain asioita ei saa tehdyksi?

Viime aikoina on tullut puheeksi useamman asiakkaan kanssa yksi selkeä syy, miksi aloittaminen tuntuu joskus niin vaikealta ja monimutkaiselta, että sitä lykkää loputtomiin. Vaikeus on siinä, että asioita ajattelee liian monta askelta eteenpäin, jolloin niistä tulee monimutkaisia.

Kodin järjestämisestä saa tähän hyvän esimerkin. Olen jakanut kodin järjestämisen kolmeen selkeään vaiheeseen:

1) tarpeettoman karsiminen
2) samankaltaisten tavaroiden kerääminen yhteen
3) toimivien paikkojen miettiminen tavararyhmille

Mitä sekavampi tilanne on, sitä oleellisempaa on keskittyä yhteen vaiheeseen kerrallaan – siis todella olla miettimättä seuraavia vaiheita vielä lainkaan. Jos taas yrittää tehdä vähän kaikkea kerralla, on lopputuloksena usein vain isompi sotku.

”Kun en mä sit tiedä, mihin mä nää laitan.”

Kun alat karsia tarpeetonta, oleellista on tietää vain se, mihin tarpeettomat tavarat viedään. Karsimisen vaiheessa ei siis tarvitse yrittää järjestää säilytettäviä tavaroita oikeille paikoilleen, koska tässä vaiheessa voi olla vielä mahdotonta tietää, mikä järkevin säilytysratkaisu tulee olemaan. Voi myös olla, ettei tarvittavaa tilaakaan ole vielä olemassa.

Voit siis rauhassa ottaa yhden laatikon tai hyllyn kerrallaan, karsia tarpeettoman ja antaa muun vielä olla niin kuin on. Kun keskityt ensin pelkkään karsimiseen, tekemisen meininki ei keskeydy paikkojen miettimiseen. Karsimalla teet tilaa ja samalla saat koko ajan selkeämmän käsityksen siitä, mitä sinulla on ja kuinka paljon. Tämän vaiheen päätteeksi olet siis valmiimpi seuraavaan vaiheeseen.

Missä kohtaa polkua seisot?

Sama tilanne on myös esimerkiksi unelmien toteuttamisessa. Koska et tiedä vielä jokaista askelta kohti unelmaasi, voi tuntua siltä, ettei asia ole sinulle lainkaan mahdollinen.

Mutta kuvittelepa itsesi seisomassa mutkittelevalla metsäpolulla. Seisot paikallasi ja näet sen verran kuin juuri siitä kohtaa on mahdollista nähdä. Mitä tapahtuu, kun otat yhden askeleen? Näet todennäköisesti jotain, mitä et vielä edellisellä askelmalla nähnyt. Kun otat taas askeleen, näet ehkä jo seuraavan mutkan taakse. Näet jotain, mitä et olisi vielä kaksi askelta sitten osannut kuvitellakaan.

Tällä tavalla löytyvät myös monet ratkaisut erilaisten asioiden ja unelmien toteuttamiseksi. Askel kerrallaan.

Helpompaa elämää

Johanna Junkkari

”Reissun loppuvaiheessa törmäsin netissä sattumalta Life Coach Sandy Talarmon valmennukseen nimeltään ”Ihan omaa aikaa”, jonne oitis ilmoittauduin. Kurssi oli vain muutama päivä reissusta kotiutumisen jälkeen, ja tällä muutaman tunnin iltakurssilla yhden ainoan kysymyksen herättämien ajatusten myötä alkoi tapahtua rytinällä.”

Näin kirjoittaa Johanna Junkkari uudessa Helpompaa elämää -kirjassaan.

Elettiin kevättä 2013 ja Johanna oli viettänyt juuri kolme kuukautta ulkomailla maailman menoa ja omaa elämäänsä miettien. Ihan omaa aikaa -illan aikana Johanna oivalsi, että hänen suurin ongelmansa ei suinkaan ole asiat, tapahtumat tai olosuhteet, vaan se löytyikin hänen omista ajatuksistaan. Tämän oivalluksen jälkeen Johannan matka jatkui pian NLP:n peruskurssille, sekä MB Elämäntaidon valmentajan koulutukseen.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Johanna on kirjoittanut hyvin rehellisen ja käytännönläheisen kirjan näiden vuosien aikana kokemistaan elämänmuutoksista, sekä matkan varrella mukaan tarttuneista oivalluksista.

Moni ihminen pohtii valmennukseen tulemista omalla kohdallaan. Milloin valmennukseen kannattaa mennä? Mitä valmennuksessa tapahtuu? Voisiko valmennus selkeyttää elämääni? Johanna on osannut kuvata valmennuksen merkitystä omassa elämässään niin hyvin, että pyysin häntä vastaamaan muutamaan näistä kysymyksistä.

Mihin life coachia tarvitaan?

Itse koen, että valmennus on loistava tapa selkeyttää omia, monesti sekavia ajatuksia – oli kyse sitten mistä elämän osa-alueesta tahansa. Valmennukseen mennäkseen ei siis tarvitse olla mitään isoa ongelmaa tai kriisiä, tai ongelmaa ylipäätään, vaan valmennus toimii itselleni erityisen hyvin myös selkeyttäjänä tilanteessa kuin tilanteessa.

Mitä valmennuksessa tapahtuu? 

Valmennukseen mennessä on tuntunut, että jokin asia junnaa paikallaan, eikä mitään järkevää ratkaisua meinaa löytyä, vaikka asiaa kuinka joka kantilta miettii. Valmennuksessa esitettyjen kysymysten avulla asia onkin alkanut selviämään kuin itsekseen – olen siis kysymysten avulla itse löytänyt kaikki vastaukset asioihini.

Oleellista on päästä valmennuksessa asian todelliseen ytimeen. Tämä on onnistunut, kun kysymyksiä kysytään tarpeeksi ja kaivetaan esille nimenomaan se, mikä on todellinen asian ydin, eikä esimerkiksi ne selitykset, joita itse koittaa itselleen kerta toisensa jälkeen markkinoida.

Vaikka olen itsekin nykyisin valmentaja, kaipaan säännöllisesti valmennusta. Itseään ei voi valmentaa kovinkaan hyvin, vaikka kuinka tietäisi oikeat kysymykset ja tekniikat. Toisen valmentajan tuki ja kannustus on ollut itselleni oleellisen tärkeää.

Kuinka valmennus tuki kirjan kirjoittamista?

Kirjaprojekti olisi takuuvarmasti jäänyt kesken ilman valmennusta. Kävin Sandyn valmennuksessa useamman kerran projektin aikana, milloin hakemassa vahvistusta suunnalle mihin kirjaa haluan viedä, milloin kirjoitusaikatauluun, milloin kirjan markkinointiin.

Todellinen ongelmani taisi kuitenkin koko matkan ajan olla uskalluksen puute. En olisi uskaltanut julkaista kirjaa ilman Sandyn valmennuksissa saamaani tukea, kannustusta ja rohkaisua. On hienoa, kun Sandy valmentajana uskoi minuun 110 % silloinkin, kun itse en uskonut.

Ja mikä olikaan se kysymys, johon Johanna löysi vastauksen Ihan omaa aikaa -valmennuksessani?

Mikä on tärkeää juuri nyt?

Saat Helpompaa elämää -kirjan nyt hintaan 19,90 € kampanjakoodilla vapaanavirtaavia. Normaalisti 24,90 €.

Mikä on sinulle totta tänään?

Matkalla

Koostin viikonloppuna valokuvakirjan viime vuoden Instagram-kuvistani.

Huomattavan paljon kuvia linja-autoasemista, rautatieasemista, maisemista junien ja linja-autojen ikkunoista – etenkin ihmiselle, joka vielä muutama vuosi sitten oli sitä mieltä, että ei sitten ainakaan sellaista työtä, jossa joutuu yhtään matkustamaan!

Huomattavan paljon kuvia Lontoosta eri vuodenaikoina – etenkin ihmiselle, joka ei vielä reilu vuosi sitten voinut kuvitellakaan enää lentävänsä yhtään mihinkään.

Huomattavan paljon kuvia yrittäjän arjesta – etenkin ihmiselle, jonka ei pitänyt enää ikinä ryhtyä yrittäjäksi.

Mikä muuttui?

Uskon, että kaiken ytimessä on luottamus elämää kohtaan. Se on kasvanut kuluneen kolmen vuoden aikana niin merkittävästi, että sitä on vaikea kuvailla. En edes ymmärtänyt, kuinka vähän tuota luottamusta oli ennen kuin se alkoi kasvaa.

Luottamus alkoi kasvaa valmennuksen kautta. Valmennus on avannut minulle mahdollisuuden tarkastella avoimesti ja rehellisesti itseäni, elämääni, uskomuksiani ja ajatusmallejani. Samalla se on antanut paljon erilaisia keinoja muuttaa näitä vanhoja uskomuksia ja ajatusmalleja, jotka eivät enää palvele minua.

Kasvanut luottamus on mahdollistanut itseni kohtaamisen, mahdollisuuksien näkemisen ja niihin tarttumisen, päätösten tekemisen. Aiemmin tein valintoja ja päätelmiä epävarmuuden kautta, jolloin maailmani kutistui hyvin pieneksi. Uskoin, etten halunnut asioita, joita todellisuudessa vain pelkäsin. Kielsin itseltäni monta asiaa, joita tänään rakastan.

Jos nyt ajattelet omaa elämääsi, tunnetko enemmän epävarmuutta vai luottamusta?
Mikä on sinulle totta tänään?

Varmaksi en tiedä, mutta luotan

Sandy-Talarmo-Hampstead-Heath-600

Löysin juuri lähes päivälleen vuosi sitten kirjoittamani viikkokirjeen, jonka teema on edelleen hyvin ajankohtainen. Tuntuu hyvältä huomata, että tuolloin tuntemani luottamus ja suhtautuminen asioiden järjestymiseen on vain vahvistunut kuluneen vuoden aikana. Voin yhä luottavaisempana todeta, että näinhän se on.

17.12.2013

Tämän viikkokirjeen kirjoittamisprosessi on ollut erikoinen. Päiväkaudet on mielessäni vilistänyt aiheita, joita olen sovitellut tähän tekstimuotoon – ja pyyhkinyt pois. Päällimmäisenä taitaa sinnikkäästi kieppua luottamuksen teema, joka on nyt elämässäni erityisen pinnalla, ja josta olen kirjoittanut aiemminkin.

Sille on tapahtunut jotain, luottamukselle. Se on kasvanut ja muuttanut muotoaan. Olen tainnut oivaltaa, että varmuus ja luottamus eivät ole sama asia. En voi saada varmuutta tulevasta, mutta voin silti tuntea luottamusta asioiden järjestymisestä ajallaan.

Tämän tekstin piti esimerkiksi olla valmis jo eilen, jotta voisin ajastaa viikkokirjeen tälle aamulle. No, eilen oli päiväkotiin tutustuminen, eikä sen jälkeen tullut hetkeä, jolloin olisin voinut istua rauhassa ja kirjoittaa ajatuksella paria riviä enempää. Se teksti syntyy sitten huomenna, ajattelin tyynesti. En tiedä vielä, missä vaiheessa tai mistä aiheesta, mutta se syntyy kyllä.

Joulukuu on kulunut nopeammin kuin olin ajatellut. Tehtävälistani tälle kuukaudelle on ollut töiden osalta pitkä. Aloin jo hieman ahdistua siitä, etten ole saanut asioita aikaiseksi siinä tahdissa kuin olin etukäteen suunnitellut. Pysähdyin ajattelemaan asiaa. Tämä on viimeinen kotiäitikuukauteni. Työni aikataulut ovat suurelta osin itseni laatimia ja liittyvät tulevaan kirjaan, verkkokurssiin ja valmennuksiin. Nyt on tämä hetki.

Sen sijaan, että puskisin väkisin eteenpäin, antaudun tälle hetkelle ja teen ilolla sen, minkä voin. Luotan siihen, että asiat valmistuvat oikeaan aikaan. Tehtävät asettuvat mielekkäästi tärkeysjärjestyksen, kun kuuntelen itseäni ja muistan kysyä itseltäni useamman kerran päivässä, mikä on tärkeintä juuri nyt.

Ja kyllä, Unelmien koti -verkkokurssi valmistui aikanaan, samoin Yksinkertaistamisen tehtäväkirja. Molemmilla on ollut tänä vuonna merkittävä rooli monessa myönteisessä muutoksessa.

Punainen lankasi vuodelle 2015

mood_board_sandy_talarmo

Kirjoitin lokakuun lopussa viikkokirjeessäni, kuinka vuosi sitten valitsin tämän vuoden sanaksi englanninkielisen sanan open, ja kuinka toden totta olen avautunut elämälle ja sen suomille mahdollisuuksille tänä vuonna isommin kuin koskaan aikaisemmin.

Teemaa on nyt harjoiteltu menestyksekkäästi vuoden verran, joten ensi vuonna haluan nostaa esille uuden teeman punaiseksi langakseni. Aloitin uuden teeman pinnalle nostamisen tekemällä tunnelmakartan ensi vuodelle.

Lontoon tunnelmat olivat vahvasti esillä, joten käytin kartassani paljon omia valokuviani sieltä. Halusin karttaani myös eräät aiemmin mieleeni jääneet kuvat kahden vuoden takaisesta Deko-lehdestä.

Näitä sisustuskuvia katsellessani panin merkille, että huoneiston malli on melko tyypillinen tietyn aikakauden englantilaisille taloille. Kun aloin lukea tekstiä, kävikin ilmi, että kyseinen talo sijaitsee Lontoossa. En ollut enää edes yllättynyt!

mood_board_sandy_talarmo_23

Eniten itse prosessissa ilahdutti se, että esille nousi sanoja, joita en ollut aiemmin pyöritellyt mielessäni, mutta jotka nyt tuntuivat todella osuvilta ja rohkaisivat ajattelemaan isommin. Näiden sanojen kautta ymmärsin, että joiltain osin edelleen alitajuisesti pidättelen itseäni.

Huomasin, että saatan edelleen ajatella joistain asioista niin, että ei tuollainen voi olla minulle mahdollista. Jopa niinkin, että olisi suorastaan naiivia ajatella, että tuollaista voisi tapahtua. Hyvä, että asia tuli esille, koska siitä syntyi rakentava sisäinen keskustelu.

Kun olin käynyt tämän keskustelun itseni kanssa ja muistelin tämän vuoden upeita kokemuksia päinvastaisesta, löysin rohkeuden luoda kartalle ne asetelmat, joista tulee aidosti se tunne, että wau – juuri tätä haluan! Juuri näiden tunteiden haluan ohjaavan valintojani ensi vuonna.

No, mikä on teemani ensi vuodelle? Kun on saanut kartalleen jotain itselleen todella isoa, sen jakaminen voi ujostuttaa ja vaatia sulattelua. Nyt valitsemani teema nousi ehdolle jo vuosi sitten, mutta silloin en uskaltanut sitä vielä valita. Edelleen kihelmöi, mutta ihanalla tavalla. Nyt on tämän aika!

mood_board_sandy_talarmo_2

Pakko kertoa tähän loppuun hauska sattumus. Tein tunnelmakartan sunnuntaina. Kartan vasempaan laitaan tuli kuva kauniin yksinkertaisesta keittiöstä – niitä Lontoon sisustuskuvia. Tämän jälkeen meiltä hajosi kylpyhuoneesta pistorasia, jonka vuoksi jouduimme soittamaan vuokraemännällemme. Samalla otimme puheeksi keittiöremontin, josta olimme maininneet jo viime vuonna. Keskiviikkona saimme tietää, että saamme ensi vuonna uuden keittiön! Tällä tulee olemaan valtavan suuri vaikutus siihen, miltä kotimme minusta tuntuu.

=

Nauti toteutuneista unelmistasi

Regent Street London

Olen puhunut viime aikoina paljon unelmien toteuttamisesta. Tähän liittyy yksi tärkeä asia, jonka haluan nostaa esille. Unelmia toteuttaessaan on oleellista pitää huoli myös siitä, että sinulla on tilaa, aikaa ja energiaa todella nauttia toteutuneista unelmistasi.

Huomasin äskettäin, että omalla kohdallani tässä on jälleen hieman parantamisen varaa, joten laadin itselleni listan tarvittavista toimenpiteistä. Kolmen kohdan listani on vapaasti sovellettavissa, ja nämä kolme seikkaa tukevat myös unelmien toteuttamisessa.

Mitä alla olevat otsikot voisivat tarkoittaa omassa elämässäsi?

1. Vaali terveyttäsi

Annoin juuri itselleni joululahjaksi jäsenyyden kuntosalille, jossa pidetään lempituntejani, ja jonne on riittävän helppo mennä. Tavoitteena on lisätä energiaa pitämällä keho liikkeessä ja lihakset hyvässä kunnossa.

2. Selkeytä kotisi

Olen ollut niin paljon menossa, että kotimme kaipaa jälleen selkeyttämistä. On leluja ja vaatteita, joita voi laittaa jo kiertoon. On tavaroita, jotka ovat nykyisessä elämäntilanteessa turhaan parhailla paikoilla, ja vastaavasti tärkeitä tavaroita, jotka eivät ole helposti saatavilla. Tavoitteena on selkeys, jota jokaisen perheenjäsenen on taas helpompi pitää yllä.

3. Valitse työsi painopisteet

Rakastan työtäni, joka elää ja kasvaa mukanani. Kasvu tarkoittaa myös sitä, että minun on tunnistettava ne asiat, joille haluan antaa enemmän tilaa. Valitsen asiat, joihin haluan työssäni keskittyä. Tämä tarkoittaa sitä, että joistain muista asioista on tällä hetkellä luovuttava. Tavoitteena on pitää työn määrä mielekkäänä ja sisältö laadukkaana.

Lue tällä viikolla ilmestynyt viikkokirjeeni kokonaisuudessaan.

Arjen huomioista syntyi korttipakka

Korttipakka_600

Useita vuosia sitten esikoiseni suostui nukkumaan päiväunet vain ulkona vaunuissa. Portaiden vuoksi emme päässeet kesken päiväunien kotiin, joten naapurusto tuli tutuksi päivittäisillä parin tunnin kävelylenkeillä.

Aika pian keksin alkaa kantaa kameraa mukana aikani kuluksi. Kameran kanssa kulkiessani aloin nähdä tutut lähitienoot aivan uusin silmin, ja erilaiset valokuvaprojektit saivat etsimään mitä merkillisimpiä yksityiskohtia reittieni varrelta. Aloin muutenkin kiinnittää arjessani huomioita asioihin, joita en ollut aiemmin huomannut lainkaan.

Valokuvaamisesta tuli arjen ilo ja rakas harrastus, ja nyt näistä vuosien varrella otetuista tuhansista valokuvista on valittu 54 otosta Selkeyttävään korttipakkaan muidenkin iloksi ja työvälineeksi.

Kuvia selatessani ei voinut kuin todeta, että jestas sentään, kaikkea sitä onkin tullut kuvattua, mutta juuri siksi kuvat sopivatkin pakkaan niin hyvin. Ne jättävät reilusti tilaa erilaisille tulkinnoille ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivan symboliikan löytämiselle.

Tällä hetkellä tarjolla on kaksi pakkaa. Molemmissa pakoissa on samat 54 kuvaa, mutta toisessa pakassa kuvien kääntöpuolella on englanninkielisiä kysymyksiä, kun taas toinen pakka koostuu pelkistä kuvakorteista ilman kysymyksiä.

Kortteja voi käyttää hyvin monipuolisesti omaksi iloksi ja inspiraatioksi, mutta ne ovat myös mainio työväline esimerkiksi valmentajille ja kouluttajille. Nettisivuiltani voi ladata ideoita korttien käyttöön.

=

Lue lisää kuulumisia tämän viikon viikkokirjeestäni.