Kovalevyltä kuvakirjaksi

Valokuvakirjakurssi | Sandy TalarmoVietimme eilen toimistollani leppoisan kurssipäivän valokuvakirjojen parissa.

Idea tällaisesta kurssista syntyi, kun juttelimme kotien järjestämisen yhteydessä valokuvista ja siitä, kuinka valokuvakirjat jäävät usein vain hyviksi aikomuksiksi. Satuimme kaikki olemaan äitejä ja esille tulivat myös syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet siitä, ettei näitä kallisarvoisia vuosia saa dokumentoitua kirjoihin ja kansiin. Esikoinen on ehkä vielä kirjansa saanutkin, mutta kuopuksen kohdalla se sitten jäi.

Vuodet kuluvat ja kynnys tuntuu vain kasvavan samaa tahtia lasten kanssa. Syyllisyydestä tulee helposti ryhtymisen jarru. Niin kuin moni muukin tekemätön asia, kasvaa tämäkin projekti mielessä isommaksi kuin onkaan. Ja kun asia on niin tärkeä, ei lopputuloskaan saisi olla mitään muuta kuin täydellinen. Ryhdynpä tässä tekemään täydellistä valokuvakirjaa! Voi olla, että jää ryhtymättä.

Monella valokuvakirjojen tekeminen lykkääntyy sen vuoksi, että meillä on usein tarve edetä kronologisesti. Jos siis esimerkiksi lapsesta on tehty viimeksi valokuvakirja vauvana ja hän on nyt yhdeksän, voi näiden vuosien kiriminen kirjoiksi tuntua aikamoiselta urakalta. Voi tuntua hankalalta päästää irti siitä ajatuksesta, että pitäisi dokumentoida ihan kaikki – vaikka silloin myös ihan kaikki jää helposti dokumentoimatta.

Lisäksi arki on usein sen verran täyttä, että on vaikea kuvitella löytävänsä aikaa tuhansien kuvien selaamiseen, valitsemiseen ja sen päälle vielä uuden ohjelman opettelemiseen.

Madalla ryhtymisen kynnystä

  1. Unohda vuosien kuilu ja aloita uusimmista kuvista.
  2. Valitse kirjalle yksi selkeästi rajattu teema, esimerkiksi jokin tietty juhla tai tapahtuma.
  3. Tule tekemään kuvakirja pienryhmässä, jolloin saat nopeammin juonesta kiinni ja apu on lähellä.

Idea teemakirjaksi: syntymäpäivät

Jos väliin jääneet vuodet harmittavat, on erilaisia mahdollisuuksia saada lapsen kaikki ikävuodet yksiin kansiin, kun tehdään riittävän helppoja rajauksia. Yhtenä vaihtoehtona on tehdä valokuvakirja kaikista lapsen syntymäpäiväjuhlista. Kun jaat kirjan sivumäärän lapsen ikävuosilla, tiedät jo aika hyvin, kuinka monta sivua tai aukeamaa voit varata kullekin vuodelle.

Kuvia ei tarvitse olla jokaiselta vuodelta yhtä paljon, koska voit itse päättää, kuinka monta kuvaa kullekin aukeamalle tulee. Joltain vuodelta voi olla vain pari valokuvaa, joltain toiselta sitten taas vaikka kymmenen kirjan koosta riippuen. Kuvamuistojen rinnalle voi kirjoitella mieleen muistuvia hetkiä kultakin ikävuodelta.

Syntymäpäivien sijaan kirjan vuosittaiseksi teemaksi voi valita samaan tapaan kesälomat, joulut tai muut perheen vuosittaiset perinteet. Voit myös poimia kirjaksi tietyn kuukauden valokuvia jokaiselta vuodelta, esimerkiksi lapsen syntymäkuukauden mukaan.

Arjen huomioista syntyi korttipakka

Korttipakka_600

Useita vuosia sitten esikoiseni suostui nukkumaan päiväunet vain ulkona vaunuissa. Portaiden vuoksi emme päässeet kesken päiväunien kotiin, joten naapurusto tuli tutuksi päivittäisillä parin tunnin kävelylenkeillä.

Aika pian keksin alkaa kantaa kameraa mukana aikani kuluksi. Kameran kanssa kulkiessani aloin nähdä tutut lähitienoot aivan uusin silmin, ja erilaiset valokuvaprojektit saivat etsimään mitä merkillisimpiä yksityiskohtia reittieni varrelta. Aloin muutenkin kiinnittää arjessani huomioita asioihin, joita en ollut aiemmin huomannut lainkaan.

Valokuvaamisesta tuli arjen ilo ja rakas harrastus, ja nyt näistä vuosien varrella otetuista tuhansista valokuvista on valittu 54 otosta Selkeyttävään korttipakkaan muidenkin iloksi ja työvälineeksi.

Kuvia selatessani ei voinut kuin todeta, että jestas sentään, kaikkea sitä onkin tullut kuvattua, mutta juuri siksi kuvat sopivatkin pakkaan niin hyvin. Ne jättävät reilusti tilaa erilaisille tulkinnoille ja kulloiseenkin tilanteeseen sopivan symboliikan löytämiselle.

Tällä hetkellä tarjolla on kaksi pakkaa. Molemmissa pakoissa on samat 54 kuvaa, mutta toisessa pakassa kuvien kääntöpuolella on englanninkielisiä kysymyksiä, kun taas toinen pakka koostuu pelkistä kuvakorteista ilman kysymyksiä.

Kortteja voi käyttää hyvin monipuolisesti omaksi iloksi ja inspiraatioksi, mutta ne ovat myös mainio työväline esimerkiksi valmentajille ja kouluttajille. Nettisivuiltani voi ladata ideoita korttien käyttöön.

=

Lue lisää kuulumisia tämän viikon viikkokirjeestäni.

Reissuluennoitsija Pinkie

Pinkie

Torstaina pidin Arkea uusin silmin -luennon, jonka loisteliain tähti oli pieni vaaleanpunainen maailmanmatkaaja.

Neuloin Pinkien lokakuussa 2009, jonka jälkeen tuo omaksi persoonakseen muotoutunut pieni villapaita kiersi maailmaa kolmisen vuotta. Kymmenen eri maata, lähes viisikymmentä vieraanvaraista kyläpaikkaa.

Jokainen emäntä ja isäntä valokuvasi tätä pientä matkalaista seikkailuissaan. Valokuvia kertyi lähes 700 ja kuvagalleria on oikeasti huikea! Vaan niin oli matkakin, jonka yhtenä kohokohtana oli Pinkien Saksassa syntynyt yllätysvauva.

Sittemmin Pinkie on asettunut Suomeen ja kiertää kanssani luennoimassa valokuvaprojekteista ja valokuvauksen valmennuksellisesta näkökulmasta.

Olen kirjoittanut Pinkiestä aikaisemminkin: Pienen villapaidan seikkailut

Kun elämään tuli selkeys

Johanna

Johanna vierailee blogissani kertomassa yhteisestä taipaleestamme.

Mikä on tärkeää ja kuinka sitä kohtelen

”Yhteistyöni Sandyn kanssa alkoi toukokuussa, kun osallistuin hänen järjestämäänsä Ihan omaa aikaa -valmennukseen. Olin juuri palannut perheeni kanssa kolmen kuukauden ”sapattivapaalta” ulkomailta. Siellä altaan reunalla blogeja lukiessani olin törmännyt muutaman mutkan kautta Sandyn sivuihin.

Kolmen kuukauden matka ulkomaille oli minulle ennen kaikkea toteutunut pitkäaikainen haave – tai mieluumin sanoisin toteutunut tavoite, jonka eteen olin määrätietoisesti tehnyt oikeita asioita. Mutta samalla matka toki oli aikalisä kaikesta normaalista elämästä, kiitos 15 vuotta kestäneestä työurastani McDonald’s-ketjussa sekä tradenomiksi valmistumisesta.

Osallistuin Ihan omaa aikaa -valmennukseen koska halusin selkeyttää itselleni sitä, mikä minulle on tärkeää ja miten sitä tärkeää kohtelen. Muutaman tunnin aikana jo reissussa kirkastunut ajatusmaailmani selkeni vielä lisää ja sain työvälineet, joiden avulla opin helposti tunnistamaan ja tiedostamaan asiat, jotka ovat minulle sillä hetkellä oikeasti tärkeitä. Ja mikä tärkeämpää; opin tekemään päätöksiä, jotka auttavat toimimaan siten, että tärkeä saa ansaitsemansa kohtelun, olipa kyse minkälaisesta tärkeästä tahansa.

On esimerkiksi turha sanoa, että liikunta on minulle tärkeää, jos kalenterista ”ei löydy” aikaa sille. Valmennuksen myötä myös opin poistamaan sanavarastostani sanan kiire; aikaa on. Kysehän on vain siitä mihin sen haluaa ja päättää käyttää.

Tärkeät asiat näkyviksi

Seuraavana, muutama viikko myöhemmin, oli vuorossa Aarrekarttailta. Ilta oli loistava jatko edelliselle kurssille. Aarrekarttaillassa tein itselleni näkyväksi asiat, jotka ovat siinä hetkessä tärkeitä. Tämä aarrekartta on siitä lähtien ollut joka aamu muistuttamassa minua omista ajatuksistani ja tärkeyksistäni, jos ne hetkittäin meinaavatkin karata mielestä.

Tiesin jo kokemuksesta aarrekartan tehon, sillä muutama vuosi aikaisemmin aarrekartan yhteydessä listaamistani asioita oli toteutunut suurin osa, yhtenä tuo yllämainittu pidempi ulkomaan reissu.

Johanna

Kodin järjestäminen ja turhasta luopuminen

Yhtenä itselleni tärkeänä asiana nousi jatkuvasti esille kodin järjestäminen ja turhasta luopuminen. Tai no, rehellisesti sanottuna halusin, että kodin siivoamiseen ja järjestelyyn ei kuluisi niin paljon aikaa ja energiaa kuin aiemmin. Myös tässä asiassa käännyin Sandyn puoleen, vaikka olin jo ennen reissua ja reissun jälkeenkin tehnyt asian eteen paljon töitä – olinhan ”perannut” asuntomme sekä lähtiessäni että uudelleen palatessani reissusta. Loppusilaus kuitenkin puuttui ja muutama ongelmakohta kodissamme haki vielä ratkaisuaan.

Ammattijärjestäjä Sandy tuli paikalle, kysyi muutaman oikeanlaisen kysymyksen, ja kappas – ratkaisut syntyivät omassa päässäni hetkessä. Sandyn toimintatavassa on ehdottomasti parasta se, että hän ei neuvo eikä ohjeista eikä päätä toisen puolesta mitään, vaan ainoastaan kysyy oikeat kysymykset, jolloin vastaukset tuntuvat syntyvän ikään kuin itsestään. Uskon ja nyt jo olen kokenutkin, että nimenomaan tällä tavalla saavutetaan pysyvä muutos.

Tunnen päivittäin suurta iloa siitä muutoksesta, minkä tämä prosessi on aikaansaanut kodissamme, sekä myös omassa ajatusmaailmassani ja toiminnassani liittyen kodin järjestykseen.

Johanna

Uskomuksia uuteen uskoon

Seuraavana vuorossa oli DIY valmentava tehtäväkirja –kurssi. Kahden illan aikana teimme kukin itsellemme oman näköiset tehtäväkirjat, joiden pariin voi palata aina uudelleen ja uudelleen. Tehtäväkirjan tehtävät ovat hyvin laajoja ja laittavat miettimään omia asioita monelta näkökannalta; niihin jää koukkuun!

Tehtäväkirjan synnyttämien ajatusten innostamana päätin tarttua yhteen omaan uskomukseeni; pinttyneeseen uskomukseen siitä, että minusta ei kerta kaikkiaan voi saada hyviä valokuvia. Toisaalta en ollut iho-ongelmieni vuoksi muutamaan vuoteen edes halunnut mihinkään kuvaan edes vahingossa, mutta kun osin Sandyn valmennusten viitoittamana myös iho oli saatu kuntoon, niin…

Vietimme sitten Sandyn kanssa mahtavan parituntisen, jonka aikana hyvin pian tuli selväksi, että uskomukseni on turha ja siitä on aika luopua. Sandyn tapa kuvata on kertakaikkisen ihana ja luonteva. Kokemus oli äärimmäisen positiivinen minulle, jolla ei ollut aiempaa kokemusta työkseen kuvaavan kuvattavana olemisesta muuta kuin koulukuvausten verran.

Johanna

Sujuvaa arkea, merkityksellistä elämää

Yhdestä kokeilumielessä käydystä kurssista alkanut hyvin kokonaisvaltainen yhteistyö Sandyn kanssa on todellakin vienyt askel askeleelta kohti Sandyn käyttämää lausetta: ”sujuvaa arkea, merkityksellistä elämää”.

En voi kuvailla kuinka kiitollinen olen, että löysin hänet, ja kuinka paljon asiat ja ajatukseni ovat muuttuneet viimeisten muutamien kuukausien aikana. Elämä on helpottunut, asiat yksinkertaistuneet ja mieli kirkastunut – kaikki on jotenkin selvää ja selkeää nyt. Ja taival ei tietenkään ole vielä lopussa… Yhteistö jatkuu varmasti. Lisäksi Sandyn esimerkin viitoittamana myös minusta tulee seuraavan vuoden aikana sekä ammattijärjestäjä sekä elämäntaidon valmentaja.”

Johanna Junkkari

Uusia ideoita vanhalla synnytyslaitoksella

Jyväskylässä

Käväisin Jyväskylässä Redesanin Sannan sparrauksessa.

Sanna vei minut Toivolan Vanhassa Pihassa sijaitsevaan Kahvila Muistoon. Ihana paikka!

Tämä rautatieaseman läheisyydessä sijaitseva tontti on ainoa ehjänä säilynyt kokonaisuus Jyväskylän 1800-luvun puutalokaudelta. Paikalla on mielenkiintoinen historia. Tässä rakennuksessa sijaitsi vuosina 1899-1919 kaupungin yksityinen synnytyslaitos.

Pihapiirissä olisi ollut paljon mielenkiintoista nähtävää, mutta tällä kertaa olin varannut aikaa lähinnä oman yritykseni asioihin. Palaan paremmalla ajalla ihailemaan käsityöyrittäjien työpajoja ja putiikkeja.

Sparrauksesta sain uusia ideoita ja selkeyttä yritystoimintaani. Valmentajallekin on tärkeää tuulettaa ajatuksiaan toisen ammattilaisen kanssa, keskittyä hakemaan vastauksia kysymyksiin, päästä oivaltamaan ja innostumaan uusista näkökulmista. Kiitos, Sanna!

Jätinkö oven auki?

21.7. | Ympyrä

Olen tänään haikein mielin päättänyt luopua yhdestä kertaalleen toteutuneesta unelmastani. Tämä korkki osui silmiini kadulla, kun käväisin äsken vielä kaupassa. Otan kiitollisena viestin vastaan!

Sanon ”kertaalleen toteutuneesta”, koska uskon, että tämä unelma voi toteutua vielä uudestaan. Jopa täysin samassa muodossa – tai sitten muodossa, jota en nyt osaa vielä kuvitellakaan.

Valokuvaprojekti 7/13

Haasta luovuutesi hauskalla tavalla!

Valokuvaprojekti | Luovat Huoneet

Voit jakaa valokuvasi muiden kanssa Facebook-ryhmässä ja /tai Flickr-ryhmässä.
Voit myös laittaa kommentteihin linkin esimerkiksi blogiisi, jos julkaiset kuvasi siellä.

Lisätiedot tuoreimmasta inspiraatiokirjeestä.

Arjen dokumentointia

Helsingissä

Pe 12.7.2013 | Helsingin rautatieasema

Käväisin Helsingissä viettämässä huippukivan parituntisen erään lehtijutun merkeissä.

Olisin voinut ottaa valokuvapäiväkirjaani jonkin perinteisemmän Helsinki-aiheisen kuvan, mutta ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kuvassa on Treeson, jota kuvaan 100 Possibilities -projektiin. Projektissa on tarkoituksena kuvata sama asia sadalla eri tavalla. Aloitin projektin neljä vuotta sitten ja se on tässä välillä ollut unohduksissakin, mutta jatkuu jälleen. Treeson kulkee käsilaukussani kaikkialle. Tämä on sarjan 61. kuva.

Treeson | 100 Possibilities

Workshopin tiimellyksessä

Ke 10.7.2013 | Centre

Aina ehtii muutaman dokumentaarisen kuvan ottaa! Tässä Hannele (kuvaaja) ja minä DIY Valmentava tehtäväkirja -workshopissa viime keskiviikkona.

Ensimmäinen workshop-kokonaisuus on nyt pidetty. Aivan ihana ryhmä, runsain mitoin luovia ideoita ja persoonallisia toteutuksia. Oli upeaa lukea palautteista, kuinka antoisa kokemus tämä oli ollut jokaiselle. Päätimme tavata tällä porukalla vielä syyskuun alussa, ihan vain kokemuksia ja kuulumisia vaihtaaksemme. Ryhmävalmennusten antia parhaimmillaan!

{ Kuvapäiväkirjani Flickrissä }

Koskaan ikinä – uskaltamisesta

Tornado - amusement ride

Toukokuussa 2009 esittelin Tornadon ulkomaalaisille ystävilleni Flickrissä ja kerroin, etten koskaan aio kokeilla sitä itse. Ei siis missään tapauksessa olisi tullut mieleenikään.

Obsession

Kesäkuussa 2011 jouduin toteamaan, että olen saanut tästä laitteesta  jonkinlaisen pakkomielteen. Huomasin, että se veti kovasti puoleensa aina Särkänniemessä käydessämme. Jo pelkkä ajatus oli jotain aivan käsittämättömän extremeä. Ihmettelin, kuinka ihmiset ylipäätään selviävät hengissä koko laitteesta.

Joskus täytyy vain uskaltaa

Tänään, 30.6.2013,  tein sen!

Jälleen yksi ”tuohon en ikinä pystyisi”-uskomus kumottu. Oli aika huikean hirveää ja ihanaa uskaltaa!

Askelia yhteisellä polulla

Katri puki kauniisti sanoiksi kokemuksensa yhteiseltä polultamme.

”Olen viime vuosina käynyt elämässäni läpi mullistavia vaiheita ja intensiivistä henkistä kasvua. Monet mielenhallinnan välineet ja ajatukset ovat jo minulle tuttuja, ja ne ovat minulla aktiivisessa käytössä. Silti kaipasin tänä keväänä tuekseni jotain muuta: uutta ihmistä ja uusia asioiden käsittelemisen tapoja. Sandy Talarmo tulikin avukseni tässä prosessissa varsin kokonaisvaltaisesti.

Yhteinen taipaleemme alkoi kodin järjestämisestä. Olin jo pitkään haaveillut aloittavani raivausprojektin kotonani. Sandyn avulla projekti lähti liikkeelle helpommin kuin olisin voinut kuvitellakaan. Järjestämisen aikana esiin nousseita ajatuksia oli helppo käydä läpi, sillä Sandy tuo järjestämiseen mukaan tarvittaessa myös valmentavaa keskustelua.

Samaa tahtia kun kotiin alkoi tulla tilaa, myös mieli alkoi kirkastua ja puhdistua, ja olo alkoi tuntua kevyemmältä. Muutaman yhteisen raivaussession myötä sain tatsin siihen, miten kodin järjestäminen parhaiten sujuu, ja pystyin jatkamaan projektia itsenäisesti.

Lempeydellä kuvattu

Toinen askel prosessissa oli valokuvaus. Sandy otti minusta mainion setin kuvia, jotka suunniteltiin alun perin aivan muuhun tarkoitukseen, mutta niille tuli selvästi myös oma tehtävänsä muutosprosessissani. Kuvat antoivat minulle mahdollisuuden nähdä itsessäni paljon sellaista, jota en ollut aiemmin itsessäni nähnyt tai tunnistanut. Monelle olisi hyödyllistä nähdä itsensä toisen ihmisen silmin. Sitä paitsi kuvaussessio Sandyn kanssa oli rento ja ihana!

Lisäksi meillä oli kevään aikana neljä yhteistä life coach –valmennustapaamista. Tapaamisten tavoitteena oli saada kokonaistilannettani selkeämmäksi mielessäni. Kuva alkoikin kirkastua jo heti ensimmäisellä tapaamisella. Lempeällä, rennolla, huumorintajuisella tyylillään Sandy antoi minulle tilaa ja välineitä pohtia elämäni eri osa-alueita sekä tehdä oivalluksia itse. Hän osasi kohdata minut ja monenlaiset tunteeni hyvin empaattisesti. Viimeinen tapaaminen antoi minulle vaikeallakin hetkellä erittäin suuren luottamuksen ja rauhan tunteen.

Minä hyväksyn

Sandy käyttää valmentajana monipuolisesti luovia menetelmiä. Osana valmennusprosessia työstimme asioita kollaasitekniikoiden avulla, ja ne tuottivat minulle hienoja oivalluksia. Yksi kevään kohokohtia olikin, että löysin uuden tavan ilmaista itseäni, käsitellä ajatuksiani ja tunteitani sekä kehittää luovuuttani. Näyttää siltä, että luovat menetelmät ovat jääneet osaksi elämääni ainakin toistaiseksi, ehkä pysyvästi. Ihanaa!

Suosittelen lämpimästi yhteistyötä Sandyn kanssa. Sandy ei määrää eikä käske, mutta ohjaa oikeaan suuntaan ja kysyy kysymyksiä, joita ei itse välttämättä osaa tai muista itseltään kysyä. Häneltä varmasti löytyy oikeita työskentelytapoja jokaiselle, joka haluaa kasvaa ja kehittyä.”

Katri Syvärinen
NLP-kouluttaja, urheilijoiden henkinen valmentaja
www.nlp-koulutus.fi
www.ridingflow.fi