Näin saat lapset mukaan siivoamaan

Näin saat lapset mukaan siivoamaan

Heli jakoi Unelmien koti -verkkokurssin ryhmässä mainion idean, joka oli juuri testattu menestyksekkäästi aidoissa olosuhteissa.

Siivousarpajaiset!

Yksittäisille arpalipukkeille kirjoitetaan noin viidessä minuutissa toteutettavia siivoushommia. Arpalipukkeet laitetaan pipoon ja hauskuus alkaa. Lapset nostavat yhdet tehtävät kerrallaan ja aikaa tehtävän tekemiseen on viisi minuuttia. Aikuinen saa auttaa sopivaksi katsomallaan tavalla. Viiden minuutin jälkeen arvotaan seuraavat tehtävät ja siivous etenee tähän tapaan vauhdikkaasti, kunnes pipo on tyhjä.

Mahtaisiko toimia aikuisillakin?

Varoitus

Myöhemmin ryhmässä raportoitiin, että nyt lapset haluavat siivousarpajaiset joka ilta.

Lisää vinkkejä

Photo: Yekophotostudio + Sandy Talarmo

Kovalevyltä kuvakirjaksi

Valokuvakirjakurssi | Sandy TalarmoVietimme eilen toimistollani leppoisan kurssipäivän valokuvakirjojen parissa.

Idea tällaisesta kurssista syntyi, kun juttelimme kotien järjestämisen yhteydessä valokuvista ja siitä, kuinka valokuvakirjat jäävät usein vain hyviksi aikomuksiksi. Satuimme kaikki olemaan äitejä ja esille tulivat myös syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteet siitä, ettei näitä kallisarvoisia vuosia saa dokumentoitua kirjoihin ja kansiin. Esikoinen on ehkä vielä kirjansa saanutkin, mutta kuopuksen kohdalla se sitten jäi.

Vuodet kuluvat ja kynnys tuntuu vain kasvavan samaa tahtia lasten kanssa. Syyllisyydestä tulee helposti ryhtymisen jarru. Niin kuin moni muukin tekemätön asia, kasvaa tämäkin projekti mielessä isommaksi kuin onkaan. Ja kun asia on niin tärkeä, ei lopputuloskaan saisi olla mitään muuta kuin täydellinen. Ryhdynpä tässä tekemään täydellistä valokuvakirjaa! Voi olla, että jää ryhtymättä.

Monella valokuvakirjojen tekeminen lykkääntyy sen vuoksi, että meillä on usein tarve edetä kronologisesti. Jos siis esimerkiksi lapsesta on tehty viimeksi valokuvakirja vauvana ja hän on nyt yhdeksän, voi näiden vuosien kiriminen kirjoiksi tuntua aikamoiselta urakalta. Voi tuntua hankalalta päästää irti siitä ajatuksesta, että pitäisi dokumentoida ihan kaikki – vaikka silloin myös ihan kaikki jää helposti dokumentoimatta.

Lisäksi arki on usein sen verran täyttä, että on vaikea kuvitella löytävänsä aikaa tuhansien kuvien selaamiseen, valitsemiseen ja sen päälle vielä uuden ohjelman opettelemiseen.

Madalla ryhtymisen kynnystä

  1. Unohda vuosien kuilu ja aloita uusimmista kuvista.
  2. Valitse kirjalle yksi selkeästi rajattu teema, esimerkiksi jokin tietty juhla tai tapahtuma.
  3. Tule tekemään kuvakirja pienryhmässä, jolloin saat nopeammin juonesta kiinni ja apu on lähellä.

Idea teemakirjaksi: syntymäpäivät

Jos väliin jääneet vuodet harmittavat, on erilaisia mahdollisuuksia saada lapsen kaikki ikävuodet yksiin kansiin, kun tehdään riittävän helppoja rajauksia. Yhtenä vaihtoehtona on tehdä valokuvakirja kaikista lapsen syntymäpäiväjuhlista. Kun jaat kirjan sivumäärän lapsen ikävuosilla, tiedät jo aika hyvin, kuinka monta sivua tai aukeamaa voit varata kullekin vuodelle.

Kuvia ei tarvitse olla jokaiselta vuodelta yhtä paljon, koska voit itse päättää, kuinka monta kuvaa kullekin aukeamalle tulee. Joltain vuodelta voi olla vain pari valokuvaa, joltain toiselta sitten taas vaikka kymmenen kirjan koosta riippuen. Kuvamuistojen rinnalle voi kirjoitella mieleen muistuvia hetkiä kultakin ikävuodelta.

Syntymäpäivien sijaan kirjan vuosittaiseksi teemaksi voi valita samaan tapaan kesälomat, joulut tai muut perheen vuosittaiset perinteet. Voit myös poimia kirjaksi tietyn kuukauden valokuvia jokaiselta vuodelta, esimerkiksi lapsen syntymäkuukauden mukaan.

Kotiäitiyden kertausharjoitukset

kotiäitiyden kertausharjoitukset

Olen iloisesti yllättynyt. Kun muutamia kuukausia sitten sain tietää, että mies viettää kesäkuussa viikon jossain perämetsissä kertaamassa, sain kevyehkön hermoromahduksen jo etukäteen. Alle kouluikäisten lasten, pitkien päivien ja yleisen hälinän keskellä olen kokenut arkemme melko raskaaksi, usein kaoottiseksikin. Arkemme on suunniteltu kahden aikuisen kannateltavaksi, joten en osannut odottaa, että se voisi olla yhden ihmisen voimin näin kevyttä ja sujuvaa.

Tässä on ollut jopa aikaa miettiä, mistä arjen sujuvuus on tällä viikolla rakentunut ja mitä ehkä voisi tehdä jatkossa toisin tämän keveyden ylläpitämiseksi. Toki olen jo keväältä saakka suunnitellut tämän viikon poikkeuksellisen kevyeksi ja kotitoimistopainotteiseksi työni osalta. Työpäivät ovat päättyneet jo puoli neljältä, kun olen hakenut lapset hoidosta. Töiden tärkeysjärjestystä on tullut mietittyä tarkemmin, kun aikaa on ollut käytettävissä rajallisemmin. On selvää, että hyötyisin suunnitelmallisemmista toimistopäivistä jatkossakin.

Olen kokenut helpottavaksi myös sen, että vaikka meillä on lasten vuoksi tietyt aikatauluihin liittyvät rutiinit, olen voinut tehdä arjen pyörittämiseen liittyviä asioita paljon myös omaan tahtiini. En nyt ihan vielä saa kiinni, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, eli mikä on eri tavalla silloin, kun täällä pyörii kaksi aikuista. Vaikka ihan samat asiat täällä odottavat tekijäänsä nytkin, tunnen kuitenkin olevani jollain tavalla vapaa odotuksista. Itselleni oleelliset asiat tulevat tehdyiksi varsin vaivattomasti, ja voimia riittää vielä muuhunkin.

Olin kotiäitinä kuusi vuotta ja viimeisen vuoden ajan toimin samaan aikaan jo yrittäjänä. Jälkikäteen katsoen en oikein edes ymmärrä, kuinka sen tein. Luulen, että niiltä ajoilta on jäänyt elämään jonkinlainen uskomus siitä, etten pärjää tämän arjen kanssa yksin. Siksi on ollut erityisen ilahduttavaa huomata, että sujuuhan tämä näinkin.

Toki hiljaisemmat toimistopäivät ovat ladanneet akkuja loppupäiväksi. Olen myös käynyt aamuisin rauhassa ruokakaupassa samalla, kun olen vienyt lapset hoitoon ja verkkokaupan tilaukset postiin. Päivässä on toisella tavalla ryhtiä. Tavanomaisella työviikolla tällainen rytmi toteutuu harvoin, koska normaalisti työni on hyvin liikkuvaista ja usein iltapainotteistakin. Työni on ihanaa, mutta luulen, että tietynlainen suunnitelmallisuus jättäisi väljyyttä enemmän kuin sitä on viime aikoina ollut.

Paljouden aikakausi

Lapsuuden lelut

Eskarilainen totesi tässä eräänä iltana taas ihan yllättäen, että voitaisiin laittaa pois sellaisia leluja, joilla ei enää leikitä. Sehän sopii. Varmistin vielä, mikä lapsen ajatus oli siitä, minne nuo lelut sitten laitetaan. Vastaus tuli kuin itsestäänselvyytenä: No keräykseen!

Moni Unelmien koti -verkkokurssilla oleva äiti on törmännyt samaan ilmiöön. Lapset ovat seuranneet kodin järjestämistä ehkä tarkemmalla silmällä kuin olemme arvanneetkaan. Vapautunut tila ja todennäköisesti myös vanhempien huojennus huomataan. Lapset ehdottavat lelujen karsimista oma-aloitteisesti, ja luopuminen vaikuttaa mutkattomalta. Se onkin äiti, joka miettii, että voiko näistä nyt luopua, vai pitäisikö vielä säästää vaikka varmuuden vuoksi tai muistoksi.

Mietin, onko seuraavilla sukupolvilla vielä ammattijärjestäjille tarvetta, vai jääkö tämä aikakausi historian kirjoihin sinä erikoisena aikana, jolloin kaikkea oli liikaa. Ainakin lapsillamme on mahdollisuus omaksua aivan erilaiset valmiudet vaihtoehtojen keskellä elämiseen kuin useimmilla meistä on ennestään ollut.

Vastuu tästä voi välillä herättää riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteita, mutta tämä kannattaa nähdä mahdollisuutena. Lapset oppivat meiltä myös hyväksyntää ja sen, että näitä asioita on lupa harjoitella. Uusien, tässä ajassa toimivien taitojen omaksuminen vie oman aikansa.

Jos olet Viikkokirjeen tilaaja: Sähköpostiohjelmalla lähetetyt Viikkokirjeet voivat joskus mennä roskapostikansioon. Kurkkaa roskapostikansioosi ja siirrä sinne vahingossa menneet sähköpostit postilaatikkoosi. Tallenna näiden sähköpostien lähettäjät sähköpostisi yhteystietoihin. Sähköposteihin vastaaminen voi myös auttaa posteja ohjautumaan jatkossa oikein.

Arjen sujuvuus kohtuullisuuden mittarina

Linjanmuutoksia

Meillä on ongelma. Lapsillamme on (taas) liian vähän vaatteita.

Tämä vuosi on ollut perheessämme ensimmäinen päiväkotivuosi. Huomasin jo alkuvaiheessa, että vaatemäärät, joihin olimme tottuneet, olivat uudessa elämäntilanteessa riittämättömät. Jouduin pesemään pyykkiä jatkuvasti, mikä ei ollut järkevää miltään kantilta katsottuna.

Vaatteita hankittiin jonkin verran lisää. Kaikki vaatteet sopivat keskenään yhteen ja osa vaatteista menee molemmille lapsille, mutta lapset kasvavat ja vaatteet kuluvat, ja edelleen löydän itseni toistuvasti tilanteesta, jossa puhtaita vaatteita ei tahdo löytyä. Erityisen harmillista tämä on aamuisin, jolloin on muutenkin riittävästi kaikenlaisia ohjelmanumeroita.

Arki ei ole sujuvaa, jos jotain on liikaa, mutta ei se ole sen sujuvampaa, jos jotain olennaista on liian vähän. Arjen sujuvuus onkin oivallinen sopivan määrän mittari.

Tuplakappaleetkin voivat olla perusteltuja, jos se tekee elämästä vaivattomampaa. Jos esimerkiksi saksia tarvitaan usein useammassa paikassa, voi olla järkevää hankkia yhdet sakset jokaiseen käyttöpisteeseen. Tämä voi jopa auttaa pitämään järjestystä yllä. Kun tavaroita säilytetään siellä, missä niitä käytetään, ne löytyvät helposti ja ne on yhtä vaivatonta laittaa takaisin paikoilleen.

Kuvassani Kaarina Kaikkosen Linjanmuutoksia-installaatio Finlaysonilla vuonna 2009.

Apua! Kaverisynttärit!

Cupcakes | Sandy Talarmo

Juttelimme tänään Unelmien koti -verkkokurssin ryhmässä kaverisynttäreistä ja lahjoista. Lapsille synttärit ovat tärkeä juttu, mutta lahjapuoli mietityttää niin sankareiden kuin pienten vieraidenkin vanhempia.

Mitä lahjaksi lapselle, jota ei tunne? Haluanko kartuttaa toisten leluvuoria? Onko lahjakortti persoonaton lahja? Pettyykö lapsi, jos ei saakaan tavaralahjaa? Ja mihin nämä kaikki tavarat laitetaan?

Lue lisää tuoreimmasta viikkokirjeestäni: Apua! Kaverisynttärit!
Kirje sisältää vinkkejä, joita voi soveltaa myös aikuisten muistamiseen.

Tolkulla alennusmyynteihin

Alennusmyynnit

Alennusmyynnit ovat meidänkin perheessämme ajankohtainen asia, koska pienituloisina hankimme etenkin hintavammat talvivaatteet alennusmyynneistä. Kahden lapsen kanssa vaatteet kiertävät vanhemmalta nuoremmalle, joten jonkinlaista vaatevarastoa on olemassa. Kun vielä muistaisi, minkä kokoisia vaatteita siellä varastossa olikaan!

Tee inventaario ja lista

Ennen kauppoihin lähtemistä kannattaa tehdä inventaario. Koska itsellänikin on ollut tässä systeemissä puutteita ja muistissa valtamerilaivan kokoisia aukkoja, tein viimein listan kaikista lastemme käyttämistä ulkovaatteista. Otsikoin vielä erikseen talvivaatteet, välikausivaatteet ja sadevaatteet. Tämän jälkeen merkitsin jokaisen vaatekappaleen kohdalle, minkä kokoisena meiltä tätä kyseistä vaatetta löytyy.

Tein listan tietokoneella, jossa se on hyvässä tallessa ja helposti päivitettävissä. Listan voi tarvittaessa tulostaa mukaan laukkuun tai lompakkoon. Nyt tiedän, mitä haen. Kaupoissa kierrellessä voin hyvillä mielin tehdä ostoksen, kun sopiva tarjous sattuu kohdalle. Samoin voin hyvillä mielin ohittaa houkuttelevatkin tarjoukset, kun tiedän, että meillä on jo kaikki tarvittava.

Lista toimii erinomaisesti myös kirpputoreilla. Samoin, jos esimerkiksi sukulaisilla on tapana tarjota apua vaatehankintoihin. Yhdellä silmäyksellä näkee, mitä oikeasti tarvitaan ja mikä on kaikista akuutein hankinta.

Kurkistus omaan kaappiin

Samanlainen tarvekartoitus kannattaa tehdä myös omassa vaatekaapissa. Mitä jo on, mikä osa-alue tarvitsee täydennystä, ja millaista täydennystä tarkalleen ottaen haetaan. Vaatteiden kanssa kannattaa pyrkiä siihen, että uusia hankintoja voi yhdistellä mahdollisimman monipuolisesti jo olemassa olevaan.

Jos näyttää siltä, että vaatetta on jo ennestään liikaa, unohda alennusmyynnit ja tee hyvillä mielin jotain ihan muuta!

Sopivasti suunnittelua ja hetkessä elämistä

Haastattelusarja sujuvasta arjesta jatkuu. Tällä kertaa Runometsän Suvi Runonen-Väinämö kertoo, mitä sujuva arki tarkoittaa hänen elämässään juuri nyt, ja millaiset ratkaisut ovat tukeneet kotiäitiyden ja yrittäjyyden yhdistämistä.

RunometsäSuvin hoitohuone, Suvin omasta albumista.

Mitä sujuva arki tarkoittaa elämässäsi?

Arki on sujuvaa, kun asiat rullaavat hyvin ja aikataulut pitävät. Sujuvuus tarkoittaa myös sitä, että olen tajunnut jättää tapahtumien, työtehtävien ja asioiden ympärille tarpeeksi tilaa, eikä samalle päivälle ole kasaantunut liian monia asioita.

Mikä on ollut haasteellisinta arjessasi viime aikoina?

Kotiäitiyden ja yrittämisen yhdistäminen aiheuttaa välillä harmaita hiuksia ja koska yritys toimii kotona, niin työasiat ovat tavallaan läsnä koko ajan.

Haasteellisia päiviä on silloin, kun aamulla tajuan, että molemmat lämpimät ruuat ovat tekemättä ja to do -listalla on akuutteja työasioita. En voi jättää lapsia ruokkimatta, enkä toisaalta halua sortua mihinkään huonolaatuiseen ravintoon, mutta yrityksen asiat vaativat myös reagointia. Yksinkertaisesti on vain liian monta tehtävää, jotka pitäisi suorittaa samanaikaisesti.

Millaiset ratkaisut ovat tehneet arjestasi toimivamman?

Toisaalta suunnittelu on kaiken a ja o, varsinkin ruoka-asioissa. Yleensä pyrin huolehtimaan, että ainakin toinen lämmin ateria on jo edellisenä päivänä tehtynä. Se varmistaa sen, että aikaa riittää sekä työasioille että lapsille.

Toisaalta taas se, että pyrin elämään tässä hetkessä juuri nyt, on tehnyt arjesta toimivampaa siinä mielessä, että ei tule niin paljon huolehdittua ja pohdittua edessä olevia asioita ja sitä miten ne kaikki ehtii aikatauluttaa ja toteuttaa.

Itselleni sujuvaa arkea on se, että saan keskittyä käsillä olevaan asiaan, mikä se sitten ikinä onkin. Etukäteissuunnittelulle pitää varata oma aikansa.

Mihin tai millaisiin asioihin haluat kiinnittää elämässäsi huomiota juuri nyt?

Haluan nyt tietoisesti raivata elämästäni asioita, ihmisiä ja työtehtäviä, jotka koen kuluttavina. Haluan myös kiinnittää huomiotani siihen, että olisin lapsille arjessa oikeasti läsnä, enkä pelkästään vain fyysisesti kotona. Se tarkoittaa monesti sitä, että pitää tarkasti rajata töiden ja kotitöiden määrää, jotta jää aikaa oikeasti olla lasten kanssa.

Monesti tunnen pienen piston sydämessäni, kun joku sanoo, että onpa ihanaa kun olet lastesi kanssa kotona. Oikeastihan päiväni kuluvat monesti tietokoneen ja hellan ääressä, siltä ainakin huonolla hetkellä tuntuu. Hellaa en voi enkä halua vältellä, mutta tietokoneen edessä tulee käytettyä aikaa myös turhaan. Sitä haluaisin ehdottomasti vähentää ja sen sijaan touhuta pieniä arkisia asioita lasten kanssa, kuten leikkiä, askarrella ja lueskella sylikkäin.

Suvi Runonen-VäinämöSuvi ja lapset, Suvin omasta albumista.

Näin meillä – vinkkejä tosielämästä

Pehmolelujen koti

Pehmolelujen koti

Periaatteessa vältän viimeiseen asti säilyttämästä mitään sänkyjen alla, koska haluan imuroinnin olevan helppoa. Lasten pehmolelujen kanssa olen tehnyt poikkeuksen.

Nämä kaverit asuvat esikoisen sängyn alla tässä Ikean Dimpa-pussissa, suojassa pölyltä. Koko porukka on helppo siirtää pois tieltä ja pussin pyykii nopeasti kostealla rätillä. Lisäksi tämä ratkaisu asettaa selkeät rajat pehmolelujen määrälle. Niiden on jatkossakin mahduttava tähän yhteen pussiin.

Facebook-sivullani kysyttiin, muistavatko lapset ottaa pehmoleluja leikkeihinsä tuolta pussista. Hyvin ovat muistaneet ja otetaan sieltä joskus iltaisin pari kaveria viereenkin.

Kausivaatteiden säilytys

Parin vuoden omakohtaisella kokemuksella näissä pusseissa säilyvät myös kausivaatteet kerrostalon vintillä kuivina ja puhtaina, eikä vaatteisiin ole tarttunut tunkkaista hajua säilytyksen aikana.

Dvd-levyjen säilyttäminen

Lasten dvd-levyt kansioon

Meillä luovuttiin lasten dvd-levyjen koteloista, koska ne veivät tilaa, olivat turhan usein levällään tai hukassa, ja lasten käsiin joutuessaan kärsivät helposti vahinkoa.

Kaikki lasten dvd-levyt siirrettiin yhteen tällaiseen vetoketjulliseen kansioon. Tämä on ollut meillä erinomaisen toimiva ratkaisu. Kansio vie vähän tilaa ja mahtuu nyt lukolliseen kaappiin dvd-soittimen kanssa. Levyjä on helppo selata ja kansiota helppo käyttää. Ei tarvitse etsiä oikeaa koteloa, vaan levyt sujahtavat kätevästi takaisin paikoilleen.

Kun levyt aikanaan lähtevät uuteen kotiin, saavat lähteä tällaisenaan.

Facebookissa syntyi mielenkiintoinen keskustelu levyistä ja levyjen kansista. Monet kokevat kannet osaksi kokonaisuutta, jota ei haluta rikkoa. Itsellenikin cd-levyjen kannet ovat usein merkittävä osa kokonaisuutta, mutta näiden lasten dvd-levyjen kohdalla toimiva ja vähän tilaa vievä ratkaisu oli kansia oleellisempi asia. Ihanaa, kun ei tarvitse enää vatvoa niiden koteloiden kanssa!

Oppini onkin, että tärkeintä on tunnistaa se, mikä missäkin asiassa on itselle kaikista oleellisinta ja luoda toimivat ratkaisut siltä pohjalta.


Tämä ei ole maksettu tuotemainos, vaan ideat ovat omiani ja tuotteet maksettu omasta kukkarosta.

Tuo mörkösi valoon

Ennen illan tapahtumaa

Ma 29.7.2013

Kaikki valmiina antoisaa iltaa varten. Ohjelmassa oli tällä kertaa keskusteluilta kodin järjestämisestä lapsiperheiden haasteilla höystettynä.

Ilta toi mukanaan huojentavaa vertaistukea, monenlaisia näkökulmia, selkeyttä omiin tavoitteisiin, keinoja toimivan järjestyksen luomiseen, uusia ideoita, sekä uudenlaista toiveikkuutta. Kaikki on mahdollista, kun tavoitteeseen johtavat askeleet suunnitellaan omien voimavarojen mukaan.

On terapeuttista puhua ääneen oman kotinsa kipukohdista ja huomata, että moni muukin käy sitä samaa kamppailua. Kun tuo mörkönsä valoon, ne kutistuvat, eikä niillä ole enää samanlaista otetta meihin kuin ennen. Näissä illoissa on aina runsain mitoin vapautunutta naurua.

Seuraavana päivänä sain viestin, että konkreettisiin toimiin oli ryhdytty menestyksekkäästi vielä saman illan aikana.

{ valokuvapäiväkirja }