Oma suunta

Sain kirjeen Vuodelle 2015 -projektiin osallistuneelta Marjalta.

Kiitos, vuoden matka on ollut elämää, nyt on joulukuu, vuosi loppumaisillaan ja minulle kuuluu hyvää!

Kuluneen vuoden teema ja sana oli suunta. Tein siitä kuvan, iso nuoli oikealle, joka merkitsi eteenpäin ja nuolen sisällä sana SUUNTA. Kuvaan oli mukava palata useita kertoja vuoden aikana. Oma suunta oli ihan selvä, en tavoitellut ylöspäin, en yrittänyt loikkia tai ajatellut ottaa hyppäyksiä mihinkään, vaan halusin edetä vakaata ja maltillista tahtia suoraan eteenpäin.

Vuoteen on mahtunut paljon ennenkokemattomia asioita, asioiden järjestämistä ja uuden opettelua, isoja ilon aiheita ja surua, jota on vielä surematta.

Ison ilon loikan sai useita vuosia kipeän olleen käden parantuminen hyvän hoitajan käsittelyssä, ilon aiheita ja hyvän mielen tuojia olivat lukuisat matkat, kohtaamani ihmiset, monet elämykset.

Surultakaan en välttynyt, läheisen poisnukkuminen maaliskuussa väritti lähes puolet vuodesta, loppukevään, kylmän kesän ja vielä syksyä. Hautajaisjärjestelyt ja asioiden hoitaminen yksin toivat paljon tekemistä, välillä en olisi jaksanut, halunnut, pystynyt, tiennyt. Suunta auttoi, kun tarvitsin voimia. Jossain vaiheessa elimistökin väsyi, tulehdus johti kahteen leikkaukseen. Mutta onneksi paraneminen meni hyvin ja nopeasti.

Nyt tässä mietiskellessä kulunutta vuotta tuntuu hyvältä ja oikealta teema SUUNTA. Jostain se sana tuli, en tainnut sitä itse valita, vaan se valitsi minut. Tarvitsin sen tasaisen voiman, suunnan mieleeni luoman olotilan, vaikka eihän vuosi mennyt niin kuin Strömsössä tai joka hetki siihen suuntaan kuin oli tavoite. Suunta oli siksakkia useana päivänä, kuukausittain ja loivempana koko vuoden mittaan tarkasteltaessa. Mutta kaikki ne kokemukset ovat olleet tarpeellisia ja arvokkaita.

Matka jatkuu, ensi vuoden teemalle on ajatus kypsymässä. Jatkan edelleen uusien kokemusten keräämistä.

Olen kiitollinen rakkaista läheisistä ihmisistä ja ystävistä. Kaikki on hyvin!

Marja

Millainen vuosi sinulla on ollut? Minkä teeman valitsisit vuodelle 2016?

Tarina rohkeudesta ja luottamuksesta

Sanoilla voi olla uskomaton voima.

Sain sykähdyttävän kirjeen ihmiseltä, joka osallistui Vuodelle 2015 -projektiini. Vuosi sitten jokainen valitsi oman tunnelmakarttansa avulla sanan, jonka tarkoitus olisi toimia kompassin lailla läpi vuoden. Kuukausittaiset sähköpostit ovat herätelleet tarkastelemaan elämää tuon teeman valossa.

Kirjoittaja kertoi suhtautuneensa alun perin koko juttuun aika kepeästi. Olisi mukavaa ajanvietettä miettiä aina kuukauden päätteeksi, kuinka kuukausi oli mennyt ja mitä haluaisi tulevan kuukauden tuovan tullessaan. Hän ei ajatellut valitsemiaan sanoja koko ajan tai miettinyt, että olenpas nyt rohkea ja teen tämän jutun.

– Mutta kai ne sanat ja teemat sitten omassa rauhassa muhivat alitajunnassa ja tulevat käyttöön silloin, kun niitä oikeasti tarvitsee, hän pohtii kirjeessään.

Sain luvan jakaa tämän tarinan. Kannattaa lukea!

”On ehkä hieman pelottavaakin, miten konkreettiseksi teemani/sanani tälle vuodelle on tullut. Minulle oli jo ennen tunnelmakartan tekoa selvää, että sana vuodelle 2015 olisi ROHKEUS. Rohkeus kulki mukanani kevään, ja kesällä sai rinnalleen LUOTTAMUKSEN. En tiedä mistä se tuli, yhtäkkiä alkoi vain tuntua siltä, että LUOTTAMUS on se sana/tunne/teema, mikä sopii tähän hetkeen. Tuntui, että pitää vain luottaa, että kaikki sujuu, omalla painollaan.

Äitiyslomani loppui keväällä, jonka jälkeen menin töihin. Lapsiperheen arki oli aika raskasta, sillä mieheni työn vuoksi jouduin olemaan paljon yksin lasten kanssa. Onneksi äitini oli apuna usein. Rohkenin toteuttaa itseäni, tehdä tykkäämääni työtä, ja luotin siihen, että elämä kantaa, kaikessa. Syksyllä jatkoin taas opintojani. Sanat ROHKEUS ja LUOTTAMUS kulkivat mukana jossain alitajunnassa.

Sitten elämäni synkkeni. Äitini sairastui vakavasti. Se, mitä tähän asti olin pitänyt itsestäänselvyytenä, ei ollutkaan enää itsestäänselvää: että minulla on (terve) äiti, että saan apua lastenhoidossa melkeinpä milloin vain.

Nyt rohkeus ja luottamus ovat mielessä vahvasti. On ollut pakko olla rohkea tekemään nopeitakin ratkaisuja arjen hallinnassa, on ollut pakko luottaa – itseeni ja elämään. Rohkeasti luotan siihen, että vaikka mitä tapahtuisi, elämä jatkuu, omalla painollaan. Tietysti olen järkyttynyt viime aikojen tapahtumista, olen surrut ja olen ollut rikki, mutta olen ollut myös vahva, olen ollut rohkea kohtaamaan erilaisia tunteita, olen luottanut itseeni ja siihen, että kyllä asiat järjestyvät.

En olisi vuoden alussa osannut villeimmissä kuvitelmissanikaan uskoa, että asiat voivat mennä näin. En olisi myöskään uskonut, minkälainen voima valitsemillani sanoilla voisi olla. Vuoden alussa ROHKEUTEEN liittyi lähinnä konkreettisia asioita, kuten hammaslääkärin varaaminen, mutta nyt ymmärrän, että se ”oikea” rohkeus tarkoittaa jotain muuta kuin myöntämistä, että on pakko mennä paikkaamaan hammas.

Että osasinpa valita oikeat sanat – vai valitsivatko sanat minut? Uskomatonta.”

Mikä on sinun sanasi vuodelle 2016?

Vuodelle 2016 -paketti on nyt myynnissä: Vuodelle 2016

Kun tilaat paketin, postitan sinulle heti ohjeet oman tunnelmakarttasi tekemistä varten.

Helpompi hengittää

Kotoisasti

Sain luvan jakaa Kati Meinanderin eilisen kirjoituksen Unelmien koti -verkkokurssini ryhmässä. Kati tuli kurssilleni viime keväällä ja hänen kotinsa on jo järjestyksessä. Haluan jakaa Katin kokemuksen, koska se kuvaa niin hyvin tätä kodin järjestämisen prosessia ja sen tuomaa muutosta meissä.

”Eilinen oli jotenkin kamalan tuskaisa päivä. En tiedä johtuiko se siitä, että itse olen kipeä ja monta päivää neiti kolme veen seurassa. Hän halusi leikkiä paljon itsekseen ja jälki oli sen näköistä. Kyllä ahdisti lelut lattialla ja tuntui koko ajan siltä, että kaaos vaan lisääntyy. Enkä saanut mitään aikaiseksi, ärsytti ja jumituin koneelle. Satoi räntää, eikä kumpaakaan huvittanut mennä ulos.

Sitten eilen illalla havahduin miettimään päivääni. Hei, sainhan mä pyykit viikattua telineeltä. Järjestelinhän mä pakastimen. Heitinhän mä kaikki kesäkukat pois ja raivasin etu- ja takapihan. Istutinhan mä callunat ja etinhän mä lyhdyt. Teinhän mä ruokaa, siivottiinhan me esikoisen kanssa illalla kaikki tavarat paikoilleen. Heiii, oisko aika hellittää? Järjestetty koti ja palavat kynttilät kyllä rauhoittivat mieltä kummasti. Kaaos tuntuikin isommalta mitä olikaan.

Tein lujan päätöksen sammuttaa kone ja vein kännykän toiseen huoneeseen. Päädyin sohvalle teekupposen ja pienen palasen tummaa suklaata (kyllä, lipsuin herkkulakosta) ja luettavan kanssa. Pysähdyin käymään läpi Unelmien koti -tehtävävihkosta ja sitten tutkiskelin hieman Yksinkertaistamisen tehtäväkirjaa lisää. Siihen olikin sitten paljon kirjoitettavaa. Tuli into vähentää vieläkin enemmän tavaraa, tuli tunne, että haluan vieläkin enemmän yksinkertaisuutta elämääni. Tajusin taas, miten helppo on hengittää vähemmän tavaran kanssa.”

Unelmien koti -verkkokurssi
Tehtäväkirjat
Ilmainen viikkokirje


Kuva: Depositphotos

Villiintynyt varasto | osa 4

Yhteistyömme Ruotsissa asuvan Ellin kanssa alkoi reilu vuosi sitten, kun järjestimme yhdessä Ellin kotia, minä täältä Suomesta käsin. Tänä keväänä Elli jatkoi Unelmien koti -verkkokurssilla, ja vuorossa oli villiintynyt varasto, jonka kesyttämisestä Elli lupasi raportoida blogissani. Olemme päässeet juttusarjan viimeiseen osaan. Onko villiintynyt varasto nyt kesytetty?

Villiintynyt varasto

Villiintynyt varasto

Kesytetty varasto

Kesytetty varasto

Elli:

Kirjoitin näin ensimmäisessä varastojutussa:

”En oleta, että auto autotalliin ikinä mahtuisi, eikä tästä varastotilasta ole tulossa kopiota Ikean-kuvastojen ihanan siisteistä varastoista. Sen sijaan toivon, että tästäkin tilasta tulisi hiukkasen toimivampi ja että sieltä löytäisi tarvitsemansa jatkossa.”

Hiphei! Tavoite saavutettu. Hetkisen tässä jo kerkesin vaipua epätoivoon niitä siistejä kuvastovarastoja miettiessäni ja tuntui, ettei tämä projekti tule kyllä ikinä valmiiksi. Tuleva loma painaa jo päälle ja muistaakseni sanoin jotain siihen suuntaan, että lomalle lähtisin keveillä mielin tämän projektin suhteen.

Oikeasti varasto ja autotalli ovat olleet valmiina jo monta viikkoa. Niin valmiina kuin ne nyt näillä voimilla tulevat. Olen siirrellyt viimeisiä laatikoita paikasta toiseen ja etsiskellyt sitä täydellistä paikkaa vaikkapa vanhoille satukirjoille.

Mutta toisaalta, onko sillä nyt väliä onko kirjalaatikko ekalla vai tokalla hyllyllä, valkoinen laatikko mustan laatikon vai punaisen laatikon vieressä? Niin. Nythän puhutaan varastosta, ei olkkarin kirjahyllystä.

Alussa asettamani tavoitteen lukeminen saikin minut paremmalle tuulelle. Siellä varastotiloissahan on nyt just semmoista kuin ajattelinkin. On omat paikat tavaroille ja selkeästi lajiteltu yhteen kuuluvat tavarat toistensa lähettyville. Järjestys on omasta mielestä paljon parempi ja lattialla sopii kävelemään aivan mainiosti.

No, onhan siellä edelleenkin aika kaaos toisaalta. Jos vertaa sisätiloihin. Roskia menossa kaatopaikalle, tavaroita menossa kierrätykseen ja monenlaisia juttuja kausisäilytyksessä viemässä tilaa. Ja tokihan hyllyistä voisi vähentää tavaraa vielä ennestään. Mutta vähän kerrallaan. Seuraavalla kerralla, kun haluan miettiä vaikkapa kukkapurkkien vähentämistä, niin tiedän täsmälleen mistä hyllyltä niitä kannattaa etsiä. Homma helpottuu huomattavasti siis seuraavaakin raivauskierrosta ajatellen.

Olen odotellut jotain maagista hetkeä, kun kaikki olisi valmista. Mutta ei sitä näytä tulevan. Ehkä siellä on siis ollut valmista jo tovin. :) Laatikot ovat hyllyillään. Hyllyillä on tyhjiä kohtia uusia laatikoita varten, puutarhatavarat ovat omassa kaapissaan, pari puutarhaletkua odottelee telinettä seinälle, mutta ihan selkeästi nekin ovat omassa nurkassaan jo.

Varastotilojen raivaamiseen meni yhteensä noin 20 tuntia. Välillä oli lapsi apulaisena ja välillä seisoskelin siellä vain tumput suorina ja koetin kasata suunnitelmaa mielessäni. Jossain vaiheessa harmitti jo suunnattomasti, kun moiseen urakkaan edes ryhdyin. ;) Toisena hetkenä olin jo voiton puolella ja homma alkoi selkeentyä. Kyllä tähän monta viikonloppua meni, mutta ehdottomasti se oli tarpeen.

Ei tullut kuvastojen hohdokasta varastotilaa. Mutta tuli pimeä ja synkkä varasto, jossa on melkoisen hyvä säilytyssysteemi. :D

Elli


Onnittelut ja kiitokset Ellille! Upeaa työtä!

Villiintynyt varasto -juttusarjan kaikki osat }

Villiintynyt varasto | osa 3

Yhteistyömme Ruotsissa asuvan Ellin kanssa alkoi reilu vuosi sitten, kun järjestimme yhdessä Ellin kotia, minä täältä Suomesta käsin. Tänä keväänä Elli on ollut jatkamassa Unelmien koti -verkkokurssilla, ja nyt vuorossa onkin villiintynyt varasto, jonka kesyttämisestä Elli on luvannut raportoida blogissani.

Villiintynyt varasto | osa 3

Elli:

Varastohyllyjen tuoma into riitti vielä seuraavanakin viikonloppuna lukitsemaan itseni järjestelyhommiin. Houkuttelin lapseni juttukaveriksi ja kylläpä monenlaista juttua tulikin raivauksen lomassa.

Ja tiedättekös, viiden tunnin puupölyn nielemisen jälkeen sieltä nurkasta löytyi kuin löytykin pöytä. Uskomatonta, en ole kyseistä pöytätasoa nähnyt ikinä ennen! Niin juuri, siellä on ollut melkoinen rojukasa aina. Puolustukseksi voisin sanoa, että rojukasa oli jo siellä, kun muutimme tänne. ;)

Alussa suunnittelin, että otan talteen jokaisen ruuvin ja mutterin, joka eteen sattuu, mutta homman edetessä totesin moisen homman aivan liian aikaa vieväksi ja ehkä turhaksikin. Tutkimus osoitti, että niitä paketissa olevia ruuveja ja muttereita olisi luultavasti aivan tarpeeksi uusiakin.

Pöytänurkkauksesta löytyi metalliromua enemmän kuin uskalsin arvatakaan, ja vielä enemmän olin yllättynyt, että melkein kaiken sai heittää pois. Olin jo henkisesti varautunut vähän käymään tahtojen taistelua asiasta, mutta ohoh, ei tarvinnutkaan. Oletin, että sieltä putkahtaisi paljonkin asioita, joita pitäisi säästää.

Lapsi oli aivan innoissaan, kun päästiin siihen vaiheeseen, että työkaluja sai laitella paikoilleen. Joten nyt siellä on 10-vuotiaan stailaama puutyönurkkaus. Ajattelimme kutsua talon entiset asukkaat (isovanhemmat) oikeen pullakahville ja ihmettelemään tätä huimaa saavutusta pöydän suhteen.

Raivausta on takana nyt 12 tuntia ja loppu alkaa häämöttää ehkä jossain tulevaisuudessa jo. Hetkellisesti varaston puolellakin sekasorto leviää, koska olen sinne vienyt tavaroita odottelemaan sitä lopullista säilytyspaikkaa. Kyllä tämä tästä vielä! :)

Villiintynyt varasto | osa 2

Yhteistyömme Ruotsissa asuvan Ellin kanssa alkoi reilu vuosi sitten, kun järjestimme yhdessä Ellin kotia, minä täältä Suomesta käsin. Tänä keväänä Elli on ollut jatkamassa Unelmien koti -verkkokurssilla, ja nyt vuorossa onkin villiintynyt varasto, jonka kesyttämisestä Elli on luvannut raportoida blogissani.

Elli:

Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.
Tai sitten: tosi hyvin suunniteltu ja ei yhtään tehty.

Jälkimmäinen taitaa olla minun tekniikkani. ;) Se suunnittelu on kyllä hanskassa, mutta toteutus tahtoo jäädä vaan haaveeksi. Mutta niinhän ei tietenkään käy tässä projektissa.

Aluksi mietiskelin pari päivää, mitä varastossa oikeastaan säilytetäänkään. Miten voisin parhaiten hyödyntää jo siellä olevat hyllyt ja ennen kaikkea mille seinälle laittaisin lisää hyllyjä? Olin jotenkin jumittunut edelliseen ideaani hyllyjen sijoituspaikasta ja se törmäsi käytännön ongelmaan heti aluksi. Ikkuna oli väärässä kohtaa. Pitäisikkö sitä nyt ruveta siirtämään, että varastossa olisi parempi järjestys. :D

Vaihdoin lennosta toiseen suunnitelmaan ja hokkuspokkus, varaston tilanne muuttui aivan silmissä. Meinasi kyllä silmäkulma kostua siinä vaiheessa kun ihailin uutta hyllyäni.

Villiintynyt varasto | osa 2

Vautsivau! Empä olisi uskonut että vetistelen jonakin päivänä varastonhyllyjä. ;)

Hiukkasen urakkaa helpottaa se, että olen käynyt läpi laatikoiden (ainakin melkein kaikkien) sisällöt ja valikoinut sieltä jo semmoiset, mitkä menee pois. Tokihan eteen tulee varmaan vielä montakin semmoista laatikkoa, joiden sisältö on arvuuttelua, mutta noin suurinpiirtein ainakin tiedän, mitä missäkin on.

Ensin tuli entistä kauheampi kaaos ja voin myöntää, että mietiskelin kerran jos toisenkin asian järkevyyttä. Sitten se jossain vaiheessa rupesi selvenemään. Se hetki, kun huomaa olevansa voiton puolella, se on se paras hetki järjestelyhommissa. Koetin pysytellä vain varasto-osassa ensimmäisellä kertaa, autotallin puolelle heittelin toki semmoisia tavaroita, joita siellä ajattelin jatkossakin säilyttäväni.

Ja juu, varastossa olevat tavarat piti kantaa pihalle, että siellä mitään hyllyjä mahtui edes kokoamaan.

Seitsemän tuntia aherrusta (hikeä ja kyyneleitäkin) ja tilanne näyttää jo hiukkasen paremmalta. :)

[ kaikki Villiintynyt varasto -juttusarjan osat ]

Villiintynyt varasto | osa 1

Yhteistyömme Ruotsissa asuvan Ellin kanssa alkoi reilu vuosi sitten, kun järjestimme yhdessä Ellin kotia, minä täältä Suomesta käsin. Tänä keväänä Elli on ollut jatkamassa Unelmien koti -verkkokurssilla, ja nyt vuorossa onkin villiintynyt varasto, jonka kesyttämisestä Elli on luvannut raportoida blogissani.

Elli:

Kerroin pari viikkoa sitten Sandylle, että olen aikeissa ruveta järjestelemään varastoamme. Aika varovaisesti ja ”ehkä sitten joskus”..

No tässä sitä nyt ollaan! :D Kevättuulien puhallellessa vissiinkin jotakin vinksahti päässäni ja päätin ottaa vihdoinkin projektiksi varastomme. Eihän tässä kodissa ole asuttukaan vielä kuin 5 vuotta ja voin kertoa, että en ole edes vielä jokaista nurkkaa varastostamme nähnytkään.

Jotenkin tuo koko varasto tuntuu niin toivottamalta kokonaisuudelta. Älyttömästi tavaraa, toki tarpeellistakin, mutta liikaa tarpeetontakin. En ole ajatellut viettää aikaani kovinkaan paljoa varastossa, joten sen järjesteleminen ei ole tuntunut niin tärkeältä. Paljon mieluummin järjestelen jonkun näkyvän paikan sisätiloissa.

Mutta kyllähän se varaston kaaos käy aina mielessä. Loman lähestyessä olen monena vuonna mietiskellyt, ehkä tänä vuonna on aikaa laittaa se varastokin järjestykseen.. Kuka nyt oikeasti jotain varastoa haluaisi järjestellä ansaituilla lomapäivillä. No en ainakaan minä, kuten huomaatte kohta. :D

Lohdutukseksi toisille varastohamstereille, tässäpä tämä villiitynyt varastotilamme:

Villiintynyt varasto

Kohti uutta järjestystä siis. :)

Aluksihan pitää olla suunnitelma. Mietiskelin seinillä olevia hyllyjä ja muita säilytyskapistuksia. Mitkä niistä toimivat edelleen ja mitä ehkä pitäisi ostaa lisää. Pitäisikköhän siirtää jotkut tavarat kerrassaan eri puolelle koko varastoa. Mitä tavaroita tarvitaan kerran vuodessa ja mitä useammin.

Aloitin mietiskelemällä mille kaikelle varastossa pitäisi olla paikka. Ainakin näin äkkiseltään mieleen tulee varastoitavat lelut (sisä- ja ulkolelut), kausivaatteita, vieraspatja + vuodevaatteet, matkalaukut, puutarhatavarat ja -koneet, ulkokalusteiden pehmusteet, työkaluja, autonrenkaat, pyörät, kalastusvälineet, teltta.. Meidän tapauksessamme varastona on siis varsinainen varastotila ja autotalli.

Kaikenlaistahan pitää säästää, jos sattuu joskus tarvitsemaan. ;) Rajansa toki silläkin. Tosin tällä hetkellä säästetyistä tavaroista ei ole paljon hyötyä, kun on paljon helpompaa mennä kauppaan ostamaan uusi, kuin että käyttäisi tunnin tai pari etsiessä sitä ”jotain” tuolta varastosta.

En oleta, että auto autotalliin ikinä mahtuisi, eikä tästä varastotilasta ole tulossa kopiota Ikean-kuvastojen ihanan siisteistä varastoista. Sen sijaan toivon, että tästäkin tilasta tulisi hiukkasen toimivampi ja että sieltä löytäisi tarvitsemansa jatkossa. Aikataulusta ei ole vielä tietoa, mutta edistystä odotellessa. ;)

Villiintyneen varaston kesytys alkakoon!

Elli