Toimivin järjestys syntyy yhdessä

Jos talouteen kuuluu enemmän kuin yksi ihminen, on aika todennäköistä, että siisteyskäsityksissä ja siihen liittyvissä tavoitteissa on perheenjäsenten kesken eroja. Olemmeko perillä siitä, kuinka eri tavoin ajattelemme, ja millaisia asioita kukakin pitää tärkeinä?

Usein perheissä on niin, että yksi järjestää ja luo käytäntöjä järjestyksen ylläpitämiseksi sillä oletuksella, että ne siirtyvät koko perheen käytännöiksi. Todellisuus voi kuitenkin olla, että muut perheenjäsenet eivät joko ole tietoisia näistä käytännöistä, tai ne eivät istu heidän tarpeisiinsa, eikä niistä silloin jakseta samalla tavalla välittää.

Yksi ratkaisu tällaisiin ristiriitoihin on asioiden suunnitteleminen ja sopiminen yhdessä. Tästä voi tehdä mukavan tilaisuuden esimerkiksi hyvän ruuan ympärille. Keskusteluun voi sopia jonkinlaiset pelisäännöt etukäteen, ja jokainen saa vapaasti kertoa, millaisia asioita pitää tärkeänä, mihin haluaa muutosta ja miksi.

Tällaisia asioita ei välttämättä tule arjen hulinassa muuten otettua puheeksi – ei ainakaan kovin rakentavassa hengessä. Yhdessä ideoimalla voi kuitenkin syntyä uusia oivalluksia ja toimivia ratkaisuja, joihin kaikki pystyvät sitoutumaan. On helpompi olla huomaavainen toisia kohtaan, kun tietää, mikä itse kullekin on tärkeää.

Kiitos tiistaina kokoontuneelle inspiraatioillan porukalle, jonka keskusteluissa tämäkin asia ratkaisuineen nousi esille. Puhuimme aiheesta eilen myös Joensuun tapaamisessa. Näissä illoissa on ollut ihania oivalluksia muun muassa siitä, että vaikka jokin asia olisi omassa elämässä epäjärjestyksessä, löytyy sieltä myös niitä toimivia ratkaisuja, jotka voivat helpottaa monen muunkin arkea.

Olen tässä hetkessä

Villa Varala

Viikko sitten aloitin vuoden kestävät life coach -opinnot täällä Tampereella. Ensimmäisten kolmen päivän aikana puhuimme paljon läsnäolosta, joka on itselleni ollut erityisenä kehittämisen kohteena viime keväästä saakka. Päivien aikana sain jälleen selkeämmän käsityksen siitä, mikä läsnä olemisessa on itselleni vaikeaa, miksi haluan olla täydemmin läsnä, ja mitä läsnäolo minulle tarkoittaa.

Haasteellisinta läsnä olemisessa on se, että ajatukseni harhailevat jatkuvasti lukemattomissa asioissa, ja yleensä myös teen montaa asiaa yhtä aikaa. Taustalla lienee tunne siitä, ettei aika riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Minun on myös vaikea jättää asioita kesken, erityisesti tietenkin silloin, kun tunnen olevani flow-tilassa. Pienten lasten äitinä oleminen on kuitenkin usein juuri sitä – keskeytyksiä toisensa perään ja hyppäämistä tilanteesta toiseen.

En tahdo saada ajatuksiani irti keskeytyneestä työstä, vaikka olisi aika nauttia lasten seurasta. Teen saman työn kahteen kertaan –  ensin päässäni, ja toiseen kertaan sitten, kun oikeasti pääsen tekemään työn loppuun. Enkä puhu nyt siitä, kuinka alitajunta prosessoi työtä tauon aikana, vaan asia pyörii tietoisessa mielessäni, ja estää minua keskittymästä käsillä olevaan hetkeen. Nyt opettelenkin luottamaan siihen, että saan kyllä ajatuksesta kiinni, kun palaan työni ääreen.

Teimme kirjoitusharjoituksen siitä, mitä läsnäolo itse kullekin merkitsee. Harjoitusta edelsi lyhyt rentoutus, jonka huomasin muissakin yhteyksissä itselleni toimivaksi tavaksi keskittyä ja saada ajatuksista kiinni ennen työhön ryhtymistä. Sehän on osaltaan läsnäoloa, rauhoittumista itsensä kuuntelemiseen ja siitä kumpuavien ajatusten jäsentämiseen. Keskittymisvaikeuteni ovat aika luonteva seuraus siitä, etten ole oikeasti tilanteessa läsnä.

Kirjoitin, että läsnäolo on minulle rauhaa, vakautta ja kiireettömyyttä. Olen rauhallisempi ja kärsivällisempi. Pystyn kuuntelemaan paremmin niin itseäni kuin muitakin. Puhun hitaamminen, jolloin ehdin ajatella puhuessanikin enemmän. Läsnäolo on hyvän esiintymisen perusta. Saan yhteyden ihmisiin, joille puhun.

Kirjoitin myös, että läsnäolo vaikuttaa kykyyn ratkaista ongelmia. Kun olen läsnä, teen parempia päätöksiä ja päättäminen on ylipäätään helpompaa. Voin nauttia hetkestä, ja muistan sen myöhemminkin kirkkaana.

Tavoitteeni läsnä olemisessa on, että osaan jättää asioita kesken. Huomaan asioita ja rentoudun siinä, mitä kulloinkin teen. Voin antaa itselleni luvan rauhoittua ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Uskon, että jo pelkästään tästä kumpuava hyvä olo johtaa lopulta tehokkaampaan, kestävämpään ja aidompaan tulokseen kuin monen asian tekeminen yhtä aikaa.

Näiden asioiden pohtimisella on ollut jo selvä vaikutus arkeeni. Teen tietoisia valintoja läsnäolon puolesta, ja etsin toimivia keinoja haastellisiin tilanteisiin.


Valokuvassa opiskelupaikkamme Villa Varala.

Katsaus arkeen II

Maanantaina kirjoitin aloittavani professional organizer –koulutukseen liittyvän tehtävän, jossa kirjataan ylös kaikki tekemiset ja menemiset puolen tunnin tarkkuudella koko viikon ajalta. Näin tehtävän viidentenä päivänä uskaltanen todeta, että kirjaaminen on ollut ehkä vielä vaivattomampaa kuin etukäteen ajattelin.

Mitään suoranaisia yllätyksiä ei projektin myötä ole paljastunut, mutta olen entistä selvemmin huomannut, kuinka arkemme sujuu varsin luontevasti tietyn perusrytmin puitteissa. Oleelliset rutiinit toistuvat päivittäin ilman erityisiä ponnisteluja. Tämä rytmi on muotoutunut lasten myötä heidän ympärilleen, ja uskonkin, että se toimii lapsille hyvänä, ennustettavana raamina, joka kuitenkin joustaa ja jättää tilaa spontaanille toiminnalle. Omalta kannalta katsottuna näen sen vapauttavan itselleni energiaa ja mahdollistavan useita asioita, kuten muun muassa sen itselleni aiemmin haasteellisen perussiistin kodin ylläpidon.

Tämä viikko on ollut hieman poikkeuksellinen siinä mielessä, että viidestä illasta kolme olen ollut tiiviisti omissa menoissani – kahteen otteeseen myöhää yötä myöten. Hauskaa on ollut, mutta univelka näkyy seuraavana päivänä jonkinlaisena hajanaisuutena kaikessa tekemisessä, vaikka perusjutut ovatkin tulleet hoidetuiksi. En ole kuitenkaan ollut läsnä tavalla, jolla haluaisin olla. Treenaamaan ehdin tällä viikolla ensimmäisen kerran vasta tänään. Lisäaikaa kaipaavat selvästi myös parisuhde, sekä monet tulevaan uraan liittyvät tehtävät. Ensi viikolta odotan iltojen osalta ihan vain olemista, sekä aikaisia nukkumaanmenoja. Muutamat reippaat treenit siellä välissä tekisivät todella hyvää.

Katsotaan kuitenkin vielä, mitä viikonloppu tuo tullessaan, ja kuinka erilaista viikonlopun kirjaaminen on arkipäiviin nähden.  Hyvää viikonloppua kaikille!

Katsaus arkeen

Professional organizer –koulutukseen liittyen tulen pitämään koko tämän viikon kirjaa tekemisistäni. Kirjaan siis puolen tunnin tarkkuudella ylös pääpiirteittäin kaiken, mitä teen. Tehtävä ohjaa meitä tulevia ammattijärjestäjiä tietoiseen ajankäytön hallintaan. Ammattijärjestäjän työhän ei kohdistu pelkästään tiloihin, tavaroihin ja papereihin, vaan myös aikaan. Viikon kuluessa tulee varmasti tehtyä paljon huomioita ja oivalluksia, joita voi hyödyntää oman arjen lisäksi myös tulevassa asiakastyössä.

Moni saattaa kokea tällaisen tehtävän varsin työläänä, mutta siitä huolimatta ajattelen, että jokaiselle tekisi hyvää ottaa viikko omasta elämästä lähempään tarkasteluun. Itse olen aika innoissani tästä projektista. Koen arkielämän monella tasolla hyvin kiinnostavana – sitähän elämä kuitenkin suureksi osaksi on, arkea.

Arjen ja ajankuvan dokumentointi erilaisin keinoin on yksi pitkäaikaisimmista harrastuksistani, viime vuosina erityisesti valokuvaten. Olen muun muassa tehnyt vuoden kestäviä ”kuva päivässä” –projekteja useamman kierroksen, sekä monia lyhyempiä dokumentaatioita. En osannut etukäteen arvatakaan, kuinka antoisia tuollaiset projektit voivat olla. Palaan niihin vielä täällä blogissanikin.

Nyt ajattelin jakaa tässä vielä esimerkkinä oman maanantaini niin kuin se on tähän mennessä edennyt.

6:30 Pienempi lapsi heräsi, aamutoimia.
7:00 Aamupalalla.
7:30 Aamupala syöty, keittiö siivottu.
8:00 Olen leikkinyt, viikannut pyykit, pessyt hiukset, siivonnut vessan ja laittanut pyykit pyörimään.
8:30 Isompi lapsi on herännyt. Aamutoimet ja aamupala hänelle, minulle smoothie.
9:00 Kauppaan lähdössä, pukemista.
9:30 Olemme kävelleet keskustaan ruokaostoksille.
10:00 Kotona jälleen.
10:30 Ruuanlaittoa ja jutustelua, ruokailua.
11:00 Ruokailua ja keittiön siivoamista.
11:30 Pyykit levitetty, pienempi lapsi päiväunilla, isompi leikkii. Kirjoitan blogia. Kahvia.
12:00 Kirjoitus jäi kesken. Luin isommalle lapselle kirjoja. Puhelin herätti pienemmän kesken unien.
12:30 Lakanoita pesuun. Pyyhitään pölyjä ja imuroidaan yhdessä.
13:00 Leikkejä.
13:30 Pieni välipala, leikit jatkuvat.
14:00 Leikkejä.
14:30 Leikkejä, pienempi lapsi jatkaa keskeytyneitä päiväuniaan, isompi seikkailee Pikku Kakkosen kotisivuilla. Jatkan blogin kirjoittamista.